Moikka vaan kaikille!:)
Tää olis nyt tämmönen kyselyn poikanen.
Eli kuinka usein pidätte rakkaaseenne yhteyttä, kännykällä soitellen jne. tai tekstaillen..
Kuka maksaa laskut? Kuinka usein näette tavallisesti siis kaukosuhteessa?
Kumpi soittaa/tekstaa yleensä ensin?
Omat ongelmani liittyvät hieman näihin.. Toivon saavani paljon vastauksia, oloni helpottamiseksi :)
Kiitos jo etukäteen!
Mulla/meillä tuntuu olevan vähän ongelmia ku tulee tähän yhteyden pitoon! Itse yritän ja haluan pitää yhteyttä mun mieheen vähintään kerran päivässä! Tuntuu nykyään siltä että yhteydenpito on ykspuolista! Mä lähetän viestin äijä vastaa jos kerkee! Vastaa kyllä aina kun soitan... En edes enään muista milloin se olis viimeks laittanu viestin ekana!? Meillä jonkin verran välimatkaa joten joka päivä ei voida tavata... Nyt ei olla nähty 3 viikkoon. Sanoo kuitenkin että välittää ym sellasta ja että on pakko pian nähdä... Miks me ei kuitenkaan nähdä?? Oon monesti kysyny että onko joku vika mussa mutta ei kuulemma ole ja hän haluaa nähdä vielä monta kertaa... Sanoo että vika on hänessa ku masentaa ja vituttaa kaikki, töissä raskasta kiirettä pitää kokoajan. Mitä ihmettä mun pitäis nyt ajatella??
Tää olis nyt tämmönen kyselyn poikanen.
Eli kuinka usein pidätte rakkaaseenne yhteyttä, kännykällä soitellen jne. tai tekstaillen..
Kuka maksaa laskut? Kuinka usein näette tavallisesti siis kaukosuhteessa?
Kumpi soittaa/tekstaa yleensä ensin?
Omat ongelmani liittyvät hieman näihin.. Toivon saavani paljon vastauksia, oloni helpottamiseksi :)
Kiitos jo etukäteen!
Mulla/meillä tuntuu olevan vähän ongelmia ku tulee tähän yhteyden pitoon! Itse yritän ja haluan pitää yhteyttä mun mieheen vähintään kerran päivässä! Tuntuu nykyään siltä että yhteydenpito on ykspuolista! Mä lähetän viestin äijä vastaa jos kerkee! Vastaa kyllä aina kun soitan... En edes enään muista milloin se olis viimeks laittanu viestin ekana!? Meillä jonkin verran välimatkaa joten joka päivä ei voida tavata... Nyt ei olla nähty 3 viikkoon. Sanoo kuitenkin että välittää ym sellasta ja että on pakko pian nähdä... Miks me ei kuitenkaan nähdä?? Oon monesti kysyny että onko joku vika mussa mutta ei kuulemma ole ja hän haluaa nähdä vielä monta kertaa... Sanoo että vika on hänessa ku masentaa ja vituttaa kaikki, töissä raskasta kiirettä pitää kokoajan. Mitä ihmettä mun pitäis nyt ajatella??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen elänyt kaukosuhteessa 10 vuotta. Välimatkaa about 200 km. Näemme viikonloppuisin eikä aina silloinkaan. Meillä on ollut myrskyjä ja tyventä mutta olemme edelleen yhdessä vahvasti. Emme voi tietää mitä toinen tekee omalla paikkakunnallaan ja siitä oli ensimmäiset epätäivon hetket aikoinaan. Ajan kanssa opimme luottamaan toisiimme. Välillä järjestely ei sopinut kaverille, välillä ei minulle. Kumpikin halusimme eri aikaan yhteen asumista. Nyt tunnemme toisemme paremmin ja annamme toisen viettää ihan omia viikonloppuja jos siltä tuntuu. Meillä on työt rassanneet molemmet aika ajoin väsyksiin ja silloin ei maita mikään. Ja joskus tämä sattuu vielä samaan aikaankin. Koetetaan vaan sinnitellä. Olemme tällä hetkellä tyytyväisiä elämäämme. Niin ja soittelemme toisillemme kerran viikossa, kumpikin vuorollaan ja yhtä paljon. Jos toisesta ei ala kuulua, soittaa sitten toinen jne.
jos teillä todellakin kyseenlainen suhde sanoit olevan niin suosittelisin että keskuttelisit miehesi kanssa suhteesta. itse en usko että miehesi rakastaa sinua jos ei voi edes päivittäin pitää yhteyttä tai hänellä saattaa todennäköisesti olla joku toinen
Tiedän mitä tarkoitat!
Tollanen on tosi rasittavaa ei tiedä yhtään missä mennään!:(
Jep, tiedän tunteen.
Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että kaukosuhde on tosi rassaava jo senkin takia kun toista ei ole mahdollista nähdä kovin helposti. Tapaamisiin laittaa paljon toiveita, silloin kun pitäisi ikään kuin ottaa kaikki menetetty 'viikkoaika' kiinni. Tai jossakin tapauksissa pidempikin erossaoloaika. Sitten jos vielä on riitaisa olo tai muuten masentunut jne. Eihän siitä hyvä seuraa.
Itse kun olin aikonani kaukosuhteessa, en ymmärtänyt paljon siitä mitä oli meneillään ja miksi oli niin paha olo. Nykyään ko. suhde on paljon vakiintuneempi, ja ongelmana on liikakin näkeminen. Mutta sitä osaa olla rauhallisempi ja luottavaisempi ja keksiä muuta tekemistä jos on joskus erossa ja joutuu ikävöimään toista.
Ikävä on kova, tiedän, mutta se on pakko kestää. Miksei tehdä siitä sitten vähän siedettävämpää ihan suosiolla?