...nimittäin tämä on taas vain jonkinlainen nettipäiväkirjan vastine, jossa jäsentelen omia ajatuksia, kuten joskus aiemminkin.
Olenkohan oikeasti masentunut. Siis olen koittanut tappaa itseni useamman kerran. Pääosin kyse on ollut sellasesta tosi kummallisesta jutusta, jotenkin sitä koittaa itselleen viestiä, että tee jotain. "Et ole tyytväinen". Huomion hauksikaan niitä ei voi oikein kutsua, kun yhtä lukuunottamatta kukaan ei edes tiedä.
Tosin, jos olen ampunut parin sentin päästä itsestäni (ohi vain humalan takia) ja olen ajanut kolarin toivossa yli 2 promillen humalassa 200 km (joka kaduttaa todella) ja lisäksi jo sammunutkin ammeeseen hukkuakseni, voinen sanoa, että on niitä todellisiakin yrityksiä ollut.
Niin, mutt aperiaatteessa en voi sanoa jakavani samoja tunteita kuin yleensä monet masentuneet. Siis vituttaa kyllä, mutta toisaalta pystyn elämään aivan normaalin näköistä elämää. Tuskimpa oikeastaan kukaan läheinen elämässäni tietää mitään minun joistain touhuista.
Olen kyllä toisaalta sanut todeta, että kuten minä, monet oikeasti masentuneet ovat valtavan hyviä "näyttelijöitä". Asiat osataan peittää täydellisesti, tai ainakin lähes. Ihmisiä osataan käsitellä ja niillä pelata mainiosti. Ilmeisesti tämä on eräs masentuneiden normaali kyky? vai onko se vain tietynliasen masentuneiden ryhmän. JOka tapauksessa, jos olen masentunut, kuulun tuohon ryhmään. Osaan todella manipuloida ihmisiä. Kait se taito kehittyy, kun yrittää peitellä.
Yksi iso ero minulla on myös siinä, että voin aika hyvin sanoa vähintäänkin merkittäviä syitä tilaani. Lähinnä koulukiusaus ja sen saurauksena tulleet ilmiöt.
Sanoisin, että on n. 15 % mahdollisuus, että kuolen oman käden kautta. Toisaalta on sanoisin, että on n. 30-40 % mahdollisuus, että etsin käsiini nuo syylliset ja tapan heidät. Tai siis olen jo osittain etsinytkin. Saapa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan.
Sitä miettii, että onkohan muutkin tässä maailmassa yhtä sairaita kuin minä. Siis elää ihan "normaalin" näköistä elämää, mutta ajatukset ovat aika kaukana korrektista meiningistä? moniko kehtaa myöntää, vaikka näin olisikin?
Olenkohan oikeasti masentunut. Siis olen koittanut tappaa itseni useamman kerran. Pääosin kyse on ollut sellasesta tosi kummallisesta jutusta, jotenkin sitä koittaa itselleen viestiä, että tee jotain. "Et ole tyytväinen". Huomion hauksikaan niitä ei voi oikein kutsua, kun yhtä lukuunottamatta kukaan ei edes tiedä.
Tosin, jos olen ampunut parin sentin päästä itsestäni (ohi vain humalan takia) ja olen ajanut kolarin toivossa yli 2 promillen humalassa 200 km (joka kaduttaa todella) ja lisäksi jo sammunutkin ammeeseen hukkuakseni, voinen sanoa, että on niitä todellisiakin yrityksiä ollut.
Niin, mutt aperiaatteessa en voi sanoa jakavani samoja tunteita kuin yleensä monet masentuneet. Siis vituttaa kyllä, mutta toisaalta pystyn elämään aivan normaalin näköistä elämää. Tuskimpa oikeastaan kukaan läheinen elämässäni tietää mitään minun joistain touhuista.
Olen kyllä toisaalta sanut todeta, että kuten minä, monet oikeasti masentuneet ovat valtavan hyviä "näyttelijöitä". Asiat osataan peittää täydellisesti, tai ainakin lähes. Ihmisiä osataan käsitellä ja niillä pelata mainiosti. Ilmeisesti tämä on eräs masentuneiden normaali kyky? vai onko se vain tietynliasen masentuneiden ryhmän. JOka tapauksessa, jos olen masentunut, kuulun tuohon ryhmään. Osaan todella manipuloida ihmisiä. Kait se taito kehittyy, kun yrittää peitellä.
Yksi iso ero minulla on myös siinä, että voin aika hyvin sanoa vähintäänkin merkittäviä syitä tilaani. Lähinnä koulukiusaus ja sen saurauksena tulleet ilmiöt.
Sanoisin, että on n. 15 % mahdollisuus, että kuolen oman käden kautta. Toisaalta on sanoisin, että on n. 30-40 % mahdollisuus, että etsin käsiini nuo syylliset ja tapan heidät. Tai siis olen jo osittain etsinytkin. Saapa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan.
Sitä miettii, että onkohan muutkin tässä maailmassa yhtä sairaita kuin minä. Siis elää ihan "normaalin" näköistä elämää, mutta ajatukset ovat aika kaukana korrektista meiningistä? moniko kehtaa myöntää, vaikka näin olisikin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmmh. Jäin kovasti miettimään, mitä oikeasti halusit sanoa. Rivien välistä kuitenkin luin, että sittenkin olet avun tarpeessa, vaikka kovasti sitä yrität torjua. Oletko lääkityksellä ja onko sulla joku kontakti psykiatriin, yleislääkäriin, mielenterveystoimistoon jne?
Tiedät varmasti itsekkin, että jotain pitää tehdä. Toistuvat itsemurhayritykset ja itsetuhoiset ajatukset puhumattakaan muiden vahingoittamisesta.. huhhuh.
Hei, miksi pitää näytellä? Tiedän omasta kokemuksestani, että fasadi piti siihen saakka kun tuli ihan totaalinen pysähdys. Minä, ennen niin vahva ihminen olinkin yhtäkkiä pieni ja heikko ja se oli vaan pakko tunnustaa. Sain valtavasti apua ja tukea ympäristöltäni, koska uskalsin kertoa että olen ihan deep down.
Kannustan sinua lopettamaan sen teatterin ja olemaan se, mikä oikeasti olet. Vahvuuksinesi ja heikkouksinesi.
Se, mitä kerroit taustastasi, on hyvin ymmärrettävä syy masennukseen. Sun pitää päästä siitä taakasta eroon! Et voi loppuelämääsi kuljettaa piinallisia ja satuttavia muistoja mukanasi. Ne pitää voida käsitellä alta pois ja kyetä jatkamaan elämää. Ota yhteyttä johonkin em. tahoista ja hanki itsellesi apua. Sinun elämäsi on arvokasta, vaikutat tosi fiksulta tyypiltä ja sulla on kaikki edessä. Anna itsellesi mahdollisuus elää normaalia arkea, löydät sen kun pikkusen jaksat pinnistää apua saatuasi.
Uskon, että selviät, pidä huolta itsestäsi!!!
Ilmoittele jossain vaiheessa, miten menee.
ootsä aika pimiä ja noi vitu fiksu, anna vittu niite
kiusaajie olla ne o luusereita