Näitä puheita velkantumisesta ilman omaa tahtoa riittää ja usein tulee esille lainan takaisin maksamisessa. Itse pankkilaisena en ymmärrä alkuunkaan miten tämä on mahdollista..
Meidän pankissa (ei ns. suuri pankki) kyllä pidetään huolta siitä, että takaaja ymmärtää mihin on lähtemässä. En sitten tiedä onko muissa pankeissa tapana toimia toisin, mutta kun ajattelee jo yksistään lain vaatimia olosuhteita asian syntymiselle, niin on vaikea uskoa sitäkään.
Itse henk.koht. en lähtisi koskaan takaamaan kenenkään lainaa, en siskoni, en äitini ja en usko, että mahdollisen tulevan lapsenikaan. Näitä varten on olemassa kysyään ties mitä mahdollisuuksia ja mielelläni maksaisin esim. vanhempana tämän takausmaksun kuin tulisin takaajaksi. Olen nähnyt niin monet kerrat sen, kuinka vanhemmat pelastaa lapsensa pinteestä...
Meidän pankissa (ei ns. suuri pankki) kyllä pidetään huolta siitä, että takaaja ymmärtää mihin on lähtemässä. En sitten tiedä onko muissa pankeissa tapana toimia toisin, mutta kun ajattelee jo yksistään lain vaatimia olosuhteita asian syntymiselle, niin on vaikea uskoa sitäkään.
Itse henk.koht. en lähtisi koskaan takaamaan kenenkään lainaa, en siskoni, en äitini ja en usko, että mahdollisen tulevan lapsenikaan. Näitä varten on olemassa kysyään ties mitä mahdollisuuksia ja mielelläni maksaisin esim. vanhempana tämän takausmaksun kuin tulisin takaajaksi. Olen nähnyt niin monet kerrat sen, kuinka vanhemmat pelastaa lapsensa pinteestä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhut asiaa. Tosiaan, nykyään on niin paljon mahdollisuuksia (vihje: VÄHINTÄÄN SE 15 PROSENTTIA!) ettei takaajat ole aina välttämättömiä. Harva vaan käsittää tämän, ja "kaikkimullehetinyt"-asenne on valloillaan.
Jos haluaa säästää sen 15 prosenttia esimerkiksi 150000 lainaan, se tekee 22500 euroa. Vuokra on 800 euroa ( asumiskulut), joten kyseisen summan säästämiseen menee about 9 vuotta. Kyseisenä aikana häviää vuokrassa huomattavasti enemmän kuin lainan koroissa.
Jos samaan hintaan voi asua pienessä, ahtaasti ja huonotasoisesti tai leveästi, mukavasti ja tasokkaasti, niin onko kumma, jos ihmiset valitsevat jälkimmäisen - varsinkin kun siinä säästää rahaa.
Edelleen, jos rahat ei riitä säästämiseen, ei ne tule riittämään lainan lyhennyksiinkään. Niin ikävältä kun se kuulostaakin, niin ainoa oikea tilanne ostaa asunto on juuri kun on omaa rahaa takana mitä pistää likoon. Jos joka kuukausi jää käteen 200 euroa niinkin tärkeää asiaa kun omaa tulevaisuutta varten, niin jossain on vikaa. Eikä kyse ole rahoista, vaan ihan omasta taloudellisesta turvallisuudesta.
Toiseksi, elintaso on niille joilla on siihen varaa. Uskokaa nyt jo. Mukavasti ja tasokkaasti asuu ne joilla on siihen varaa, ei ne jotka joutuu ottamaan ylisuuren lainan sitä varten. Nämä asuu kyllä tasokkaasti, mutta jatkuva pelko persiissä että korot lähtee nousemaan ja asunto nuijan alle.
Säästäkää, rakkaat ystävät. Säästäkää. Jos ei rahat riitä, ei ne takuulla tule myöskään riittämään asuntolainaan. Enintään viidessä vuodessa on kyettävä säästämään omaa tulotasoa vastaavan asunnon omarahoitusosuutta.
tingittävä jos rahat,tulot ja varat ei oikeasti riitä. Joko sitten asuu syrjemmällä, ahtaammin yms. Oma taloustilanne on tajuttava ja mietittävä millaisen elämän sillä pystyy rakentamaan ja miten. Kannattaisi myös vähän miettiä mikä on sitä elämisen tasoa ja omaa onnea, mikä taas pakkomielteenomaista sosiaalista (kuviteltua) painetta.