miten otitte vastaan tämän suru-uutisen? Itse sain paniikkikohtauksen ja itkin.
kun kuulitte
Kirkan kuolemasta,
151876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olin aivan tyrmistynyt enkä ole selvinnyt siitä vieläkään. Muu perheeni ei oikein tajua tätä tunnetta ja siksi pidänkin paljon sisälläni, omassa mielessäni.Kirkassa oli jotain niin ainutlatuista!
Luin uutisen netistä iltapäivälehtien otsikoista ja olin lentää pyrstölleni. Uskomatonta, ei voi olla totta. Hieraisin silmiä moneen kertaan, mutta siinä se juttu oli. Kuollut kotonaan jne.
Kyllä siinä jokunen päivä meni sulatellessa ja vieläkin on mahdoton käsittää, että niin elinvoimainen ja valoisa ihminen on poissa.
järkytys, itketti, ja itkettää edelleen kun kuuntelee kirkan musiikkia.
eihän kyseessä ollut teidän lähiomainen vaan viihdelaulaja ja siitä jo paniikkikohtauksia saamaan?! Mitäs sitten jos joku sukulaisenne kuolee tai on kuollut.....Te ette edes tunteneet Kirkaa oikeasti muuta kuin julkisuuskuvan kautta ja se ei aina ole edes oikea kuva. Hankkikaa oma oikea elämä!
Turha mennä arvostelemaan ihmisten tuntemuksia! Sitä paitsi Kirka oli hyvin poikkeuksellinen, kenenkään muun julkkiksen kuolema ei Suomessa aiheuttaisi vastaavia tunteita.
niin lapsellinen, tunteita voi arvostella, ne eivät aina ole rehellisiä, me valehtelemme itsellemme monesti ja jonkun julkkiksen kuolema voi olla kanava omaan elämän murheeseen ja totuus pitäisi sieltä kaivaa! Massahysteriaa tää on monesti ja toisen kuolemalla mässäilyä kun omassa elämässä ei tapahdu tarpeeksi.
Mitä välii, pidä vaan itsestäs huolta!
väärinpäin päällä, ja se ahdistaa,,,kiristää.
Tutki itseäs.
väljissä vaatteissa ja pientä provoo on pakko heittää kun aikuiset ihmiset käyttäytyy kuin teini-ikäiset
on poissa, en pysty kuuntelemaan kirkan musiikkia kun alkaa heti itkettämään. 15 vuotta sitten kolahti Kirkan musiikkia rytinällä ja siitä saakka olen suuri Kirkafani.
on poissa, en pysty kuuntelemaan kirkan musiikkia kun alkaa heti itkettämään. 15 vuotta sitten kolahti Kirkan musiikkia rytinällä ja siitä saakka olen suuri Kirkafani.
uskoa, että Kirka on pois.
AIna kun kuulem hänen laulavan esim. radiossa,
niin huomaan pysähtyväni kuuntelemaan hänen ääntään.
Mietin usein myös hänen lapsiaan ja lasten äitiä Kikkaa.
olin töissä enkä voinut juuri sillä hetkellä ajatella asiaa kovin pitkään; heti kun tilaisuus tarjoutui, avasin iltapäivälehden netissä ja siellähän se uutinen jo oli...
Olin yllättynyt ja surullinen; Kirkalla on monta hyvää kappaletta, joita aloin mielessäni laulella ja samalla ihmettelin arvostamani laulajan yllättävää kuolemaa. Tiedettiinhän Kirkan lopettaneen tupakoinninkin useita vuosia sitten ja moni tiesi hänen tekevän pitkiä juoksulenkkejä; Kirkan piti olla hyvässä kunnossa, eikä ikääkään ollut vielä mitenkään kohtuuttomasti.
Se miksi Kirkan kuolema koskettaa niitäkin ihmisiä, jotka eivät häntä henkilökohtaisesti tunteneet, johtuu mielestäni siitä, että Kirkan useat upeat kappaleet koskettavat ihmisten tunteita monella tavalla: tuovat lohtua ja antavat toivoa sekä niiden kautta voi käsitellä omia tunteitaan. Itse olen kuunnellut viimeaikoina Kyyneleitä, Surun pyyhit silmistäni sekä Kaksin rannalla yksinäiset.
kun en pystynyt pidättään kyyneleitä, kun joku laulaja lähti täältä ajasta iäisyyteen, olen pian 50 vee ja aika monta laulajista on lähtenyt rajan taa.
Itse en ole koskaan ollut mikään Kirkan superhyper fanittaja, mutta muutamat hänen biiseistään on niin koskettavia ja ihmisenä oli varmasti sydämellinen, eikä mikään diivailija.
Rauha hänen sielulleen, jos taivas on olemassa, Kirka on varmasti siellä hyvässä huomassa.
Kirkan kuolema on ollut jotain poikkeuksellisen koskettavaa. Katselin tänään Mtv3:n Netti-Tv:stä pätkiä hänen haastatteluistaan ja konserteistaan. Miten upea laulaja, upea mies! Kirka oli mielstäni parhaimmillaan n. kymmenen vuotta sitten ja Mestareiden aikoina, hänessä oli elämän tuomaa kypsyyttä ja viisautta. Kerran sain häneltä valloittava iloisen hymyn, kun hän käveli vastaani Turussa. Viime vuosina hänen kuntonsa ilmeisesti huononi, kaikkihan me vanhenemme.