"Niinkuin luonnollinen äiti synnyttää lapsen, niin Jumala synnyttää lapsen valtakuntaansa. Vähitellen ei voi syntyä Jumalan lapseksi.
Tätä käsitystä on laajalti tässä maailmassa.
Jumalan lapseksi syntymistä ei voi ihmisen järki käsittää. Parannuksen ahdasta porttia ihminen laajentaisi päästäkseen Jumalan lapseksi.
Portti ei kuitenkaan laajene, vaan ihmisen täytyy tulla niin pieneksi, että mahtuu käydä sisään Jumalan valtakuntaan."
Tätä käsitystä on laajalti tässä maailmassa.
Jumalan lapseksi syntymistä ei voi ihmisen järki käsittää. Parannuksen ahdasta porttia ihminen laajentaisi päästäkseen Jumalan lapseksi.
Portti ei kuitenkaan laajene, vaan ihmisen täytyy tulla niin pieneksi, että mahtuu käydä sisään Jumalan valtakuntaan."
Vastaukset 18
Vanhimmat
erittäin vaarallinen sellainen.
puhuu taytta asiaa ja vahvoja totuuksia. Vain otsikossa hanelle tuli virhe, mutta pakkaahan niita virheita tulemaan meille kaikille.
"Niinkuin luonnollinen äiti synnyttää lapsen, niin Jumala synnyttää lapsen valtakuntaansa. Vähitellen ei voi syntyä Jumalan lapseksi"
Onko joku ristiriita? Kyllähän ihminen syntyy Jumalan lapseksi samoin kuin äiti synnyttää lapsen. Tuskan ja kärsimyksen kautta saa oppia tuntemaan rakkauden.
Mutta miten niin ei vähitellen? Kaikkihan tapahtuu vähitellen myös lapsen elämässä, ymmärrys kasvaa ja rakkaus vahvistuu. Samoinhan käy kun ihmisestä tulee Jumalan lapsi, hänen ymmärryksensä kasvaa ja rakkaus vahvistuu.
Valhetta ja ei valhetta? Onko muuten jossain näin joku sanonut kun avauksessa lukee?
muotoiluja Avainten valta -keskusteluketjussa.
Tarkoittaa luullakseni sitä, kun ihminen on saanut ja USKONUT syntinsä anteeksi elävän evankeliumin sovintosaarnasta, hän on kertalaakista Jumalan lapsi. Siinä ei tarvitse vuosikausia yrittää omin avuin kasvaa ja yrittää paremmaksi ja paremmaksi kelvatakseen Jumalalle. Vaan saamme syntisinä uskoa armosta itsemme pahoina pyhiksi, syntisinä vanhurskaaksi, ainoastaan JEESUKSEN ANSION TÄHDEN.
Sitä ennen on saattanut edeltää Jumalan johdatuksesta pitkäänkin
etsikonaika. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän aikaa. Epäusko ja oma lihan mieli on jarruttanut.
kun Jumala synnyttää lapsen valtakuntaansa. Kyllä kerrasta synnytään, mutta kauanko synnytys kestää?
Tähän Jumalan sana sanoo:
Hepr. 12:
1 Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, [1. Kor. 9:24; Fil. 3:14]
2 katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. [Hepr. 3:1 | Hepr. 11:26 | Hepr. 1:3]
3 Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. [Luuk. 2:34]
4 Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.
5 Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: -- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua -- [12:5,6: Sananl. 3:11,12 : Job 5:17]
6 jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. [Ilm. 3:19]
7 Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?
8 Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.
9 Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.
10 Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.
Niin että oman itsensä parantelusta EI OLE kyse. On kyse Herran alkamasta työstä. Hän sen myös vie päätökseen, ellei ihmisen oma ylpeys estä.
lapsi tosta noin vain, ilman mitään odotusaikoja?
Ei synny.
Samoin ei synny Jumalankaan lapsia, tosta noin vain.
Miettikääpä tuota Jeesuksen tuhlaajapoika vertausta.
Turhaanko Hän sen sanoi?
Ei sanonut.
Vaan aivan samoin kuin tuhlaajapoikakin vieraalla
maalla kaukana, päätti minä palaan Isäni kotiin
siellä on kaikkea yltäkyllin.
Niin hän kääntyi lähti Isän kotiin kulkemaan.
Niinkuin ei hänkään ollut suinkaan heti siinä silmänräpäyksessä kotona kun hän päätöksensä oli
tehnyt, niin samoin täällä ihminen joka kääntyy
pahoilta teiltään Jumalan puoleen ei suinkaan
pääse heti Jumalan tykö, vaan niinkuin arvata
saattaa oliko tuhlaajapojan paluu helppo, ei ollut. Samoin täällä Jumalan puoleen kääntyneen
ihmisen tie Jumalan luo ei ole helppo.
Tuolla tiellä ihmistä todella riisutaan kaikesta,
HUOM: KAIKESTA omasta.
Sillä ahtaasta portista ei mahdu, ei voi mitään
ihmisen omaa sisälle viedä.
Siis Jumala RIISUU IHMISTÄ, IHMISEN että ihminen
ahtaan portin kautta pääsisi Hänen luoksensa
tulemaan.
Ja se mitä täällä näkee; ihmiset elävät itse
ja täysillä, ei ole Jumala saanut työtänsä tehdä
eikä näin ole ahtaalle portille voinut
johdattaa.
Elävät siis oman uskonsa varassa.
Ja Jumala odottaa, että Hän voisi ihmisissä
uskon synnyttää.
Sillä Jumalan synnyttämä USKO on se mikä ihmisen
pelastaa.
Ei auta ihmisen usko vaikka ihminen miten voimakas
olisi omassa uskossaan.
"Mutta miten niin ei vähitellen? Kaikkihan tapahtuu vähitellen myös lapsen elämässä, ymmärrys kasvaa ja rakkaus vahvistuu. Samoinhan käy kun ihmisestä tulee Jumalan lapsi, hänen ymmärryksensä kasvaa ja rakkaus vahvistuu."
Tämä on totta näin, MUTTA JA SE ON SUURI MUTTA
ENSIN TÄYTYY SYNTYÄ MYÖS JUMALAN LAPSEKSI,
JUMALAN TULEE SAADA SYNNYTTÄÄ SIIS USKO IHMISESSÄ.
JOLLOIN EI ENÄÄ ELÄ SE VANHA LUOMUS VAAN UUSI.
Ja Pyhä Henki ohjaa ja johtaa tätä uutta luomusta
kaikkeen Jumalan Totuuteen.
Ja todella on niin, silloin en enää elä minä
VAAN JEESUS MINUSSA.
Taas kerran huonosti. Tietenkin on odotusaika ja se on pitkä, syntymä ei tapahdu hetkessä. Yritin sitä odotusaikaa kuvastaa tuolla tuskalla ja krsimyksellä.
Ihan samoinhan on kun odottaa lasta. Lapsi ei heti synny, ja joillain odotusaika saattaa olla todella vaikea, sisältää pelkoa, tulee kaikkia vastoinkäymisiä, samaan aikaan tuntee kuitenkin onnea ja toiveita, mutta minkä palkan siitä saakaan kun lapsi syntyy, rakkutta jota ei voi sanoin kuvailla.
Kun ihminen haluaa lähestyä Jumalaa, niin se odotusaika voi olla pitkä ennenkuin Jumala synnyttää uskon. Monihan sanookin, että miksi Jumala ei kuuntele? Miksi on kaikkia vastoinkäymisiä? Mutta syntymä ei tapahdu hetkessä, ja odotus sekä toiveet palkitaan ei kannata heittää kaikkea menemään liian helposti, kärsivällisyyttä tarvitaan odotusaikana.
voitko sanoa; oletko tullut johdettua ahtaasta
portista sisään, sillä sen kyllä pystyy sanomaan
jos näin on tapahtunut.
Sinun sanomasi kyllä kertoo, ettet vielä ole tuosta
portista sisälle mennyt.
Matkaa kunnes siitä portista sidään pääsee, mutta siihen ei auta kuin luottaa Jumalaan että Hän siitä portista sisään johdattaa ja tuntemaan kaiken totuuden.
sinä olet matkalla. Mutta muista anna Jumalan
tehdä työtänsä sinussa.
Sillä kuinka paljon onkaan niitä joiden kohdalla
toinen ihminen on tullut keskeyttämään Jumalan
aloittaman työn. Tästä Teuvo on hyvin osuvasti
sanonut; tapahtuu abortti, keskenmeno, näin ei
saa Jumalan lasta syntyäkkään. Ihminen tulee
johdettua väärän armon alle ja se on sitten sitä
ja tätä syntisyyden, vajavuuden, heikkouden
kanssa pyöriskelemistä.
Että samoin kuin äiti odottaa lastaan, niin monen-
laista siinä voi olla ja odotus voi johtaa kesken-
menoonkin.
Niin aivan samoin monta on vaaraa olemassa
Jumalan kutsumalla joka on kääntynyt pahoilta
teiltänsä Jumalan puoleen ja näin Jumalan valmistaman työn alla on matkaa tekemässä.
Mutta totta on nämä sanat: etsivä löytää,
anova saa, kolkuttavalle avataan.
Kun ihminen yksin janoaa elävää Jumalaa Hänen
Totuuttaan, niin Hän on löytävä, saava ja
hänelle avataan.
Ja se on ahdas portti joka lopulta noihin
lupauksiin johtaa. Ja sen tulee tapahtua tässä
ajassa eikä tulevassa. Tulevassa sitä ei enää tule.
tässä on?
>>>"Niinkuin luonnollinen äiti synnyttää lapsen, niin Jumala synnyttää lapsen valtakuntaansa. Vähitellen ei voi syntyä Jumalan lapseksi.
Tätä käsitystä on laajalti tässä maailmassa.
Jumalan lapseksi syntymistä ei voi ihmisen järki käsittää. Parannuksen ahdasta porttia ihminen laajentaisi päästäkseen Jumalan lapseksi.
Portti ei kuitenkaan laajene, vaan ihmisen täytyy tulla niin pieneksi, että mahtuu käydä sisään Jumalan valtakuntaan." >>>>
Ahdas portti on suu. Suun tunnustuksella ja sydämen uskolla pelastutaan. Sydämen usko on, että uskotaan Jumalan sanaan, minkä hän profeettojensa suun kautta ilmoittanut jo aikojen alussa: että maaailmaan syntyy Vapahtaja, joka pois ottaa maailman synnit. Ja että hän piti sanansa ja lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuken, kun sen aika oli syntien sovittajaksi: Ja että Jeeesus kuoli ja nousi 3 päivänä ylös ja antoi opetuslapsilleen tehtävän sovinnosta saarnata. Lähetti myös lupauksensa mukaan taivaasta Pyhän Hengen ensin opetuslapsilleen, jossa Hengessä hän on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti. Kuinka Jeesus olisi enää täällä, muuten kuin Pyhän Hengen kautta.
Hänessä ja Hänen kauttaan on pelastus. Ja nämä kolme, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Pyhän ja elävän evankeliumin omalle kohdalle uskominen: Poikani, tyttäreni, Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi vapahtaa ihmisen synnin syyllisyyden alta. Ja se tehtävä on yhä täällä maailmassa jalkojen päällä, siellä missä vielä saarnataan elävää evankeliumia uskosta uskoon ja kirkkaudesta kirkkauteen.
Luuk. 13:
"24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
25 Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'.
26 Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'."
Matt. 7:
"13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Sillä Saatanakin tuntee Jumalan Pojan, vaikkakin vapisten.
Miksi muuten puhuttaisiin väärästä todistuksesta? Nimittäin sellaiseen suu kykenee. Suun todistus on AINA sitä, mitä sydän on kyllänsä. Ensin siis pitää sydämen kääntyä, silloin Herra alkaa valmistaa itsellensä sinne majaa. Siivoustyön päätös on ahdas portti = ihmisen tahdon kuolema, kaikesta omasta luopuminen.
Silloin Jeesus avaa oven. Koen, että Jeesus tulee sisään. Silloin Hän on saanut minut käymään portista.
"Ensin siis pitää sydämen kääntyä, silloin Herra alkaa valmistaa itsellensä sinne majaa. Siivoustyön päätös on ahdas portti = ihmisen tahdon kuolema, kaikesta omasta luopuminen."
..on jonkinlainen elämänsuunta ja kaikkea hänen toimintaansa ohjaava yhtenäinen ajatusjärjestelmä.
Ennen ahtaasta portista menoa- parannuksen tekemistä-ihminen ajattelu kohdistuu oman erityisen minäkuvan rakentamiseen maailmassa ja maailman ehdoilla. Hankitaan ammatti, perhe,omaisuutta, oma pukeutumistyyli, yritetään olla yksilöllisiä, tehokkaita ja menestyviä. Ajatellaan että tämä kaikki, tämä näkyvä maailma ja sen tapahtumat, on ihmisen elämän ainoa tarkoitus.
Ahtaassa portissa ihmisessä tapahtuu SISÄINEN muutos. Häntä ei tämän jälkeen motivoi tämän maailmallisen elämän parantelemisen tarve- vaikka hän edelleen elääkin ihan normaalisti- syö, pukeutuu, käy työssä ym... Vaan nyt tulee elämän perusmotiiviksi Jumalan tahto. Kaikki punnitaan JUMALAN IKUISUUSNÄKÖKULMASTA KÄSIN. Tätä tarkoittaa uudestisyntyminen. Elämän perustarkoituksen muuttumista.
Jotkut voivat korvata yhdenlaisen maallisen elämän aivan erityisellä toisenlaisella maallisella elämällä, nimittäin uskonnollisella maailmallisella elämällä. Silloin on seurakuntakulttuuri se elämän perusmotiivi. Ihminen on aktiivinen seurakunnassa, osallistuuu rituaaleihin ja laulaa kauniita lauluja. Mutta edelleen jää Jumala toisarvoiseksi.
Kirjoitat:
"Jotkut voivat korvata yhdenlaisen maallisen elämän aivan erityisellä toisenlaisella maallisella elämällä, nimittäin uskonnollisella maailmallisella elämällä. Silloin on seurakuntakulttuuri se elämän perusmotiivi. Ihminen on aktiivinen seurakunnassa, osallistuuu rituaaleihin ja laulaa kauniita lauluja. Mutta edelleen jää Jumala toisarvoiseksi."
Niin tämä on se SUURI vaara. Seurakunnasta tulee epäjumala. Siellä luetaan ja "puhtaasti saarnataan" (voi noita fraaseja) evankeliumin sanaa, mutta elävän Jumalan puoleen ei käännytä.
Kuulosti muuten oikeahenkiseltä, mutta tuo lause
" Vähitellen ei voi syntyä Jumalan lapseksi."
oli jotenkin korvaan särähtävä.
Minun ymmärrys sanoisi niin, että toki ihminen voi vähitellen "lämmetä" Jumalan sanan neuvoille ja saada varmuutta oikeasta uskosta, mutta kun on Jumalan aika, hän saa voimaa nöyrtyä parannukseen.