lastansa jonkun vieraan perhepäivä hoitajan hoteisii. kun heiltä ei käsittääkseni "mielenterveyden tilaa tutkita" korjatkaa jos olen väärässä!!
mutta tiedän tapauksen jossa "mielenterveys ongelmista kärsivä henkilö harrastaa perhepäivä hoitoa!!"
mitä mieltä muut olette?
mutta tiedän tapauksen jossa "mielenterveys ongelmista kärsivä henkilö harrastaa perhepäivä hoitoa!!"
mitä mieltä muut olette?
Vastaukset 11
Vanhimmat
hyvin luottavainen päiväkotien henkilökuntaan. varmaan siksi että olen itse useammassa hoitopaikassa työskennellyt.
Itse kammoan ajatusta että laittaisin lapsen perhepäivähoitajalle.
Päiväkodeissa on monta henkeä töissä ja he katsovat vähän toistensa perään.
Itse pidän lapsen kehityksen ja kouluvalmiuden kannalta erittäinkin hyvänä että lapsi saa olla päiväkodissa oppimassa vähän ryhmässä oloa ja toisten lasten kanssa touhuamista. Plus että päiväkotien henkilökunta on hyvin koulutettua ja pystyvät tukemaan lasta kehityksessään paremmin kuin itse osaan. Heillä on ns. silmää ongelma kohdille ja useasti myös ratkaisuja ongelmaan.
Mutta itse laitan lapseni aikaisintaan vuoden ikäisenä tarhaan, mutta tiedän omasta kokemuksesta että 8kk pärjää jo hyvin.
mutta valitettavasti myös tiedossa on ainakin kaksi sellaista jotka eivät lasten hoitoon ole olleet sopivia. Yksityiskohtiin en mene, mutta kyllä näitä on ainakin ollut.
Siellä kun ei toista aikuista ole. Päiväkodissa on se hyvä puoli, että leikkisästi sanottuna "muijat kyttäävät" toistensa perään ja meno avoimenpaa. Eräässä paikassa lapset eivät saaneet koskea mihinkään, omat lapset menivät kaiken edelle ja muut saivat olla sivuummalla koko päivän... Toisessa paikassa oli täti pelotellut lasta ja väittänyt että vanhemmat ei tulekaan hakemaan...
Alleviivaan nyt, että nuo esimerkit ovat ikivanhoja ja ne joita tällä hetkellä tiedän, ovat todella ihania tätejä joista lapset tykkää. On hienoa, että monet perhistäti jaksaa käydä lasten kanssa kerhossa ja touhuta paljon.
Itsellä on esikoinen ollut päiväkodissa sillon kun olin työssä. Mietin perhistä vauvan kohdalle kun tulee isommaksi.
perhepäivähoidossa, viihdyin oikein hyvin, saatin aina valita mitä ruokaa ja mitä milloinki tehtiin, ei sellaista "lukujärjsetystä" kuin tarhassa. Siellä penessä ryhmässä sain kavereita (ystävystyin erityisesti hoitotädin oman lapsen kanssa), koulussa en tykännyt olla ollenka(enkä tarhassa kun muutaman päivän jouduin ku hoitaja oli sairaana) Olen perhepäivähoidon kannalla, sitä stressaavaa hulinameininkiä kerkee kokea sitten koulussa...
Perhepäivähoitajani heitti minua puukengällä päähän.
Muutenkin muistan, että syömään huudettaessa piti heti olla paikalla muutoin jäi ilman ruokaa. Vitkastelijoilla ei ollut tarpeeksi kova nälkä.
Liikaa kontrolloimatonta valtaa perhepäivähoitajalla. Päiväkoti on parempi.
ei tulis mieleenikään viedä alle 3 vuotiasta minnekään päiväkotiin oman onnensa nojiin olemaan!! järkyttävät ryhmäkoot ja ryhmiä vaikka miten monta. kaksikin hoitajaa on pois niin sijaisia ei tule, pikkuiset istuskelevat yksinään syöttötuoleissa (lue roikkuvat/seisovat/myös putoilevat!) kun se ainut hoitaja on yhden kanssa pyllypesulla... huh, huh... ja sit se tiukkispipoinen toiminta vielä niissä, ei minkään laista joustoa eikä lapsentahtista/lapsen edun ja persoonan huomioivaa oloa/elämän menoa. pph:n kanssa voi aina neuvotella kaikista asioista, jousto toimii molempiin suuntiin ja meillä ainakin pph jopa huolehtii päivän aikaisesta lapsen lääkityksestäkin vaikkei hänen pakko olisikaan.
päiväkotien meno on kyllä sitä luokkaa, et nyt vasta kun esikoinen täyttää tänä vuonna 5 niin harkitsen hänen siirtämistään päiväkotiin syksystä alkaen. on jo niin iso, että osaa kertoa kun tulee kaltoin kohdelluksi ja osaa myös pitää puolensa ja vaatia omansa. kuopus menee ehdottomasti syksyllä perhepäivähoitajalle, ei todellakaan päiväkotiin olemaan samoissa vaipoissa koko päivän ja ilman ruokaa jos vähän sattuu närryttämään ruokailun kohdalla.
meillä ainakin mitä ihanin pph esikoisella ja kuopuksen haluan samaan paikkaan (ja näillä näkymin pääseekin esikoisen paikalle) meno on lapsentahtista eikä pakkoaikataulutettua, pph tekee lasten kanssa kaikkea ihanaa mitä päiväkodissa ei tulisi koskaan tapahtumaan (mm. vie heitä metsäretkille, laskemaan mäkeä, syövät eväitä metsässä, grillailevat makkaraa, käyvät kotieläintiloilla katselemassa eläimiä, askartelevat kaikenmaailman juttuja, leipovat, laittavat yhdessä ruokaa jne.) kaikkea normaaliin elämään kuuluvaa toimintaa siis ja tietysti lapset myös leikkivät. säännöt on ja niitä kaikki noudattavat ja lapset vahtivat toinen toisiaan.
sekin on hyvä, että lapset ovat aina vähäsen eri ikäisiä, eli koskaan ei ole 4 yksivuotiasta yhtä aikaa, mikä päiväkodissa taas on ihan tavallista arkea. tällöin pienin oppii isommilta, isommat tekevät itse, auttavat toisia minkä osaavat ja jokaiselle on tädillä aikaa.
ja kyllä se on taivaan tosi, että jos todella oikeasti lapsesi tunnet, niin näet kyllä hänestä ja hän kertoo jos päivähoidossa jotain on hullusti. ainakin minä olen aina nähnyt omasta esikoisestani että kaikki on hyvin, hän menee pph:lle todella mielellään, ovelta juoksee leikkihuoneeseen ja huikkaa vaan "heippaheit" mennessään, hakiessa aina kysyy että saisiko hetken vielä olla, sanoo aina miten hän rakastaa "mimmiä" ja loma-aikoinakin kysyy jo viikon päästä että koska hän taas pääsee "mimmille" leikkimään? ei hän sellaista kyselisi, jos olo siellä olisi vastenmielistä ja sietämätöntä.
ja viisastelijoille tiedoksi: kotiasiatkin on kunnossa, et ei ole kyse siitäkään et koti olis huono paikka ;)
toki on ihmisissä eroja, mut sitä varten niillä pph:lla on se esimies keneen otetaan yhteyttä jos avoin keskustelu itse hoitajan kanssa tuntuu hedelmättömälle tai joku asia vaivaa. ei ne mitään yksinvaltiaita ole, ihan tavallisia duunareita. itse en todellakaan suostu lastani muualle viemään kuin pph:lle ennen kuin on yli kolmen.
olen itse työskennellyt päiväkodissa alle 2-vuotiaiden ryhmässä, eli pienimpien ryhmässä. Olen aivan eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Päiväkoti jossa työskentelin, oli kuntamme suurimpia, lapsia ja ryhmiä oli paljon. Ensinnäkään lapset eivät olleet kaikki samanikäisiä samoissa ryhmissä, vaan oli 0-2v. ryhmä, 3-5v. ryhmiä ja esikouluryhmä. Pihalla oli sekaisen kaikki 3-6-vuotiaat.
Hoitajien määrä ryhmissä oli tarkoin määrätty, isompien ryhmissä 7 lasta kohden 1 hoitaja, pienempien ryhmässä n.10 lasta ja 3 hoitajaa. Nämä 10 lasta olivat tosin kaikki harvoin paikalla, useimmiten n.7 lasta ja 3 hoitajaa. Lapset eivät pienempien ryhmässä jossa olin roikkuneet syöttötuoleissa, vaan pöydässä istuttiin syönnin ajan ja pienimpien vieressä istui hoitaja vahtimassa/syöttämässä. Vaipat vaihettiin kaikilta ruokailun jälkeen ennen päikkäreitä tarvittaessa. Pyllyt pestiin ja kuivattiin asiallisesti, toiminta oli kovin hygienista ja tarkkaa. Nukkumaan mennessä pienimpiä siliteltiin ja "autettiin" uneen, kukaan ei joutunut itkemään itseään päiväunille.
Leikkiessä me tädit istuimme lasten joukossa leikkimässä ja juttelemassa lapsille, kaikki koitettiin parhaamme mukaan ottamaan huomioon.
Ulkona käytiin joka päivä sään salliessa. Lenkkejä teimme kaupungille, metsään, lähipuistoon, junia katselemaan jne.
Tottakai meilläkin tuntui hoitajat välillä loppuvan kesken kun 7 pientä ryntäili, ryömi, kiipeili edestakasin, mutta kovasti koitimme perässä pysyä. Oman ´päiväkotiurani aikana ei yhtään vakavempaa onnettomuutta kenelläkään sattunut, tietysti pienet kaatuilivat jne. mutta mielestäni se on kotonakin normaalia arkea.
Meidän päiväkotiryhmämme oli ainakin kovin turvallinen ja hyvä paikka pienelle. Tietysti eroja päiväkotien välillä on.
Oman lapseni voisin aivan hyvin sinne viedä, mutta joudun viemään lapseni hoitoon ennen vuoden ikää ja täällä meidän kunnassa alle vuoden ikäiset ohjataan automaattisesti perheopäivähoitoon, joka on myöskin mielestäni hyvä vaihtoehto.
on valitettavasti vain jäävuoren huippu, mutta ihan todellista vuoropäiväkodin arkea meidän kaupungissa. omani ei onneksi (!) ole joutunut moisen kohtelun kohteeksi koska miehellä luojan kiitos on päivätyö ja pph on mahdollinen.
mut tuolla nyt on sattunut paljon muutakin, mm. ystäväni poika sairastui keuhkokuumeeseen kun pidettiin pihalla 2 tuntia ilman asianmukaista vaatetusta. kaikki tarvittava villapuvuista ja kurahousuista oli kyllä mukana, kukaan ei vaan ollut pukenut poikaa kunnolla/vahtinut että poika pukeutuu kunnolla sen minkä osaa!! poika oli siis silloin juuri täyttänyt 3 vuotta. kamala tuulinen lähes nollakeli ja poika oli läpimärkä, pelkkä t-paita ja collegehousut haalarien alla ja jalat kengissä ilman sukkia kun äitinsä haki hoidosta. eikä tavatonta ole ollut sekään, että tosiaan sillä yksivuotiaalla on sama vaippa haettaessa kuin viedessä. tämäkin tuli ilmi ihan huolestuneen äidin kokeilulla: piirsi tussilla aamulla nimikirjaimensa vaipan saumaan huomaamattomaan paikkaan ja kas, iltapäivälläpä ne kauniisti koristivat vielä vaippaa. että se siitä asianmukaisesta hoidosta. puhumattakaan lukuisista kadonneista (kalliistakin!) vaatteista vaikka miten olisi nimikoitu.
että joo, en todellakaan vie lastani päiväkodin hullunmyllyyn ennen kuin on riittävän iso huolehtimaan itse itsestään vessassakäyntejä, ruokailuja ja pukeutumista myöden.
on hyvä, jos jossain on meno edes vähän inhimillisempää. mut sen mitä ainakin oman paikkakunnan päiväkodeista tiedän, niin ei kiitos.
paljon on johdosta kiinni. Itsellä kokemusta parista päiväkodista. Asun siis Helsingissä, täällä nämä näyttävät olevan päteviä. Kyllä lapset hoidetaan, ei todellakaan ole sama vaippa. Toi kuulostaa suorastaan rikolliselta! Syyte pitäisi nostaa jos lapsi on noin huonosti puettu ja sairastuu vielä!
ihan kenen vaan voivan toimia perhepäivähoitajana .
Perhepäivähoidon ohjaajat palkkaavat tai hyväksyvät ( yksityiset ) /tai sitten eivät perhepäivähoitajaksi .
Minun käsittääkseni ihan kuka vaan ei läpäse seulaa ...
Kauhujutut ovat luultavammin vanhoja sillä nykyäänhän myös perhepäivähoitajilla täytyy olla alan koulutus .
Tiedän monta päivähoitajaa ja lastentarhanopettajaa jotka toimivat perhepäivähoitajina .
Ei perhepäivähoitajatkaan ihan yksin ole .Kyllähän he ovat ulkoillessa esim .ympäristön valvovan silmän alla .
Lapsesta huomaa kyllä jos ei viihdy hoidossa .
kummassakin on huonot ja hyvät puolensa. Itsekin kyllä olen miettinyt, että kumpi näistä on lapselle parempi. Meillä tosin asia ei onneksi ole ihan vielä ajankohtaista kun pienempi tyttö on vasta 2½ viikkoa.
Toisaalta pph tuntuisi kodinomaisemmalta ja siten toisi varmasti turvallisuuden tunnetta lapselle. Hoitajallakaan ei taida olla niin montaa lastaa kontollaan kun päiväkodissa (?!).
Itselläni vaan mielessä kummittelee pikkuveljeni kokemus, jonka jälkeen hän siirtyikin pph:lta päiväkotiin. Kun hän oli pieni, ihmettelimme miksi hoitoon lähteminen oli aina vaan hankalampaa ja se jouduttiin tekemään hysteerisen huudon kanssa. Jossain vaiheessa sitten selvisikin, että hoitopaikassa lapset joutuivat koko päivän olemaan yhdessä pienessä huoneessa. Siellä oli muutama lelu ja päikkäreiden aikaan hoitaja toi lapsille patjat lattialle. Mielestäni on aika kauheata pitää montaa pientä lasta yhdessä huoneessa suljettuna koko pitkän päivän.
Itse törmäsin parisen vuotta sitten, esikoista odottaessani, aivan sairaaseen psykopaattiin, jonka ainut tehtävä tässä elämässä on pilata ihmisten elämä. Ihan seko eukko! Valehteli eräässä asukasyhteisössä ummet ja lammet: pyöritti omaa pikku peliään. Sattui pahaksi onnekseen minun eteen ja käräjille mentiin. Tämä psykopaatti vaan luki perhepäivähoitajaksi ja todella toivon, ettei tämä hullu saa päähänsä perustaa kotiinsa hoitopaikkaa. Siitä ei hyvä seuraisi. Omat lapsensa säälittävät. Vanhin heistä oli todella häiriintynyt, 3-vuotias silloin!, ja "hyvä" hoito näkyi myös kammottavan värisinä hampaina suussa. Minä ainakin olen nykyään todella varuillani ihmisten suhteen