vielä puhuttu.
Kun eräs nuori tyttönen sanoi, entinen vl hänkin. Että sitä lihoo jos saa lapsia.
Mutta onhan niitä lihavia samalla tavalla niisskäkin, joilla ei ole niin paljon lapsia.
Kun eräs nuori tyttönen sanoi, entinen vl hänkin. Että sitä lihoo jos saa lapsia.
Mutta onhan niitä lihavia samalla tavalla niisskäkin, joilla ei ole niin paljon lapsia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
vastauksia. Ja ihmiset ei varmaan oikein tiedä mitä he vastaavat. :)
Toki taipumus lihoa raskausaikana on olemassa ja taipumus lihoa on toisilla suurempi kuin toisilla. Tässä emme ole samalla viivalla.
Kuitenkin on niin että jokaine voi omilla elintavoillaan ja syömisillään vaikuttaa siihen omaan painoon.
Lasten myötä moni lihoo siksi että aikaa liikunnalle ei ehkä ole samalla lailla tai kotona tulee syötyä enemmän tai ei tule katsottua niinkään mitä syöä jne... Tai ajatellaan että muutama lisäkilo kuuluu äitiyteen.
Se että saa laspen ei tarkoita suoraan sitä että lihoo. Kyllä tilapäisesti paino nousee raskauden aikana mutta jos lasten välillä on riittävän pitkä tauko paino normalisoitua raskauksien välillä.
Jos taas uusi raskaus alkaa ennen kuin "normaali" paino saavutetaan ja lapsia tulee tiehästi käy monelle niin että painoa tulee joka lapselta aina vain lisää.
Jo vanhat saarnasivat. "Ylensyönti on syntiä."
varmasti hyvin usein laskeen omia suupaloja. Että mitä kannataa itse syödä tai jättää syömättä, että ei paisu ihan kuin pullataikina.
Mutta jotku käy "Painonvartijoissa." Ja ainaki jotku lääkäritkin suosittlevat niitä.
Mutta onko se niin vaarallista, jos perheen äiti ei enää ihan tyttöseltä näytäkään.Eikä ole samat mitat. Jos ne kuitenkin pysyy kohtuuden rajoissa.
oon lihonu sentakia, ku naapurit mässäilee koko ajan. Eikoo kuule kummallista? Kaikilla on vähä niinku omat syysä lihomiseen.
elämän hallinta tai paremminkin hallitsemattomuus kaiken kaikkiaan ja joka alueella.
Jokainen kantaa kilonsa itse ja jos on itseensä tyytyväinen, ei siihen ole kellään ulkopuolisella mitään sanottavaa.
On vain valitettavaa, että monesti juuri lihavat, etenkin naiset ovat valtavan kateellisia ihmisinä ja arvostelevat "normaalien/laihojen" elämää.
Kas kummaa, en oo kyllä törmänny lihaviin laihoja arvosteleviin naisihmisiin! Vastaavanmoisiin yleistyksiin törmään kyllä päivittäin niin netissä kuin kanssapuheissakin. Eiköhän noita arvostelijoita esiinny kuitenkin kaikenpainoisia ja näköisissä?
monesta työpaikasta, joiden lihavimmat ovat olleet hirvittäviä työpaikkakiusaajia.
Ehkä niitä on ärsyttäny, kun oot koko ajan kytänny niitten läskejä ja jaellu laihdutusneuvoja. Jos oot jutellu niille yhtä ärsyttävään tyyliin ku täälläki, nii en ihmettele vaikka ovat ärsyyntyneetkin.
lihavien kohtalo kyllä säälittää, mutta ei kuulu toisille. Pääasiahan on, että he ovat tyytyväisiä.
Kauneutta ei voi ostaa.
Jos syö enemmän kuin kuluttaa, alkaa kiloja tulla ylimäärin!
Tietysti on myös ns. geneettistä liikalihavuutta, mutta monesti sitäkin lisää liiallinen mässäily.
Eli herkkuja ym saa mussuttaa kyllä mahan täydeltä, jos muistaa liikahtaa vähän enemmän kuin sóhvan ja jääkaapin väliä.
Ihan jo arkiliikunta kuten esim työmatkat, portaat, siivous jne kuluttaa kaloreita.
Autot seisontavakuutukseen ja pyörät tai jalat esiin, suosittelen!
Lisäksi lenkkiä ja samalla raikasta ulkoilmaa, niin johan elämänlaatu kohenee ja kilotkin karisee.
Itse olen saanut viisi lasta ja ilman ainuttakaan laihdutuskuuria olen nyt noin 2-3 kiloa painavampi kuin ennen ensimmäistäkään lasta. Ja nekin kilot karisisi, jos malttaisi vähän herkkuja vähentää.
Ylös, ulos ja lenkille!!
ja on daibets, sydänvikaa, huonot polvet ja nivustaipiessa särkyä jos yrittää liikkua, huono maksa ja sappi vaivaa, ja sen lisäksi vielä haimakin. On ruuansulatuswvaikeuksia ja vatsahaavat, ja sen päälle vielä astmaa.
Silloin ei ole enää oma vika ainakaan, jos on likalivahvauutta. Koska silloin ei enää jaksa liikkua tarpeeksi, koska on niin sairas. Mikä sitten neuvoksi? Sitähän ei olle vielä kuitenkaan vanha.
kohti parempaa.
Harvoin liikkumattomussa tekee nivelille hyvää ja lajivalinnoilla siihen voi vaikutta. Diabetekse hoidossa on hoitoon sitoutuminen ensiarvoisen tärkeää.... Aina sydänsairaus ei ole esteenä liikunnalle vaan päin vastoin liikunta voi olla jopa hyväksi. Hyvi hoidettu astma ei useimmille ole este jne...
Eihän se kunto hetkessä kohene (kokemuksella) mutta jos tänään aloittaa ensi vuonna samaan aikaan on paremmin...
Toipuminen laihtuminen ym kaikki lähtee omasta asenteesta ja siitä että rupeaa pienin askelin muuttamaan elämää parempaan suuntaa...
Jos taas heittää hanskat tiskiin huominen tuskin tuo ihmettä mukanaan :(