Mihin valmistaudumme?
Kaikki valmistautuvat johonkin, mihin?
Juodessa valmistaudumme sen lopettamiseen, ja se tapahtuu sitten joskus, huomenna?
Toipuminen on valmistautumista johonkin, juomiseen? Vai elämään, joka tapahtuu sitten joskus kun olen valmis, huomenna?
Elämä, meidän kaikkien, on valmistautumista ja varustautumista itse elämään, joka alkaa aina sitten joskus, huomenna?
Ja hetkessä, kaikki on ohi.....
Jotkut Amazonasin alkuperäis-intiaanit eivät tunne numeron käsitettä.
Heillä ei ole historiaa eikä tulevaisuuden käsitettä. Heille "kaikki on tehty", ja "kaikki on aina samaa".
He elävät vain nykyhetkessä. Heille kaikki tapahtuu nyt, ei eilen eikä huomenna vaan tässä ja nyt.
Ovatko he valmiita, valmiimpia kuin me?
Pitääkö edes olla valmis, ja mihin?
Ei kai vaan kuolemaan?
Kaikki valmistautuvat johonkin, mihin?
Juodessa valmistaudumme sen lopettamiseen, ja se tapahtuu sitten joskus, huomenna?
Toipuminen on valmistautumista johonkin, juomiseen? Vai elämään, joka tapahtuu sitten joskus kun olen valmis, huomenna?
Elämä, meidän kaikkien, on valmistautumista ja varustautumista itse elämään, joka alkaa aina sitten joskus, huomenna?
Ja hetkessä, kaikki on ohi.....
Jotkut Amazonasin alkuperäis-intiaanit eivät tunne numeron käsitettä.
Heillä ei ole historiaa eikä tulevaisuuden käsitettä. Heille "kaikki on tehty", ja "kaikki on aina samaa".
He elävät vain nykyhetkessä. Heille kaikki tapahtuu nyt, ei eilen eikä huomenna vaan tässä ja nyt.
Ovatko he valmiita, valmiimpia kuin me?
Pitääkö edes olla valmis, ja mihin?
Ei kai vaan kuolemaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
myös moni vakavasti sairastunut elää tässä,ja nyt.
...elämään, ja sitä rataa eteenpäin.
Sairaat odottavat parantumista, hekin valmistautuvat, mihin?
Me valmistaudumme juomaan, päihtymään, olemaan reporankoina tässä hetkessä ja nyt. Koska muuta hetkeä ei ole olemassakaan.
Kaikki toiminta on vain kylmän todellisuuden siirtämistä pois ajatuksista. Jos ihminen pysähtyy, ei hän sitä kestä, puuhastelua ja valmistautumista on pian jatkettava. Mutta kaiken tavoitteena on aina sen toiminnan valmistuminen, lepo ja pysähtyminen.
Onko elämä sittenkin pelkkää päihtymiseen valmistautumista?
Oikeiden ja riittävien olosuhteiden rakentamista?
Onko päihtyminen se äärimmäinen valmistautumisen ja rakentamisen, elämän tavoite, salainen haave ja tarkoitus?
On.
Päihtyä voi myös toiminnasta, vaikka sitä pitääkin koko ajan saada lisää. Sopivina annoksina silloin tällöin, esim. harrastuksista.
Tai sitten koko ajan, vailla varsinaista päämäärää olevana puuhasteluna, tarkoituksettomana työnä, ajankuluna.
Pääasia on, että todellisuus painuu taka-alalle.
Kylmä avaruudellinen todellisuus jossa kuitenkin elämme, mutta jota emme voi käsittää.
Juominen tai huumautuminen toisin tavoin ovat miellyttävämpiä keinoja kuin puurtaminen ja siksi niin houkuttelevia. Ne antavat palkinnon valmistautumisesta heti, ja antavat toipumisen kautta taas mahdollisuuden uuteen valmistautumiseen, toimintaan jne.
Mutta aina valmistaudumme todellisuuspakoon, tai elämme siinä "täyttä elämää".
Ja "täysi elämä" on valmistautumista vielä täydempään elämään joiden kautta valmistaudumme:
lepoon ja "hyvin ansaittuun" lomaan ja päihtymiseen.
Kemikaaleilla tai harrastuksilla.
Ikinä emme ole valmiita. Koska tiedostamme menneisyyden ja tulevaisuuden. Vertaamme.
Ja jälleen valmistaudumme. Vaikka kaikki on pohjimmiltaan vain samaa: todellisuuspakoa, pakoa vertailun tai joillain epäonnisilla ymmärtämisen painajaisesta, ajattelun tragediasta.
Joka sekin on turhaa, ja senkin kun ymmärtää että ei edes voi ymmärtää, siinä sitä on ihmisellä taakkaa.
Mutta pysähtyminenkään ei tule kysymykseen. Ei mietteet: "mikä olen", "mitä tämä kaikki on", ei taivaalle tuijottelu, eikä filosofointi. Silloin vain huomaa kaiken tarkoituksettomuuden, jota ei voi sisimmässään kiertää, ei kukaan. Tai voi, ja paeta taas valmistautumiseen.
Siksi, tämän loputtoman kehän ja käsittämättömän maailman vuoksi koko kemiallinen päihtymisongelma on niin perin juurin vaikea.
Yhtä vähän kuin joku voi lopettaa kaiken toiminnan, yhtä vaikeaa voi jollekin olla kemiallisen päihtymisen lopettaminen.
Joskus kun on oppinut kemiallisen todellisuuspaon, joka on kaikista paoista miellyttävin, tehokkain ja täydellisin, ei milloinkaan enää voi päästä millään toiminnalla, työllä, ajattelulla tai harrastuksilla yhtä pitkälle pakoon. Arkitodellisuus ei riitä todellisuuspakoon.
Kirottu olkoon menneisyys, kuin myös tulevaisuus.
Eikä nykyhetkeäkään ole olemassa, se meni jo, jo jo, jo,,,,
Olisinpa intiaani, eläin tai idiootti, hullu.
Joksi kai tässä tulenkin.
Jatkan valmistautumista.
Ymmärrän sinua täysin.
MInä sain ajatuksen vatvottua omassa pääkopassani näin:
Pe valmistaudutaan vkl ryyppäämiseen/viettoon sekä alkossa/ruokakaupassa käyntiin. Su krapulanvietoon sekä huomisen töihinmenoon.
Ma arkisiin askateisiin. To taas valmistaudutaan perjantaihin sekä viikonloppuun.