Heräsin. Mietin taas, että olisitko sinä ollut se. Harva on herättänyt tällaisia tunteita. Olen niin paljon surrut, että vannoin etten ikinä enää lankeaisi. Kielsin tunteeni. Sitten varmasti kuin kohtalo sinä tulit. Minun oli vain pakko päästä lähellesi.
Nyt on taas niin kylmää ja yksinäistä, enkä tiedä millä lämmittäisin itseäni. Kaipaan lämpöäsi, jonka hetkeksi toit elämääni...
Silmiisi katsoessani rinnassani pauhasi ukkonen. Toit valon repaleiseen ja harmaaseen sieluuni. Mutta kuitenkin, se oli liian hyvää ollakseen totta. Liian hyvää että voisin kuitenkaan päästää irti...
En tiedä tajusitko kuinka paljon oikeasti minun silmissäni olitkaan. Katsoit minua silmiin ja näit minut. Karun kuoren alla oli jotain. En ole varma mitä minä sinulle olin. Vain normaali yhdenillan ihastus kai.
Vielä mielessäni huulesi liikkuvat, mutta en kuule mitä ne sanovat. Kylmää ja yksinäistä...
Taas pitää yrittää unohtaa. Jos vain sittenkin voisin muuttaa maailman ja saada sinut. Se vahva muuri jonka rakensin suojakseni ei kestänyt sinua. Tulit vain läpi, toisin kuin kukaan ennen. Luotin sinuun. Liian hyvää päästääkseni irti...
Nyt on taas niin kylmää ja yksinäistä, enkä tiedä millä lämmittäisin itseäni. Kaipaan lämpöäsi, jonka hetkeksi toit elämääni...
Silmiisi katsoessani rinnassani pauhasi ukkonen. Toit valon repaleiseen ja harmaaseen sieluuni. Mutta kuitenkin, se oli liian hyvää ollakseen totta. Liian hyvää että voisin kuitenkaan päästää irti...
En tiedä tajusitko kuinka paljon oikeasti minun silmissäni olitkaan. Katsoit minua silmiin ja näit minut. Karun kuoren alla oli jotain. En ole varma mitä minä sinulle olin. Vain normaali yhdenillan ihastus kai.
Vielä mielessäni huulesi liikkuvat, mutta en kuule mitä ne sanovat. Kylmää ja yksinäistä...
Taas pitää yrittää unohtaa. Jos vain sittenkin voisin muuttaa maailman ja saada sinut. Se vahva muuri jonka rakensin suojakseni ei kestänyt sinua. Tulit vain läpi, toisin kuin kukaan ennen. Luotin sinuun. Liian hyvää päästääkseni irti...
Vastaukset 26
Vanhimmat
raastaa tuo ikävä sieluasi, miksi et kerro hälle kaipauksestasi.. Vai onko tämä varattu ja kielletty hedelmä??
Jotenkin en vain tiedä. Pitäisi kerätä rohkeus, mutta pelottaa jos taas petyn. Ajattelen vain mitä hän minusta ajatteli. Toisaalta ei voi onnistua jos ei yritäkkään..
Tee niinkuin sisimmässäsi tuntuu oikealta ja usko ja luota. Luota häneen ja osoita se niin annat hänellekin mahdollisuuden luottaa sinuun.
Anna hänelle se mahdollisuus...mahdollisuus päästä sen muurin sisälle...anna mahdollisuus rakastaa sinua.
Haluaisin tehdä kaiken tuon mitä sanoit. Pitäisi kerätä se rohkeus..
Hmmmm....minä näin sinut kuoresi alla. Ihmettelin mistä sellaisen olit edes rakentanut? Pettymyksistä, murheista? Ehkä niin, mutta se valo minkä sinussa näin oli totta. Sen tiedän ja haluaisin sen sinunkin muistavan.
Minä näin ne salamat. Minä tunsin sen myrskyn joka nousi kun katsoin sinua silmiin. Jos annat minun olla siinä kanssasi, pidän sinua kädestä. Enkä päästä sinua otteestani.
Älä unohda, jos et halua. Mitään ei kannata tehdä vastoin tahtoaan. Ota vastaan se mikä tulee, älä pelkää. En minäkään pelkää.
Jos vain voisimme nähdä vielä uudellen. Uskaltaisin ehkä enemmän paljastaa itsestäni ja jutella. Viimeksi sinä olit kuin salama kirkkaalta taivaalta ja minä hieman häkellyin. Niin kaunis ja minä tämmöinen kirveellä veistetty...
Järki ja tunteet käy taas loppumatonta kamppailuaan. Jatkuva tunteiden piilottelu järkiperustein on tehnyt minusta hieman karun. Se on se muuri, onneksi niiden sisäpuolella on ihminen.
Tunnen taas sen lämmön sisälläni, minkä luulin jo joskus sammuneen. En muistanutkaan että se on näin ihanaa. Jos vain voisin jakaa sen kanssasi... Haluan ainakin uskoa, jos vain näkisin sinut vielä...
Minut vielä, ja tulet ja tiedät tunteeni!!
Helsingin yössä silloin, kun sait kuvan että olit minulle vain yhdenillan ihastus?
olisitpa minun uusi ihastukseni :) häntä en kyllä ole nähnyt vähään aikaan, ehkä kuukauteen ja jutellut vain kerran =P kyllä siinä oli jotain kivaa, mikä jäi mieleen ;)
siitä on jo aikaa
Aivan viimeaikoina, tällä viikolla...
ja tuntea sen kummallisen lämmön joka löytyi sisimmässä se sai aikkaan minussa jotain mitä en osannut odottaa..... Häkeillyin kummastuin ja pilasin llopuksi kaien alun???
Oli kai molemmille helpompaa kieltää kaikki ja jäädä vanhaan tilanteeseen taistelemaan sielujen yksinäisyydestä?
Sen tunteen jonka tunsit tunsin minäkin ja siksi toivoisin että näkisimme viellä ja puhuisimme pitkään tai edes muutaman sanan vaihtaisimme.....
Emme tässä maailmassa menetä mitään jos toimimme tunteidemme mukaan.
Minkä väriset olivatkaan simäni ihmettelevät?
Niihin kun saisin vielä katsoa uudestaan.. Siniset olivat sinunkin silmäsi, niihin voisi hukkua..
että kohta päädymme samaan tien risteykseen ja mieitimme mihin suuntaan menemme.. jatkammeko suoraan yhdessä vai käänymmekö erisuuntiin?
Se vain on arvoitus kohta näemme sen risteyksen?
Älä päästä irti! Kohtalo tuo meidät vielä yhteen.
Rakastan sinua!Sinä sinisilmä komea minun silmissäni, niin sisältä kuin ulkoa;)
kohtaamistamme mitä se tuo tullessaan.
Minäkin rakastan sinua!
Oliko se tiistai/keskiviikko?
Perjantai/lauantai..
illallako?missä?
Missä näit hänet? Oliko viime näkemisestänne kuinka pitkä aika? Juttelitko hänen kanssaan?
Perjantaina näin hänet.En jutellut, pelästyin omia tunteitani häntä kohtaan.Paikkaa en uskalla kertoa.
Kerro paikka missä olet nähnyt jonkun,,ihanan et voi menettää mitään.....
Täällä Kaakkois-Suomessa päin.. Kaiken hälinän keskellä yökerhossa..
Milloin missä..kuvaile lisää
Jos tää ois mulle, sanoisin sulle että ajattelen sua ihan liian paljon, joka päivä. Se on aika ihmeellistä kun ei olla kuitenkaan niin älyttömän paljon oltu tekemisissä. Olis hienoa nähdä sua, mutta en oikein osaa suhtautua tähän asiaan mitenkään, kun tähän liittyy niin paljon epävarmuutta, kuten itsekin totesit. Olisinpa törmännyt suhun jonain toisena aikana, jolloin kummallekaan ei olis ehtinyt syntyä mitään epävarmuuksia. En siis unohda, olet ihana, muista.
Virtuaali ralkkaalla on liian siniset silmät. Yhm.