Olipa kerran kauan sitten maa, jossa asui monenlaisia ihmisiä. Oli rikkaita ja köyhiä. Siinä maassa ei ollut sosiaaliturvaa eikä ollut tapana jakaa almuja. Jokainen hankki ruokansa, miten kykeni. Toiset herkuttelivat joka päivä ja toiset näkivät nälkää. Niin oli siinä maassa aina ollut, eikä kukaan uskaltanut nousta sitä järjestystä vastaan. Jos joku niin teki, hänet pantiin tyrmään tai hirtettiin.
Siellä oli muuan mies, joka oli hyvin köyhä. Hän ei ollut koskaan saanut ruoakseen kuin kylmää kaurapuuroa, eikä aina sitäkään.
Mutta yhden kerran elämässään tämä mies sai lautasellisen lämmintä kaurapuuroa. Se oli jotain, mitä hän ei ollut koskaan kokenut. Se oli kuin hänelle olisivat taivaan portit auenneet.
Miehelle kokemus oli niin suuri, että hänestä tuntui kuin lämmin kaurapuuro olisi vienut nälän paljon pidemmäksi aikaa kuin kylmä. Vaikka hän ei toista kertaa saanut lämmintä puurolautasellista, hän muisteli tuota yhtä kertaansa aina hymy huulillaan.
Mutta ne, jotka söivät joka päivä sisäfilettä, pitivät köyhää miestä hulluna. Heille oli käsittämätöntä, miten joku voi edes sietää kaurapuuroa. Kaikkein hulluinta heidän mielestään oli, kun he kuulivat köyhän miehen muistelevan elämänsä ainoaa lämmintä puurolautasellista. Mitä eroa kylmällä ja lämpimällä puurolla muka on, he kysyivät. Osa heistä piti köyhää miestä niin hulluna, että halusi panna hänet tyrmään.
Sen pituinen se.
Siellä oli muuan mies, joka oli hyvin köyhä. Hän ei ollut koskaan saanut ruoakseen kuin kylmää kaurapuuroa, eikä aina sitäkään.
Mutta yhden kerran elämässään tämä mies sai lautasellisen lämmintä kaurapuuroa. Se oli jotain, mitä hän ei ollut koskaan kokenut. Se oli kuin hänelle olisivat taivaan portit auenneet.
Miehelle kokemus oli niin suuri, että hänestä tuntui kuin lämmin kaurapuuro olisi vienut nälän paljon pidemmäksi aikaa kuin kylmä. Vaikka hän ei toista kertaa saanut lämmintä puurolautasellista, hän muisteli tuota yhtä kertaansa aina hymy huulillaan.
Mutta ne, jotka söivät joka päivä sisäfilettä, pitivät köyhää miestä hulluna. Heille oli käsittämätöntä, miten joku voi edes sietää kaurapuuroa. Kaikkein hulluinta heidän mielestään oli, kun he kuulivat köyhän miehen muistelevan elämänsä ainoaa lämmintä puurolautasellista. Mitä eroa kylmällä ja lämpimällä puurolla muka on, he kysyivät. Osa heistä piti köyhää miestä niin hulluna, että halusi panna hänet tyrmään.
Sen pituinen se.
Vastaukset 1
Vanhimmat
HC Satusetä Anersson of Danmark oli kyllä homo.