Vai ettei AMK ole korkeakoulu?

Kuka näitä enää jaksaa...

jotta provosoituisin.

Sen takia, että jotkut yo-opiskelijoina esiintyvät pelleilevät AMK-palstalla, ei tarkoita sitä että tänne tarvitsisi tulla haastamaan riitaa.

On sitä paitsi vähän liian läpinäkyvää tuo tekstisi. Jos tarkoituksesi on pilata amk-opiskelijoiden mainetta, niin tekisitkö sen edes jossain muualla? Kiitos.

"arvostan ilman muuta yliopistotutkintoja ja niihin opiskelevia, siitä huolimatta ettei niiden tarvitse ilmestyä juuri lainkaan kouluun eikä osata mitään, ihmisinä, ammattilaisina, joiden kanssa ja jopa esimiehenä tulen tulevaisuudessa työskentelemään."

Melkoisen ylimielinen asenne, joka osoittaa, että paikkasi on nimenomaan ammattikorkeakoulussa - ei missään nimessä älykkäiden ja kriittisten ihmisten yliopistossa.

Sanotaanko, että ainoa "hyvä" koulutusala amk:ssa on juuri tekniikka. Muut ovatkin sitten aivan huuhtaata, jota puoltavat myös "pelleNOMIEN" työttömyysluvut - esimerkkinä tradenomeilla se on jotain 50 prosenttia (siis koulutusta vastaamaton työ).

Käsittääkseni tekniikan alan opiskelijat työllistyvät hyvin ja heillä on osaamista. Poikkeaahan tämä ala suuresti esim. kaupallisesta alasta, jonka opetus on ympäripyöreää möttöä, eikä se varsinaisesti valmista mihinkään asiantuntija tehtävään niin, kuin tekniikan ala.

Sitten, jos mietitään ylempiä korkeakoulututkintoja eli maisteritutkintoja, niin ne antavat jo lähtökohtaisesti korkeamman muodollisen pätevyyden hakeutua parempiin hommiin. Esimerkiksi eihän valtion hommissa amk-tutkinnolla pääse, kuin suorittaviin sihteerihommiin, sillä ylempiin virkoihin on pääsääntöisesti AINA pätevyysvaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto.

Ja kun vertaat matematiikan opiskelua yliopistossa ja tekniikan opiskelua amk:ssa toisiinsa, niin nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Matemaatikot kun yleensä työllistyvät vain opettajiksi tai tutkijoiksi - harvoin mihinkään tekniselle alalle, koska ei heidän koulutus siihen tähtääkään.

Laskutaitoja tarvitaan myös muualla, kuin teknisissä tehtävissä.

"Unohdetaan hetkeksi AMK vastaan yliopisto-pelleilyt, ja käytetään järkeä. Millä IHMEEN tavalla luulette olevanne tekniikan AMK-opiskelijaa viisaampia, kun jopa yliopistotason laskut on mahdollista suorittaa ihan päässälaskuina? Siis jopa yläasteella on tapana käyttää laskinta! Se ei yksinkertaisesti voi olla mahdollista että matematiikan maisteriohjelmassa oleva opiskelija on paremmin koulutettu kun kolmannen vuoden insinööriopiskelija."

Toivon mukaan muiden AMK-opiskelijoiden matemaattinen tietämättömyys ei ole yhtä suuri kuin sinun. Olet varmaankin hyvä laskimen ja matemaattisten ohjelmistojen käyttäjä ja ne ovat yksi taitoa vaativa osa-alue, mutta matematiikka on paljon muutakin kuin pelkkää laskentoa.

Otetaanpa vaikkapa rationaalikertoimisten polynomiyhtälön ratkaiseminen. Soveltajalle riittää aivan hyvin, että hänellä on laskin, jolla saa numeerisen likiarvon ratkaisuksi. Yliopistomatematiikassa huomio taaseen kiinnittyy esimerkiksi siihen, että onko tietylle rationaalikertoimisella polynomiyhtälölle olemassa ratkaisukaavaa klassisessa mielessä. Tähän liittyen voidaan johtaa ratkaisukaavat toisen, kolmannen ja neljännen asteen rationaalikertoimisille polynomiyhtälöille. Sen jälkeen voidaan osoittaa, että rationaalikertoiminen polynomiyhtälöllä on ratkaisukaava klassisessa mielessä jos ja vain jos kyseisen polynominen nk. Galois'n ryhmä on ratkeava. Sen jälkeen voidaan antaa esimerkki polynomista, jonka Galois'n ryhmä on S_5 ja todistaa tämä ryhmä ratkeamattomaksi, jolloin ollaankin osoitettu, että 5. asteen yhtälöille ei ole enää ratkaisukaavaa klassisessa mielessä.

On totta, että tuossa edellisessä esimerkissä ei missään käytetä laskinta, lähinnä sen takia, että laskimesta ei olisi mitään hyötyä. Yliopistomatematiikka keskittyy todistamiseen ja uusien matemaattisten työkalujen kehittelyyn. Itseasiassa yliopistoissa matematiikan opintojen alussa opiskelijoita vieroitetaan laskimistaan, jotta opiskelija pystyisi keskittymään omaan laskutekniikkansa ja loogisen ajattelun kehittämiseen. Kyllä yliopistomatematiikassakin joskus ratkaistaan/lasketaan käytännön ongelmia (eteenkin sovelletun matematiikan puolella), mutta tällöinkin pääpaino on uusien menetelmien kehittelyssä, ei välttämättä itse ratkaisun löytämisessä. Kannattaa muistaa, että ilman matematiikan tutkimusta ei insinööreillä olisi näitä nykyisiä "tukevampia apuvälineitä" laskemisen apuna.

Väite, että yliopistomatematiikka olisi jotenkin helpompaa, koska siinä ei käytetä laskimia on täysin perätön ja osoittaa suurta tietämättömyyttä yliopistomatematiikasta. Yliopistomatematiikka keskittyy päättelyyn ja loogiseen ajatteluun, ei ei pelkkään laskemiseen. Mikäli pidät vielä yliopistomatematiikkaa "päässälaskuvilleviisiveepelleilynä", niin voit tutustua vaikkapa Helsingin Yliopiston Matematiikan ja tilastotieteen laitoksen Algebra II-kurssin oppimateriaaliin, joka ei todellakaan ole "päässälaskukamaa", vaikkei mitään vaikeaa asiaa olekaan.

http://mathstat.helsinki.fi/kurssit/info/algebra_ii07k.html

Ilmeisesti Suomen koulujärjestelmä ja opetussuunnitelma aiheuttavat ihmisissä sekaannuksen matematiikan ja laskennon välillä.

Miikka Rytty, FM, tutkijakoulutettava
Tiina Saukkoriipi, FM, matemaattisten aineiden didaktiikan opettaja

Kuinkahan moni tekniikan amk-tutkinnon suorittanut henkilö suoritti tutkintonsa, koska sen tarjosi " dynaaminen ja työelämäläheinen ammattikorkeakoulu"? Aivan varmasti sellaisiakin ihmisiä Suomesta löytyy, mutta uskon, että suurin osa luki tutkintonsa amiskorkeassa, koska ei päässyt sisälle/pysynyt sisällä yliopistossa. Tuossa taitaa olla amk-järjestelmän suurin ongelma, yhdessä käsittämättömän suurien koulutusmäärien ja useisiin maakuntiin hajautetun koulutuksen kanssa.
Kuinkahan moni amk-tutkinnon suorittaneista jatkaa opintojansa "ylempään amk:hon"? Eivätkös maisterin paperit olisi luonnollisempi suunta ;)?

Sen vain tahdon sanoa, ettei se AMK-Insinööri tutkinto mitään kuuta taivaalta takaa. Opiskelija-aineksesta puolet ei osaa edes yksinkertaista peruskoulu matematikkaa. Noh itse ihmettelin sitä meininkiä 3,5vuotta, mutta ei siitä nyt paljoa mieleen jäänyt.

Toki tekniikkaa saattaa oppia, jos valitsee oikean koulutusohjelman. Ja pääsykokeiden vaikeudella on paha perustella, jos jo yksitään opiskelupaikkojen täyttäminen on tuskan takana.

Noh, tämä on yksi mielipide.

Oletpa osannut koota yhteen hienon tekstin! Leikitäänpä, että olet tosissasi:

"ammattikorkeakoulujärjestelmän myötä keskiasteen koulutus sai saman korkeakoulustatuksen" Ja minä kun olen luullut, että keskiaste=lukio ja ammattikoulu.

"varsinkin tekniikan alan, perustuu nimenomaan lukion oppimäärään", juu, lyhyen matematiikan oppimäärään. Ja tästä esimerkkinä, sisko pääsi sisään tekniikan AMK-linjalle lukematta pääsykokeisiin, pohjalla huonosti suoritetun iltalukion lyhyt matematiikka ja yhdet kurssit fysiikkaa ja kemiaa.

"Millä IHMEEN tavalla luulette olevanne tekniikan AMK-opiskelijaa viisaampia, kun jopa yliopistotason laskut on mahdollista suorittaa ihan päässälaskuina?" Eipä tainnut Newtonilla tai Einsteinillä olla graafisia laskimia, mutta heillä oli kasapäin paperia ja terävä mustekynä. Muuten, graafisen laskimen paras puoli on iso näyttö, josta näkee hyvin, mitä on laskenut. Todella pätevä vehje esim. veroilmoituksen tekemisessä. Sen lisäksi sitä voisi käyttää esim. tentissä lunttaamisen, joten yliopistossa sen käyttö onkin yleensä kielletty. Matopeli on tainnut kärsiä inflaation kännykkäpelien aikakautena. (Oi niitä aikoja, kun TI-85 oli lukiolaisen hienoin tekninen vempele)

Sama provohan oli Tiede/Matematiikassa, jossa siihen tuli aikas kauniita vastineita. Provoaja ei sitten osannut niitä enää edes kommentoida. Suosittelen tutustumaan.

Missähän yliopistossa ko. tuttavasi opiskelee,
sillä ainakin omassa yliopistossani jo ensimmäisenä opiskeluvuonna matematiikan opiskelijat suorittavat erittäin vaativia laskutoimituksia, eikä ilman laskintantodellakaan pärjää päivääkään...todella oudolta kuulostaa väitteesi.

Tuolla joku kirjoitteli miten pikkusisko oli yhellä kemian ja yhellä fysiikan kurssilla paskoilla lukiopapereilla päässy sisään tekniikan ja liikenteen alalle. Turun amk:ssa pääsykoe on itsessään helppo, kuulemma ihan peruskemiaa ja fysiikkaa ja matikkaa kysytään. Mutta enimmäispistemäärästä (100p) se pääsykoe voi tuottaa enimmillään vain 35 pistettä. 55 pistettä tulee koulumenestyksen perusteella. Ja jos ei esim kemiasta ole suorittanut lukiossa vähintään kolmea kurssia, sitä ei pisteytetä ollenkaan, 4 suoritetusta kurssista saa jo vähän enemmän pistetä. Tietty tätä voi kompensoida sillä et on sitten muita aineita lukenut hyvin. Amk:ssahan on lisäks se helppous et työkokemus ja eka hakutoive tuovat lisää pisteitä...

Yliopistossa ei tarvita laskinta kun siellä vaan päätellään ja pohditaan miksi kirjoitin tähän A tai B ja milloin A B on tosi ja milloin ei. Järjetöntä ajantuhlausta mun mielestä ja kutsuvat sitä vielä LOOGISEKSI päättelyksi...
Nykyään laskinta aletaan käyttää yläasteella sen takia, koska opetusohjelmiin on ängetty ties mitä paskaa, tunteja vähennetty minimiin ja on nin kova kiire, että laskimella laskien pääsee paljon nopeammin eteenpäin.
Järkevämpää on laskea sylinterin tilavuuksia ja renkaiden pyörimisnopeuksia.

Mitä tekemistä laskimella on tehtävien vaikeustasoa määrittäessä?
Matematiikka ei ole pelkästään laskuja.

Pidetään tämä hei etusivulla. Lienee paras aloitus mitä saadaan pitkään aikaan.