Bulimian haittapuolia?

En tiedä onko tästä apua... Mutta mieti sitä hetkeä, kun oksennat. Miltä se tuntuu? Onko se mukavaa? Tunnetko kipua? Mitä hauskempaa voisit tehdä tuon oksentamisen sijasta?

Kun itse olin oksentanut 6 vuotta, kyllästyin lopulta ja aloin listata sen jälkeen tuntemuksiani noihin kysymyksiin.

Hei!

Ymmärrän täysin sua, ei oo helppoa aluksi huomata haittoja, kun ne tuleekin yleensä viiveellä, vuosien saatossa, tai riippuu yksilöstä, mutta mullakin on seuraukset alkanut vasta nyt pikkuhiljaa, kun oon ollu bulimikko n.2 vuotta. Aluksi oli vain yksi kesä, jonka jälkeen oli n. 3 vuoden tauko, ja nyt taas.

Mulla on alkanu esiintymään rytmihäiriöitä sydämessä, ja oon käyny jo 2 x sydänfilmissäkin, ei onneksi löytyny mitään vakavaa, vielä, mutta jos tämä jatkuu niin saatan kuolla. Sehän nyt onkin se vakavin juttu. Sillä oksenteleminen häiriinnyttää kehon neste/suola tasapainoa ja kalium arvot laskee, joka puolestaan aiheuttaa juuri sydämen rytmin hidastumista ja lopulta pysäyttää sydämen.... :/

Ja on muitakin lukemattomia saurauksia, hiukset ja kynnet kärsii, verenkierto heikkenee ja mulla ainakin sormet "jäätyy" valkoisiksi ja välillä meen siitä niin paniikkiin, kun veri ei enää yksinkertaisesti kierrä sormissa, ne on kuin jonku kuolleen sormet, täysin värittömät, valkoiset ja kylmät... hyiii... ja ajattelen samalla että tolta mun sormet sitte näyttää ku oon kuollu...

No psyykkinen tilakaan ei oo pikku juttu, sillä jokin psyykkinen ongelmahan silloin on, jos alkaa oksentelemaan. Itse oon ainakin tosi masentunu ja oon harkinnu jopa itsemurhaa.

Sitte jos laihtuu tosi paljon niin menkat jää pois eikä välttämättä saa enää lapsia, niin ja tietysti luut haurastuu, ja tulee osteoporoosi ja hampaat kuluu ja pahimmillaan ne joudutaan poistamaan...

Mulla ei oo siis tollasta vielä, mutta menkat on kyllä mitä sattuu ja milloin sattuu, ja tiedän jo nyt että luut varmasti kärsii..


Että tällasta, toivottavasti tämä edes antoi ajattelemisen aihetta, ja jos oot noinkin alussa, on se helpompi lopettaa nyt kuin vasta kun on jo liian myöhäistä...

Voimia lopettamiseen! Ja apua saa, kun vain pyytää!!!

hei tyttökulta, ei ne haittapuoletkaan (harmi vaan) estä oksentamasta! tai no, jos on erityisen luja tahdonvoima. itse olen lujatahtonen, mutta tämä on sairaus, eikä sitä tahdolla juuri paranneta. tarvitse hoitoa. joten hakeudu hoitoon, se ei ole kamalaa, päinvastoin, elämä siitä vain valostuu :) tässä nyt kuitenkin muutamia oireita, jotka vuoden oksentelun jälkeen tullut:

- kurkku välillä todella kipeä ja ääni käheä
-hampaat vihloo satunnaisesti, ja tuolloin vain pehmeää ruokaa pystyn pureskelemaan
- itsetunto lahoaa.
-seuraelämä kärsii. olen tosissaan vihanen itteleeni että annan sairauden verottaa elämäniloani.
- rytmihäiriöitä jo aika usein. ja niitä pelkään ihan helvetisti. joku kerta vielä äityy sydänkohtaukseksi. ja se on sitten menoa. oon alkanu kantaa kännykkää ihan joka puolella, että jos ei rytmihäiriö mene ohi niin saan ambulanssin paikalle
- rinnasta ahdistaa
- kunto ja ravintotasapainot perseellään. en jaksa keskttyä tai tehdä mitään
- oksentelu on jo refleksi. välillä vaan tulee ruoka ylös ja silloin juostava vessaan
- lihonnut joku 10kg.
- vatsahaavat. ne sattuu ihan kamalasti. pistää niin että kiemurtelen lattialla. tuntuu ku vatsa repeäisi.
- tärinä, ja ahdistuskkohtaukset. niihin olen nyt onneksi saanut rauhottavaa lääkettä.
- unettomuus. oon päivällä ihan poikki ja vihainen :( yöllä taas kierin tuskanhiessä. tää on varmaan joku psyykkisen pahoinvoinnin aiheuttamaa
- vatsalaukku paisuu ja venyy. ja toisinaan oksennuksen mukana nousee erittäin hapokkaita vatsahappoja, jotka polttaa ruokatorvea. ja ruokatorvi siis riekaloituu

siinäpä ne. itse olen kokenut pahimmaksi haittapuoleksi tuon sosiaalisen elämän kuihtumisen pikkuhiljaa. olen eloisa ja pidan ihmisten seurasta. nyt on hirveää ollut huomata että välttelee uloslähtemistä eikä halua olla muiden kanssa tekemisissä, en tunne enää itteäni :( ja se kuolemanpelko myös. ne rytmihäiriöt eivät tule turhasta ja toisinaan salpaannuttavat hengityksen hälyttäväksikin ajaksi. eikä niistä koskaan voi tietää koska seuraava tulee...

hae rakas hoitoa. tuolla pitkittämisellä et tee muuta kuin hallaa. hoidosta ei ole mitään haittaa ja hoitoa tarvitset, älä uskottele ittelles että pääset tahtomalla tuosta pois. jos siitä pelkästään omalla tahdolla pääsisi eroon, ei bulimikkoja olisi. onnea :)