on keskiraskauden keskenmeno? Mikä sen voi aiheuttaa? Ja kuinka pitkällä raskaudessa pitää olla, että uskaltaa nk. huoahtaa helpotuksesta?
Tietääkö kukaan
kuinka yleistä
125534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
aiheesta googlettamalla tietoa. En muista ulkoa mitään prosenttilukuja, mutta onhan se keskiraskauden keskenmenoriski huomattavasti alhaisempi, kuin alkuraskauden. Muistaakseni netistä löytyy kyseisestä aiheesta jokin taulukkokin, jota en tosin tähän hätään ehtinyt etsiä. Esim. perhesuunnittelusivuilla on muistaakseni aika paljon juttua keskenmenoista. Keskiraskauden keskenmeno voi johtua esim. tulehduksesta.
Ikävä kyllä ei ole mitään rajaa, jolloin voisi huokaista helpotuksesta.:( Keskenmenoja tapahtuu sinne rv 22 asti, jonka jälkeenkin sikiö voi kuolla kohtuun tai synnytys käynnistyä ennenaikaisesti, mutta tuolloin ei enää puhuta keskenmenosta.
Jos olet raskaana, niin kannattaisi edes yrittää olla liikaa stressaamatta. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.:) Itse stressasin koko viime raskauden ajan, ja sittenhän se keskenmeno tulikin. Mietin vain jälkeenpäin, että ei se stressaaminen paljoa auttanut, koska ei sellaiseen voi oikeastaan valmistautua. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen, ei siihen oikein huolehtimalla voi vaikuttaa...
Tässä Oulun yliopistollisen sairaalan perinatologin Audin Tekayn taulukot:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66
Taulukko nyt antoi jotakin viitteitä, mutta tuntuu silti pahalta, että tässäkin vaiheessa (olen rv. 17 4)2 10:stä saa keskenmenon:( No, ei kai tämä murehtiminen yhtään asiaa ainakaan auta, mutta olisi se vaan mukavaa nauttiaki raskaudesta eikä vaan huolehtia itseänsä kipeäksi...
sentään kaksi kymmenestä saa enää tuossa vaiheessa keskenmenoa... Pikemminkin kaksi sadasta.:)
Ja muista, että noihin taulukkoihin on otettu mukaan kaikki raskaudet äidin iästä ja terveydentilasta ym. oleellisista asioista huolimatta.
katso nyt;) hätäpäissään näen asiat jo noin negatiivisesti, että 2 10:stä raskaudesta menee kesken;) Täytyy nyt sitten vaan olla huolehtimatta ja yrittää työntää pelkonsa jonnekin taka-alalle. Kiitos kuitenkin sinulle.
Heippa!
Olen 22-vuotias nainen ja kyseessä ensimmäinen raskaus. Mulla alkoi viime sunnuntaina supistella (en niitä kyllä supistuksiksi tajunnut ennenkuin kaveri sanoi), alavatsaa särki aaltoillen, kipu tuntui samalta kuin menkkakivut. Yölläkään ei helpottanut, vaan heräilin kipuihin vähän väliä. Maanantai-iltana menin päivystykseen käymään, jossa sikiön kehitys todettiin pysähtyneen viikolle 14 4 vaikka oltiinkin jo viikolla 17 2.
Minulle varattiin aika lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen keskiviikoksi, sanoivat että saan jäädä osastolle heti jos haluan, mutta päätin kumminkin mennä kotiin miehen kanssa. Yöllä en saanut nukuttua, sillä pelkäsin sitten kumminkin koko ajan että se kuollut sikiö syntyy kotiin ja sitä en todellakaan halunnut.
Tiistai aamuna sitten soitin veljen vaimolle joka on kätilö, hän kehoitti lähtemään sairaalaan, sillä supistukset tulivat 10 min välein ja hän sanoi että kohdunsuun ei kumminkaan tarvitse aueta kovin paljoa että tuon ikäinen sikiö pääsee ulos.
Menin sitten sairaalaan n. klo 9.40 ja vähän sen jälkeen kivut yltyivät niin koviksi, että taju meinasi mennä. Supistuksetkin tulivat jo erittäin tiheästi. Vasta kipupiikki auttoi kipuihin. Ja loppuen lopuksi se sikiö syntyi sitten vähän yli klo 11 spontaanisti. Kamalaa se oli, ei sitä osaa edes kuvitella ennenkuin sen joutuu itse kokemaan. Pääsin sitten yöksi kumminkin kotiin osastolta ja aamulla palasin osastolle, totesivat ettei istukan osat olleet vielä irronneet, joten jouduin kaavintaan. Tapahtumat siis sattuivat vasta pari päivää sitten.
Itse en ollut mitenkään asialla stressannut, vaikka tilanne tuntuu kipeälle, ainakin minua itseäni helpottaa tieto siitä että lapsemme ei ollut terve, ja siksi luonto hoiti tehtävänsä. Poisti sellaisen joka ei olisi tässä maailmassa pärjännyt, säästyn itse jossittelulta ja ajattelen kuitenkin, että onneksi en joutunut itse valitsemaan pidänkö lapsen vai en. Jokainen tietysti suree ja kokee asiat eri tavalla, tämä on vain minun kokemukseni. Kyllä nämä päivät lipuu silti nyt ihan sumussa ja mistään ei saa kiinni. Vaikeammaksi asian tekee vielä se, että mieheni ei tietenkään osaa suhtautua asiaan samalla tavalla kuin minä, minähän häntä sisälläni kannoin, ei hän, eikä siksi osaa tukea minua niinkuin tarvitsisin.
Itselläni on sama tilanne ja sama huoli päällä kokoa aika. Kysyisinkin joltakin itseäni viisaammalta, että mimmoisia oireita keskiraskauden keskenmeno sitten antaa, vai tuleeko oireita välttämättä lainkaan?
Keskiraskauden keskenmenolla ei varsinaisesti ole oireita, vaan kyseessä on lähinnä "minisynnytys". Eli kaikki tapahtuu kuten normaalisynnytyksessä, vain vähän pienemmässä mittakaavassa ja kaikki voi alkaa ihan yhtäkkiä, ilman mitään ennakoivia oireita. Tosin jos keskiraskaudessa esiintyy vuotoja jne niin nehän on tietysti tutkittava ja hoito sen mukaan, ettei pääse mitään infektioita kehittymään ja sitä kautta keskenmenoa, mutta yleensä verinen vuoto ei sinällään ole oire keskiraskauden km:stä. Tuossa vaiheessa ensimmäinen merkki on sikiökalvojen rikkoutuminen ja lapsivesien meno, mistä sitten seuraa supistukset ja lapsen syntyminen.
että mistä johtuu ne tulehdukset, joista keskenmeno voi saada alkunsa? Monista paikoista saa lukea, että keskiraskauden keskenmenon aiheutti joku tulehdus...
Sen verran tiedän, että mikä tahansa tulehdus, sinänsä ihan vaaratonkin, esim. hiiva tai virtsatietulehdus, voi aiheuttaa keskenmenon jos bakteerit pääsee leviämään kohtuun. Jos sikiökalvot on ehjät, niiden pitäis suojata sikiötä bakteereilta ja tulehduksilta, mutta jos on pienikin reikä jossa bakteerit pääsee kosketuksiin lapsiveden kanssa niin keskenmenon vaara on melko suuri. Mutta kyllä ne pääsevät muutakin kautta sinne, sitä vaan en tiedä miten. Itse en tiedä mikä tulehdus keskenmenon aiheutti ja mistä bakteerit pääsivät kohtuun. Sikiökalvot ainakin oli tutkimusten mukaan ehjät ennen keskenmenoa.
Täytyy siis vain toivoa, ettei joku, normaalioloissa suht harmitonkin, pöpö pääse sitten iskemään... Välttämättä siis ei tule minkäänlaisia oireita, vaan voi tapahtua aivan yllättäen? Ei voi myöskään mitenkään yrittää suojautua tms?
No tulehduksiltahan voi yrittää suojautua kuten normaalielämässäkin, hyvällä mutta ei liioitellulla hygienialla ja pitämällä itsensä terveenä ja hyvinvoivana ja hoitamalla kaikki epäilyttävät vaivat ja oireet pois. Mutta joskus vaan asialle ei voi mitään. Jos keskenmeno on tullakseen, niin se tulee vaikka tekisit mitä, joten tärkeintä on että pyrit elämään normaalia elämää ja nauttimaan raskaudesta ja olemaan stressamatta mahdollisesta keskenmenosta koska sen tapahtuminen on loppuviimein korkeammassa kädessä. Tärkeää on kuitenkin vaatia asianmukaista hoitoa lääkäreiltä ja hoitajilta ja neuvolan henkilökunnalta, mikäli on jokin pienikin vaiva, joka sinua askarruttaa. Itse kadun loppuelämäni sitä, etten vaatinut parempaa hoitoa vaivoihini vaan tyydyin siihen että "se on ihan normaalia, se kuuluu raskauteen".