Yllättäen ja pyytämättä
Kirjoittanut: Mielipidepankki 12.2.2007 klo 09.58
Jäätteenmäki väitti eduskunnan puhujapöntössä saaneensa asiaa koskevia fakseja yllättäen ja pyytämättä. Aiemmin hän kielsi saaneensakaan mitään tietoja, vaan ainoastaan kuulleensa asioista, kun hänellä kuulemma oli kaksi korvaa. Sen lisäksi, että Jäätteenmäki puhui perättömiä, hän myös salasi asioita. Hän pyrki salaamaan sen, että oli saanut virkamiesvastuulla toimivalta henkilöltä asiakirjoja, joita tällä ei ollut lupa antaa. Jäätteenmäen asemassa olevan henkilön olisi pitänyt tämä tietää tai ainakin hänen olisi kuulunut ottaa selkoa siitä, onko Mannisella oikeus antaa tällaisia tietoja. Jos Jäätteenmäki olisi pitänyt tietojen antamista oikeutettuna, hänellä ei olisi ollut mitään syytä salata lähdettään.
Oikeudenkäynnissä selvisi, että Jäätteenmäki ja Manninen olivat yksissä tuumin neuvotelleet asiakirjojen lähettämisestä eräässä ravintolassa. Oikeus piti Mannisen kertomusta asiasta johdonmukaisena ja luotettavana. Luotettavuutta tietysti lisää se, että Manninen tällä tavoin edisti oman rikoksensa selvittämistä.
Jokaisella järkevällä kansalaiselle selvisi tapahtumankulun yhteydessä, että Jäätteenmäki pyrki sekä salaamaan asioita että puhumaan totuutta välttäen. Hänhän olisi voinut jo hyvin varhaisessa vaiheessa kertoa täsmällisesti sen prosessin kulun, minka aikana hän sai yli tuhat liuskaa faksia yllättäen ja pyytämättä. Erikoiselta tuntuu jo sinällään, että joku alkaa yhdeltä taholta saamaan fakseja yllättäen ja pyytämättä. Normaalin rehellinen ihminen olisi siinä vaiheessa ottanut yhteyttä presidentin kansliaan ja tiedustellut, miten vain yhdestä asiakokonaisuudesta alettiin hänelle lähetellä fakseja pyytämättä. Tuntuuko tämä sinusta Oiva kovin uskottavalta? Selitykseksi tuskin kelpaa Jäätteenmäen tarjoilemana se, että hän olisi päässyt jakelulistalle. Jos näin olisi käynyt, hänelle olisi silloin lähetetty muutakin aineistoa eikä vain valikoiden Lipposen USAn matkaan liittyviä.
Kun Jäätteenmäki eduskunnassa kertoi saaneensa fakseja yllättäen ja pyytämättä, se aiheutti melkoisen naurunremakan ja välihuutoja, jotka kielivät valtavasta uskottavuuden puutteesta. Yksikään salissa ei pyrkinyt puolustamaan Jäätteenmäkeä, koska tajusi hyvin, ettei valheita kannata alkaa tukemaan. Ainoa puolustaja oli demarien Mikko Elo, joka näki Jäätteenmäen joutuneen kohtuuttomaan kiirastuleen, kun lyötyä alettiin joka eduskuntaryhmästä lyödä ja omat olivat ihan hiljaa.
Tässä asiassa on turha lähteä erikseen todistamaan aukottamasti Jäätteenmäen valhetelua. Uskottavuusongelma ja luottamuspula eri tahoilla olivat niin valtaisia, että ne kertovat puolestaan. Jäätteenmäki sai erittäin pitävän valehtelijan leiman päällensä eikä siinä nyt mitenkään auta se, että Oiva Härkönen huutaa todisteita. Kysymys oli siitä, että Jäätteenmäki ei millään muotoa kyennyt prosessin edetessäkään riisumaan valheiden verkkoa päältään. Oikeuden lausumat lopulta vain vahvistivat sen, että näinkin tarkaan asiaa pohtivalla taholla tultiin siihen päätelmään, ettei Jäätteenmäen puheita voi pitää luotettavina.
Oikeusprosessissa olisi ollut toinenkin tie. Syytetyksi olisi voitu ottaa vain Manninen, jonka kohdalla syytekynnys ylittyi selvästi. Jäätteenmäki olisi voitu syyttämättä, jos esitutkinnassa selvisi, ettei Jäätteenmäki vaikuttanut Mannisen tahdonmuodostukseen. Tällöin Jäätteenmäkeä olisi voitu kuulla todistajana ja siinä asemassa hänellä olisi ollut totuudessa pysymisvelvollisuus. Sitten olisi voitu pohtia sitä, minkä merkityksen oikeus olisi asettanut Jäätteenmäen todistajalausunnolle ja mitä siitä olisi seurannut, jos oikeus olisi siinäkin tapauksessa pitänyt Jäätteenmäen todistusta epäluotettavana ja epäuskottavana.
*********************
Kirjoittanut: Mielipidepankki 12.2.2007 klo 09.58
Jäätteenmäki väitti eduskunnan puhujapöntössä saaneensa asiaa koskevia fakseja yllättäen ja pyytämättä. Aiemmin hän kielsi saaneensakaan mitään tietoja, vaan ainoastaan kuulleensa asioista, kun hänellä kuulemma oli kaksi korvaa. Sen lisäksi, että Jäätteenmäki puhui perättömiä, hän myös salasi asioita. Hän pyrki salaamaan sen, että oli saanut virkamiesvastuulla toimivalta henkilöltä asiakirjoja, joita tällä ei ollut lupa antaa. Jäätteenmäen asemassa olevan henkilön olisi pitänyt tämä tietää tai ainakin hänen olisi kuulunut ottaa selkoa siitä, onko Mannisella oikeus antaa tällaisia tietoja. Jos Jäätteenmäki olisi pitänyt tietojen antamista oikeutettuna, hänellä ei olisi ollut mitään syytä salata lähdettään.
Oikeudenkäynnissä selvisi, että Jäätteenmäki ja Manninen olivat yksissä tuumin neuvotelleet asiakirjojen lähettämisestä eräässä ravintolassa. Oikeus piti Mannisen kertomusta asiasta johdonmukaisena ja luotettavana. Luotettavuutta tietysti lisää se, että Manninen tällä tavoin edisti oman rikoksensa selvittämistä.
Jokaisella järkevällä kansalaiselle selvisi tapahtumankulun yhteydessä, että Jäätteenmäki pyrki sekä salaamaan asioita että puhumaan totuutta välttäen. Hänhän olisi voinut jo hyvin varhaisessa vaiheessa kertoa täsmällisesti sen prosessin kulun, minka aikana hän sai yli tuhat liuskaa faksia yllättäen ja pyytämättä. Erikoiselta tuntuu jo sinällään, että joku alkaa yhdeltä taholta saamaan fakseja yllättäen ja pyytämättä. Normaalin rehellinen ihminen olisi siinä vaiheessa ottanut yhteyttä presidentin kansliaan ja tiedustellut, miten vain yhdestä asiakokonaisuudesta alettiin hänelle lähetellä fakseja pyytämättä. Tuntuuko tämä sinusta Oiva kovin uskottavalta? Selitykseksi tuskin kelpaa Jäätteenmäen tarjoilemana se, että hän olisi päässyt jakelulistalle. Jos näin olisi käynyt, hänelle olisi silloin lähetetty muutakin aineistoa eikä vain valikoiden Lipposen USAn matkaan liittyviä.
Kun Jäätteenmäki eduskunnassa kertoi saaneensa fakseja yllättäen ja pyytämättä, se aiheutti melkoisen naurunremakan ja välihuutoja, jotka kielivät valtavasta uskottavuuden puutteesta. Yksikään salissa ei pyrkinyt puolustamaan Jäätteenmäkeä, koska tajusi hyvin, ettei valheita kannata alkaa tukemaan. Ainoa puolustaja oli demarien Mikko Elo, joka näki Jäätteenmäen joutuneen kohtuuttomaan kiirastuleen, kun lyötyä alettiin joka eduskuntaryhmästä lyödä ja omat olivat ihan hiljaa.
Tässä asiassa on turha lähteä erikseen todistamaan aukottamasti Jäätteenmäen valhetelua. Uskottavuusongelma ja luottamuspula eri tahoilla olivat niin valtaisia, että ne kertovat puolestaan. Jäätteenmäki sai erittäin pitävän valehtelijan leiman päällensä eikä siinä nyt mitenkään auta se, että Oiva Härkönen huutaa todisteita. Kysymys oli siitä, että Jäätteenmäki ei millään muotoa kyennyt prosessin edetessäkään riisumaan valheiden verkkoa päältään. Oikeuden lausumat lopulta vain vahvistivat sen, että näinkin tarkaan asiaa pohtivalla taholla tultiin siihen päätelmään, ettei Jäätteenmäen puheita voi pitää luotettavina.
Oikeusprosessissa olisi ollut toinenkin tie. Syytetyksi olisi voitu ottaa vain Manninen, jonka kohdalla syytekynnys ylittyi selvästi. Jäätteenmäki olisi voitu syyttämättä, jos esitutkinnassa selvisi, ettei Jäätteenmäki vaikuttanut Mannisen tahdonmuodostukseen. Tällöin Jäätteenmäkeä olisi voitu kuulla todistajana ja siinä asemassa hänellä olisi ollut totuudessa pysymisvelvollisuus. Sitten olisi voitu pohtia sitä, minkä merkityksen oikeus olisi asettanut Jäätteenmäen todistajalausunnolle ja mitä siitä olisi seurannut, jos oikeus olisi siinäkin tapauksessa pitänyt Jäätteenmäen todistusta epäluotettavana ja epäuskottavana.
*********************
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.