Otsikossa oleva lause sisältyi pitkäaikaisen, hyvän työnantajani Valion laulettuun ja muistaakseni palkittuunkin mainokseen. Enkä minä sitä vastaan protestoi; maalla on varmaan ihan mukavaa niillä, joilla on siellä kunnollinen koti, hyvä työ ja harrastukset, joita voi siellä toteuttaa. Maalla on enimmäkseen mukavaa ainakin maanviljelijöillä ja myös maidontuottajilla, joiden omistama yritys Valiokin on.
Maanviljelijöiden ja maidontuottajien, siis talonpoikien, mukavuutta ei varmaan kepukaan vähennä, vaan suuri osa heistä on ihan vapaasta tahdostaan ja innollakin mukana sen toiminnoissa. Ymmärrän sen hyvin. Jos minäkin olisin talonpoika missä tahansa Suomen maanseudulla, voisin hyvinkin olla kepun kannattaja, sillä tiedän, että talonpojan asia on ollut maalaisliitto/keskustalle aina tärkein ja on sitä yhä edelleen. Sen jälkeen on paljon tyhjää, ja vasta sitten alkaa tulla jotain muuta.
Mutta sitä en ymmärrä, että kepua kannattaa hyvin suuri osa sellaisestakin maaseutuväestöstä, jonka asiaa kepu ei ole koskaan pitänyt tärkeänä. Kuten kaikki palkansaajat, olkoot ne tavallisia duunareita tai virkamiehiä. Elleivät satu olemaan palkansaajia kepun organisaatiossa, joka on ylivoimaisesti suurin puolueistamme. Se suuresti selittääkin kepun yleisen kannatuksen maaseudulla: sen tekemä tehokas propaganda ja suoranainen painostus, kiristäminen työnsaantimahdollisuuksilla, eristäminen harrastuksista ja kyläyhteisöistä yms., josta olemme saaneet paljon lukea ja kuulla täälläkin. Vaatii todellakin ”kanttia”, rohkeutta, itsetietoisuutta ja omillaan pärjäämisen edellytyksiä olla ei-kepulainen jossakin kepukunnassa. He tuskin voivat sanoa, että maalla on mukavaa.
Vielä huonommin ymmärrän sen, että kepulaisia on myös kaupungeissa. Ovatko he niitä syntymäkepulaisia, joille kepulaisuus on jo lapsena iskostettu päänuppiin niin vahvasti, että siitä on tullut vaihtoehdoton itsestäänselvyys, vaikka oma elämäntilanne olisi sellainen, että pitäisi hyvin tajuta kepun kannattamisen oman oksansa sahaamiseksi.
Tuota syntymäkepulaisuuden vaatimusta toi joku (olisiko ollut sonnimies) hiljattain ilmi täällä möläyttäessään, että ”ollaan niin stadilaisia, vaikka isi olisi maalta”. Kyllä sentään täällä Stadissa valtaosa jo ensimmäisen polven stadilaisista on jättänyt sinne maalle myös sen puolueensa, jota kenties siellä on kannattanut. Kun on oppinut pian tajuamaan puolueiden tarkoituksen oikein ja tajunnut myös, että ainakaan kepu ei ole puolue, joka hänen ja hänen kotikaupunkinsa asioita parhaiten edistäisi.
Pääkaupunkiseudulla sekä Turun ja Tampereen seudulla kepun kannatus on alle 10 % (itse kaupungeissa n. 5 %), vaikka nolle alueille muutetaan myös kepu-Suomesta enemmän kuin juuri minnekään muualle. Mutta miksi viisaus, jonka maaltamuuttajat siellä ovat pian oppineet, ei ole mennyt maaltamuuttajien aivoon esim. Oulussa ja Kuopiossa? Olen tainnut ihmetellä tätä aikaisemminkin, eikä siihen kai kukaan liene pystynyt antamaan järkevää selitystä.
No, onhan täällä Helsingissäkin ainakin yksi kepulainen, joka lienee syntyperäinen helsinkiläinen. Syy sille on niin ilmeinen, että sitä ei tarvitse arvuutella, kun on lukenut hänen ufo-juttujaan. Hävenneekö hän kuitenkin tuota kepulaisuuttaan vai mistähän syystä hänellä on sellaista katkeruutta tuottava trauma?
Niin, kyllä maalla on mukavaa minullakin aina siellä käydessäni. Ja mielelläni sinne edelleen menen, samasta syystä, jonka vuoksi sieltä jo 56 vuotta sitten lähdin pois: kun siellä ei ole mitään tekemistä! Viihdyn maalla pitempiäkin aikoja kuin syntymäpitäjäni naapuripitäjän poika Juice Leskinen, joka eräässä Mikko Alatalon kanssa yhdessä esittämässään rallissa lauleskeli, että ”mennään maalle, jos vain pääsen yöksi takaisin”.
Maanviljelijöiden ja maidontuottajien, siis talonpoikien, mukavuutta ei varmaan kepukaan vähennä, vaan suuri osa heistä on ihan vapaasta tahdostaan ja innollakin mukana sen toiminnoissa. Ymmärrän sen hyvin. Jos minäkin olisin talonpoika missä tahansa Suomen maanseudulla, voisin hyvinkin olla kepun kannattaja, sillä tiedän, että talonpojan asia on ollut maalaisliitto/keskustalle aina tärkein ja on sitä yhä edelleen. Sen jälkeen on paljon tyhjää, ja vasta sitten alkaa tulla jotain muuta.
Mutta sitä en ymmärrä, että kepua kannattaa hyvin suuri osa sellaisestakin maaseutuväestöstä, jonka asiaa kepu ei ole koskaan pitänyt tärkeänä. Kuten kaikki palkansaajat, olkoot ne tavallisia duunareita tai virkamiehiä. Elleivät satu olemaan palkansaajia kepun organisaatiossa, joka on ylivoimaisesti suurin puolueistamme. Se suuresti selittääkin kepun yleisen kannatuksen maaseudulla: sen tekemä tehokas propaganda ja suoranainen painostus, kiristäminen työnsaantimahdollisuuksilla, eristäminen harrastuksista ja kyläyhteisöistä yms., josta olemme saaneet paljon lukea ja kuulla täälläkin. Vaatii todellakin ”kanttia”, rohkeutta, itsetietoisuutta ja omillaan pärjäämisen edellytyksiä olla ei-kepulainen jossakin kepukunnassa. He tuskin voivat sanoa, että maalla on mukavaa.
Vielä huonommin ymmärrän sen, että kepulaisia on myös kaupungeissa. Ovatko he niitä syntymäkepulaisia, joille kepulaisuus on jo lapsena iskostettu päänuppiin niin vahvasti, että siitä on tullut vaihtoehdoton itsestäänselvyys, vaikka oma elämäntilanne olisi sellainen, että pitäisi hyvin tajuta kepun kannattamisen oman oksansa sahaamiseksi.
Tuota syntymäkepulaisuuden vaatimusta toi joku (olisiko ollut sonnimies) hiljattain ilmi täällä möläyttäessään, että ”ollaan niin stadilaisia, vaikka isi olisi maalta”. Kyllä sentään täällä Stadissa valtaosa jo ensimmäisen polven stadilaisista on jättänyt sinne maalle myös sen puolueensa, jota kenties siellä on kannattanut. Kun on oppinut pian tajuamaan puolueiden tarkoituksen oikein ja tajunnut myös, että ainakaan kepu ei ole puolue, joka hänen ja hänen kotikaupunkinsa asioita parhaiten edistäisi.
Pääkaupunkiseudulla sekä Turun ja Tampereen seudulla kepun kannatus on alle 10 % (itse kaupungeissa n. 5 %), vaikka nolle alueille muutetaan myös kepu-Suomesta enemmän kuin juuri minnekään muualle. Mutta miksi viisaus, jonka maaltamuuttajat siellä ovat pian oppineet, ei ole mennyt maaltamuuttajien aivoon esim. Oulussa ja Kuopiossa? Olen tainnut ihmetellä tätä aikaisemminkin, eikä siihen kai kukaan liene pystynyt antamaan järkevää selitystä.
No, onhan täällä Helsingissäkin ainakin yksi kepulainen, joka lienee syntyperäinen helsinkiläinen. Syy sille on niin ilmeinen, että sitä ei tarvitse arvuutella, kun on lukenut hänen ufo-juttujaan. Hävenneekö hän kuitenkin tuota kepulaisuuttaan vai mistähän syystä hänellä on sellaista katkeruutta tuottava trauma?
Niin, kyllä maalla on mukavaa minullakin aina siellä käydessäni. Ja mielelläni sinne edelleen menen, samasta syystä, jonka vuoksi sieltä jo 56 vuotta sitten lähdin pois: kun siellä ei ole mitään tekemistä! Viihdyn maalla pitempiäkin aikoja kuin syntymäpitäjäni naapuripitäjän poika Juice Leskinen, joka eräässä Mikko Alatalon kanssa yhdessä esittämässään rallissa lauleskeli, että ”mennään maalle, jos vain pääsen yöksi takaisin”.
Vastaukset 47
Vanhimmat
...niin, ja mitä halusit kertoa?
Koetan ojentaa oleellisen tikun nokassa, niin jospa oikein pinnistäen pystyisit sen lukemaan ja jopa ymmärtäisitkin:
>> maalla on varmaan ihan mukavaa niillä, joilla on siellä kunnollinen koti, hyvä työ ja harrastukset, joita voi siellä toteuttaa. Maalla on enimmäkseen mukavaa ainakin maanviljelijöillä ja myös maidontuottajilla, joiden omistama yritys Valiokin on.
Maanviljelijöiden ja maidontuottajien, siis talonpoikien, mukavuutta ei varmaan kepukaan vähennä, vaan suuri osa heistä on ihan vapaasta tahdostaan ja innollakin mukana sen toiminnoissa. Ymmärrän sen hyvin. Jos minäkin olisin talonpoika missä tahansa Suomen maanseudulla, voisin hyvinkin olla kepun kannattaja, sillä tiedän, että talonpojan asia on ollut maalaisliitto/keskustalle aina tärkein ja on sitä yhä edelleen.> sitä en ymmärrä, että kepua kannattaa hyvin suuri osa sellaisestakin maaseutuväestöstä, jonka asiaa kepu ei ole koskaan pitänyt tärkeänä. Kuten kaikki palkansaajat, olkoot ne tavallisia duunareita tai virkamiehiä. Elleivät satu olemaan palkansaajia kepun organisaatiossa, joka on ylivoimaisesti suurin puolueistamme.
Se suuresti selittääkin kepun yleisen kannatuksen maaseudulla: sen tekemä tehokas propaganda ja suoranainen painostus, kiristäminen työnsaantimahdollisuuksilla, eristäminen harrastuksista ja kyläyhteisöistä yms., josta olemme saaneet paljon lukea ja kuulla täälläkin. Vaatii todellakin ”kanttia”, rohkeutta, itsetietoisuutta ja omillaan pärjäämisen edellytyksiä olla ei-kepulainen jossakin kepukunnassa. He tuskin voivat sanoa, että maalla on mukavaa.
yhtenään että "maalla on varmaan ihan mukavaa tai sitten joillakin ei ole mukavaa"?
Jos sinulla on mukavaa siellä kaupugissa niin sehän on mukavaa, mutta EI meillä maalaisilla ole tarvetta arvioida täältä sitä!
>> Jos sinulla on mukavaa siellä kaupugissa niin sehän on mukavaa, mutta EI meillä maalaisilla ole tarvetta arvioida täältä sitä
otsikossa kaikki.
Täältä puuttuvat kepulaiset, ja sen myötä paljon muuta pahaa!
Täällä asuu paljon kepulaisia, ja silti on turvallinen paikka asua! Kannatan keskustaa, mutta en ole paha ihminen.
...enkä suhtaudu keskustan kannattajiin lähtökohtaisesti vasten- tai vihamielisesti, ja sitä korostaakseni olen usein täälläkin jakanut heidät keskustalaisiin ja kepulaisiin.
Kepulaisen synonyymi on mielessäni kepuli, eli jotain kepulikonsteilla selviytymään pyrkivää, vähemmän arvostettavaa.
Ja heidän joukossaan on paljon niitä, joilla ei itse asiassa ole mitään poliittisia mielipiteitä, vaan he mieltävät kepulaisuutensa vain luvaksi ja suorastaan kehotukseksi törkyillä ei-kepulaisia vastaan heitä herjaten niin valheellisesti ja rumasti kuin vain alhainen mielikuvitus ja törkeä kieli mahdollistaa. Ja noita asioita kepulaisuus mahdollistaa paljon!
Jos ja ilmeisesti kun olet ihan oikea keskustalainen, et varmaankaan ole paha ihminen!
hyvä:)
Miksi tarvitset niin paljon tyhjiä sanoja ? Sanoisit vain, että ei ole mitään asiallista sanottavaa kuin, että olet kaunainen demari ! Kuten pate-mooses lipponen, yksi Suomen luupäisimmistä pökkelöistä,
kaunaisista kaunaisin ! Eikä ihme, poliitikoista epärehellisin teeskentelijä, äärioikeistolaisin näyttelemässä mukamas demaria ! Mitä tämä kertoo
puolueesta ja äänestäjistä? Ei tuon tasoisista ole meitä neuvomaan !
"No, onhan täällä Helsingissäkin ainakin yksi kepulainen, joka lienee syntyperäinen helsinkiläinen. Syy sille on niin ilmeinen, että sitä ei tarvitse arvuutella, kun on lukenut hänen ufo-juttujaan. Hävenneekö hän kuitenkin tuota kepulaisuuttaan vai mistähän syystä hänellä on sellaista katkeruutta tuottava trauma?"
kuinka heille selkokielellä yrittä kertoa kepulaisuudesta, ja vielä niistä Aitovieri Kepuleista, kuinka he puolustavat Leijonien lailla reviiriään, niin jo ehtii joku toope kyselemään mitä jomppe yrittää sanoa. Kepulit eivät yritäkään ymmärtää jos joku ihmettelee sitä Kepuperimää mitä nämä Kepulit ovat Äidinmaidossa imeneet.
Jompen avaus oli taas niin selvää tekstiä että täytyy olla tosi torvelo jos ei ymmärtänyt avauksen sanomaa. Pelkkää tosiasiaa koko avaus juri näin on asiat menneet, minäkin käsityskyvyltäni vajavaisena ymärsin täysin avauksen sanoman. Minua auttaa tietenkin se, kun olen entinen maalaisliittolainen, olen kuitenkin päässyr siitä porukasta eroon jo kuusikymmentä vuotta sitten, ja ainakin siitä minä olen onnellinen.
..samanlainen uskovainen kun ne Kepulaisetkin. Ymmärrät sen että maalla pitää maanviljelijän äänestää Kepua. Sitten et ymmärrä sitä kun kaupungissa äänestetään Kepua. Pitääkö ihmisen aina äänestää kuten Kepun ja Korhosen mielestä on parasta.
Ei Kepu ole pystynyt hallitusvastuustaan huolimatta turvaamaan maatalouden tulotasoa. Punamullan aikana se tippui 25%. Eikä kaupunkipuolueet ole pystyneet turvaamaan kaupuki ihmisten hyvinvointia. Siellä kuulemma leipäjonot vain pitenevät.
Eikö meidän pitäisi valita puolue jollakin muulla perusteella kun lyhytnäköisen etujen ajamisen näkövinkkelistä. Tällä systeemillä vain syömme toinen toisiamme.
Minä ainakin valitsen puolueeni sen mukaan kuinka ajattelen sen näkevän kokonaisuuden. En sen mukaan onko se ajamassa minulle jonkun saran euron etuutta. Loppujen lopuksi kaiken pitäisi olla jotenkin taloudellisesti perusteltua, muuten kituuttaminen jatkuu. Maataloutulo pienenee ja leipäjonot kasvaa, vain pieni porukka joka osaa pelata parhaiten omaan pussiinsa pärjää.
...pakottaa kaikkia maanviljelijöitäkään äänestämään kepua, mutta kerroin vain pitäväni sitä ymmärrettävänä siksi, että kepulle kyllä maataloustukiaiset ovat ykkösasia. Se nähtiin viime kevään budjettiriihessä, jossa kepun eduskuntaryhmän enemmistö teki asiasta jopa hallituskysymyksen niin, että ekr joutui pyytämään Heinäluomaa sovittelijaksi!
Olen kyllä pannut merkille sinun asiapohjaisen ja ilmeisesti omaa etua suurempiinkin arvoihin perustuvan individualismisi ja arvostan sitä. Paljolti samoilla perusteilla itsekin puoluekannatukseni annan. Ja vaihdan sitä puolueelta toiselle, jos huomaan sen tarpeelliseksi. Kuten ilmeisesti taas huomaan.
Joko sinä nyt olet päättänyt, että onko keskusta hoitanut maanviljelijöiden asiaa hyvin vai huonosti vai KESVKINKEVRAISTI ? :) V....u.
...käsitykseni on, että jos kepu on jotakin yrittänyt hoitaa, niin kyllä se on ollut maanviljelijän asia. Mutta ilmeisesti se ei ole siinäkään kovin hyvin onnistunut. Sille lienee kyllä muitakin syitä kuin vain kepun kyvyttömyys.
..on kunniaasia aina sille Maatalousministerille joka virkaa hoitaa, sekä sille puolueelle josta ministeri on. Keskustalaiset maatalousministerit eivät ole viimeisen 20v aikana kovin hyvin menestyneet. Mieleeni tulee Pura, Pesälä ja tämä Korkeaoja. Jos niitä vertaa Pohjalaan , Hemilään ja Koskiseen niin Keskustan kenttäpuolisko on kyllä aika heikko.
Mutta myöskin monet mielipiteet ajavat ihmisiä Keskustan kannattajiksi. Maakunnissa on paljon ihmisiä jotka, vaikka palkkatyössä ovatkin, tuntevat olevansa maatalouteen sidoksissa. Tuntevat näin parhaiten turvaavan asemansa kun yleinen mielipide on että Keskusta huolehtii maataloudesta.
Elintarviketeollisuus työllistää paljon ihmisiä, kyllä ne ihmiset kokevat maatalouden arvostelun koskevan myös itseään.
Ja pidämme perheellisinä Keskustaa turvallisimpana puolueena.Keskustalaisilla on kauniit perinteiset arvot kunniassa.
Meitä on täälläkin kaupungissa tuhansia Keskustalaisia. On opettajia, Dil. ins:sejä, kapiaisia, jopa muutama eversti, sairaanhoitajia, varatuomareita, monen alan tohtoreita, tehtaanjohtajia, ym. ym. suurissakin viroissa olevia keskustalaisia.
Keskusta on kaikkien ihmisten asialla. Tule sinäkin Keskustalaiseksi. Keskustan kannatus vain lisääntyy. Keskustasta tulee myöhemmin oikeistokeskusta, kun vasemmisto yhdistyy.
Siksi me äänestämme Keskustaa, koska se ajaa parhaiten tavallisenkin ihmisen asiaa, oli kuka tahansa kyseessä.
...ja siivoojina! Se että joudun taannioin käytännössä pahasti työpaikkakiusatuksi lähimpien esimiesteni ja parin aktivistityökaverin taholta eräässä isossa helsinkiläisessä kuntayhtymän ylläpitämässä sairaanhoitopiirin yliopistollisessa sairaalassa kunnes tajusin että pitää alkaa näytellä sosialidemokraattia ja myös liittyä SAK:laiseen ammattiliittoon. Se rauhoitti tilannetta aika paljon. Työyhteisön sisäinen julmuus todella opetti tietynkaltaisen aatteen sisällön käytännössä ja sen aatteen käyttövoiman. En ole maalla ikinä voinut kuvitellakaan, että sellaista voisi olla.
________________________________
Pääkaupunkiseudulla sekä Turun ja Tampereen seudulla kepun kannatus on alle 10 % (itse kaupungeissa n. 5 %), vaikka nolle alueille muutetaan myös kepu-Suomesta enemmän kuin juuri minnekään muualle. Mutta miksi viisaus, jonka maaltamuuttajat siellä ovat pian oppineet, ei ole mennyt maaltamuuttajien aivoon esim. Oulussa ja Kuopiossa? Olen tainnut ihmetellä tätä aikaisemminkin, eikä siihen kai kukaan liene pystynyt antamaan järkevää selitystä.
___________________________________
Oulu, Kuopio ja muut sellaiset kaupungit, joissa kepua paljon kannatetaan, eivät ole kaupunkeja sillä tavalla kuin Helsinki, Turku ja Tampere. Ne eivät ole itseriittoisia, vaan edelleen vahvasti riippuvaisia ympäröivästä maaseudusta.
Niihin myös muutetaan enemmän vain lähialueilta, ja niillä muuttajilla on edelleen niin vahvat sidokset maalle, että kun ne puhuvat kodista, ne tarkoittavat sitä kotia, josta ovat lähteneet ja jossa yhä on vanhemmat, veljiä ja siskoja. Niimpä he pysyvät henkisesti maalaisina ja siis kepulaisina.
Vasta heidän lapsistaan tulee kaupunkilaisia, jotka eivät enää äänestä kepua.
Tuohon on helppo yhtyä.
Noin kai sitten lienee. Valitettavaa, että niin monet ihmiset ovat niin pitkäksi aikaa "tuomittuja" kannattamaan puoluetta omien etujensa vastaisesti.
Mutta lohdullista on se, että toinen sukuopolvi sentään luopuu isiensä puolueen kannatuksesta. Kun kansamme on jo kauan kovaa vauhtia kaupunkilaistunut ja sama trendi jatkuu niin kauan kuin silmään siintää ja uusia kaupunkilaisia tuottava maaseutureservi yhä pienenee, niin ennen pitkää kepulaisuus kokee maassamme luonnollisen kuoleman.
jorma... sotkee tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään ammatin ja aatteen. Maataloudesta ansionsa saavien määrä on varsin pieni tänä päivänä. Heidän asiaansa ajaa MTK. On ihmisiä jotka eivät aattensa vuoksi halua äänestää sosialisteja tai oikeistoa, eikä siihen vaikuta kaupungissa asuttu aika. Monet ovat ennen jorma... ennustaneet kepun loppua, ei vaan siltä näytä.
>>>Vasta heidän lapsistaan tulee kaupunkilaisia, jotka eivät enää äänestä kepua.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200703115845188_uu.shtml
Kun suhteutat tuollaiset tapaukset ihmisten määrään, niin Helsinki rauhallisuudessaan on idylli maaseutuun verrattuna!
Harmi, etten huomannut ottaa talteen muutama vuosi sitten Helsingin sanomissa esitettyä verteilua, joka oli tehty valtakunnan rikostilastojen pohjalta ja asiantuntijoina siinä kuultiin yhtä psykologia ja muutamia poliisimiehiä sekä Helsingistä että maaseudulta.
Tuo juttu tosiaankin osoitti, että mitä syrjäisempi maaseutupaikka, sitä vaarallisempi ja että Helsinki on Suomen turvallisimpia paikkoja. Siis väestömäärään suhteutettuna, kuten tietysti pitää yksilön turvallisuutta arvioitaessa tehdä.
Helsinki kun on nääs kupannut kaikki rahat maakunnista mutta poliisilla on Helsingissä armeija ja paikalla jos "risu rasahtaa" kun taas maakunnissa päivystystoimisto auki kerran viikossa. Se lisää kansalaisten turvattomuutta.
Sulla on siellä kaikkea teattereista oopperaan ja joukkoliikenteestä omaan autoon ja silti vaan pitää olla vielä kateellinen maakuntien ihmisille, mistä Helsinki elinvoimansa kuppaa.
..verrattu. Mutta on tietysti totta, jos on paljon ihmisiä niin olo on turvallisempaa kuin jos ihmisiä on siellä sun täällä.
Kyllä esim. jossakin Euroopan suurkaupungissa on mielestäni turvallisempaa kävellä yöllä kun Helsingissä. Se suuri väkimäärä antaa turvallisuutta.
Kuules nyt Jorma Korhonen
Valion media ääni
Valion jalostaa alkutuottajien maidosta
erilaisia elintarvikkeita ympäri Suomea
ja tarjoaa useille miehille ja erityisesti naisille työpaikan.
Oletko harkinnut Valion luottamustehtävien jättämistä vai
tarvitsetko päätöksen tekoon ulkopuolista apua ?
...sellainen on perin vierasta luonteelleni missä tahansa asiassa, eikä minulla monessakaan asiassa sellaiseen olisi aihettakaan, kun asiani ovat varsin hyvin.
Pitkä urani Valiolla lisäsi melkoisesti tietämystäni ja ymmärrystäni talonpojan töistä ja tilanteista, ja olihan minulla niistä tietoa myös ensimmäisen vaimoni, satakuntalaisen maatalon tyttären kautta. Itse olen lähtöisin sellaisilta korpiseuduilta, joilla ei juuri ollut talonpoikia, vain erilaisia pieneläjiä.
Suomalaista talonpoikaa vastaan minulla ei ole mitään, vaan päinvastoin muistan hyvällä monia heistä, joita tulin tuntemaan mm. Valion omistajissa. Kuten myös heidän omistamaansa Valiotakin, hyvää pitkäaikaista työnantajaani. Eikä minulla olisi keskustaakaan vastaan mitään, jos se vaan pitäytyisi siihen rooliin, joka sille tosiasiassa tärkein on ja jonka se parhaiten osaa, eli suomalaisen talonpojan asian ajamiseen. Suomalainen talonpoika tarvitsee asiansa ajajan siinä missä duunari tai mikä tahansa suomalainen.
Mutta ärsyttää sellainen epärehellisyys, että se markkinoi itseään yleispuolueena ja onnistuu harhauttamaan äänest5äjikseen suuret joukot niitä, joiden asia on sille yhdentekevä. Miksi siihen höynähtävät myös duunarit, virkamiehet, yrittäjät ja muut monissa kaupungeissa, mutta eivät mainitsemissani vanhoissa suurissa? Sitä ihmettelin, ja melko uskottavan selityksen sille sainkin.
Jos hieman viitsit lueskella tilastoja, jotka kertovat tulonsiirroista Helsingin ja maaseudun välillä, et kehtaisi puhua Helsingin kuppaavan maaseutua! Kai noita tilastoja sentään Ilkka ja Suomenmaakin julkaisevat.
...koko työurani siellä, runsaat 17 vuotta. Olen siitä kertonut joskus ennnekin ja taas tässäkin ketjussa jollekin. Voin Pietari Brahea mukaillen sanoa: "minä olin taloon ja talo minuun hyvin tyytyväinen".
Tapanani on viihtyä seillä, missä olen. Erittäin hyvin viihdyin myös puolustusvoimissa, monissa sen tehtävissä. Ja 25-vuotinen urani kertonee, että Pietari Brahea mukaillen voisin kuvata senkin saldoa.
Viihdyin hyvin myös nuorena poikana täällä Stadissa, samoin Lapin tukkikämpilläkin, sillä elämä tarjosi silloin niitä hyviä, joita aktiivinen ja ukonäköä, tapoja ja puhetaitoa omaava nuorimies voi saada!
Millaista ulkopuolisen apua ja mihin tarjonnet? En ole missään Valion luottamustehtävissä, olen vain Valiosta eläkkeelle jääneiden yhdistyksen tehtävissä, ja niissäkin olen saanut kokemuksia, joita myös voisin kuvailla Pietari Brahea mukaillen.
Meillä on edelleen jonkinlainen psykologinen kynnys kaupunkilaisuuden ja maaseutuväen välillä. Maaseudulla puhutaan Helsingin herroista, jotka ajavat omaa etuaan ja joihin sen vuoksi tulee pitää etäisyyttä. Kapungeissa taas maalaisia pidetään yksinkertaisina ihmisinä, jotka eivät ymmärrä omaa etuaan, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi. Impivaaralaisuus on henkisesti niin kaukana modernista kaupunkilaisuudesta. Tämä kuvaus on tietysti kärjistys, mutta kuvannee silti henkisiä eroja.
Tällainen asenne heijastuu politiikkaan. Kepu on koettu maaseudulla ja Pohjois-Suomessa pelastusrenkaana, joka ymmärtää myös maaseudun pientä ihmistä ja hänen impivaaralaista kaipuutaan pois pahasta maailmasta. Se on monella tapaa lintukotoajattelua. Tämä sitten välittyy politiikkaan väkevänä aluepoliittisena ajatteluna. Pidetään meidän puolta, kun Helsingin herrat vääntää asiat vinksalleen. EU ja globalisaatio ovat tällaisille ihmisille käsittämättömiä asioita ja niihin pitää suhtautua torjuvasti ihan riippumatta niiden sisällöstä. Kyse ei siis ole EU;n vastuksesta tai globalisaatiokkriitikista siinä mielessä kuin niitä harrastetaan älylliseltä pohjalta. Kyse on tunnepitoisesta muutosvastarinnasta. Maaseudun pelätään jäävän kärsijän osaan, kun muutoksia tulee.
Tottakai se jääkin kärsijäksi, mutta seko on hinta, minkä suomalaisten pitää siitä maksaa. Impivaaralainen ajattelu tarkoittaa käytännössä valkovenäläistä mallia. Jatketaan omalla tavalla ja viis veisataan siitä, jos muualla kehitytään ja kasvatetaan elintasoa. Tällaista asennetta pitää toki kunnioittaa, mutta silloin se pitää tuoda nähtäville kaikkine seurauksineen.
Itse olen sitä mieltä, ettei Suomi voinut jäädä metsästyksen ja kalastuksen varaan silloin, kun maatalouden kehitys alkoi uhata näitä perinteisiä elinkeinoja. Samoin Suomi ei voinut jäädä maatalouden varaan, kun teollisuus kehittyi. Nyt Suomi ei voida haja-asutusmallin varaan, kun moderni yhteiskunta keskittää voimiaan yhteisöihin ja verkostoituu. Joko me olemme mukana täysillä kehityksessä tai jäämme vapaaehtoisesti jälkeen. Tämä valinta voidaan tehdä, mutta silloin on reilua aina kertoa myös seurannaisvaikutuksista. Suomalainen impivaara-malli ja elintason kohottaminen ovat nimittäin mahdoton yhtälö.
Saat siihen kaikki hyvältä esitykseltä vaadittavat ominaisuudet: Tilanteen toteamisen, selitykset sille ja sen vaikutukset ja teet sen taidokkaasti, jossa kaunopuheisuus tukee realistista asiallisuutta!
Mitään tuosta en muuttaisi, vaan ihan sellaisenaan sen kiitoksella vastaanotan ja nautin!
Helsingin herroista puhutaan myös suurissa kaupungeissa, sillä Helsingin herroillahan tarkoitetaan maamme ylimpiä virkamiehiä ja poliitikkoja.
Maaseudulla tuskin missään puhutaan Turun, Tampereen, Kuopion tai Oulun herroista, koska virkamiehistö näissä kaupungeissa on minimaalinen verrattuna Helsingin virkamiehistöön, eikä kovinkaan päätösvaltainen kansalaisia koskevissa päätöksissä.
olla muistuttamatta tässä sinua vielä Tapani Vaahtorannan kirjoituksesta päivän Hesarissa. Vaahtoranta analysoi nelikentän avulla kovin mallikkaasti turvallisuuspolitiikkaamme. Vaahtorantaa olenkin pitänyt Pekka Visurin ohella tosi fiksuna tyyppinä ja tämä vaan vahvistaa sitä.
Olen täällä aiemmin puoltanut käsitystä puolustuspolitiikan rakentamisesta EU:n varaan. Olisi pitänyt asettua vaaleissa ehdokkaaksi, sillä Vaahtoranta kertoi julkisesti, että äänestäisi henkilöä, joka olisi tuonut tämän vaihtoehdon esille.
...edellistä esitystäsi minun täytyy tuo arvioida sitä paljon huonommaksi.
No, idealismiasihan - eli siis periaatteessa hyvää asiaa - se osoittaa, ja sitä osoitti m,yös Vaahtorannan kirjoitus, jonka kyllä luin, mutta periaatteessa idealismia inhottavampi kyynisyys on arvokkaampaa silloin, kun se kertoo realismista tärkeimmästä mahdollisesta asiasta: maan ja kansan turvallisuudesta.
Mielelläni soisin, että EU olisi se elin, joka voisi vastata eurooppalaisten turvallisuudesta. Mutta en näe mitään mahdollisuuksia sille, että se voisi tehdä sen ilman Natoa, johon kuuluu 20 EU:n 25 maasta ja yli 90 % sen väestöstä. Ja ne maat ja niiden vastuulliset johtajat eivät todellakaan elättele sellaista idealismia, jota sinä ja eräät esikuvasi.
Koskas kyynikot ovat tunteneet olonsa turvalliseksi? Ei koskaan. Kyynikko mitätöi positiiviset arvot, koska on aina helpompaa perustaa elämä epäluottamukseen kuin luottamukseen. Mutta kyynisyys on vain kyynisyyttä, ja sillä on varhaislapsuuteen juontuvat psykologiset syynsä. Se on merkki huonosta todellisuuden sietokyvystä ja todellisuudentajuttomuudestakin. Realismia se ei ole.
…ja harrastettu myös sitä keskustapoliittista debattia, jota täällä usein kaipailee eräs, joka siihen ei ole vielä koskaan yltänyt eikä ole tähänkään debattiin osallistunut. Onneksi – niin on debatti pysynyt varsin asiallisena!
Mutta osaltani riittää tälle illalle, sillä tuo yömyssynikin on jo tyhjentynyt – siis vain yömyssyni, mikä ei suinkaan kerro ”myssyni tyhjyydestä” – ja jo sen verran ramaiseekin, että on aika siirtyä viisaan vanhuksen levolle. Kirjan kanssa tietysti, kuten aina.
Kiitoksia puheenvuoroista, joissa tuli esille hyviä mielipiteitä ja joista sain myös vastauksia avaukseni otsikon kysymykseen!
Hyvää yötä!
Demarikorhonen on seonnut yömyssyistään.
Kirjoittaa "JormaKKorhonen" nimimerkillä
ja vastailee toisesta koneesta omiin avauksiinsa..
Ei ihme, että alkoholismismi on kasvanut sairaseläkkeelle siirtymisen syynä...
Kun demariaate pettää,
jää jäljelle
asennevamma ja alkoholi...
Surullista...
Täällä yhtenään saa kuulla arvuutteluja itsestään. Eilenkin taas kuulin saaneeni juopottelun takia potkut armeijasta ja olleeni sitten koemaistajana Valiolla, josta oli joutunut alkoholismin takia sairaseläkkeelle. Ja muuta yhtä mukavaa itselleni tyystin tuntematonta olen saanut kuulla itsestäni harva se päivä. Tässäkin ketjussa minun menneisyyttäni on jo tuohon suuntaan arvioitu.
Olen luullut kertoneeni täällä yhtä ja toista itsestäni, mutta en kai sitten tarpeeksi. Täytynee vielä antaa asiasta pieni tietoisku. Täyttäessäni 70-vuotta tapahtumasta oli ilmoitus muutamassa lehdessä myös lyhyen elämäkertani esittelyn kera.
Sinibaretti-lehdessä ollut ilmoitus antaa mielestäni riittävästi oikeaa tietoa, jotta minusta niin kovin kiinnostuneet kepulaiset voisivat vähitellen lopettaa arvuuttelunsa. Tekstin on kirjoittanut Helsingin Sinibarettien silloinen sihteeri, sinibarettisisko, terveydenhuollon maisteri Kirsti Kujanpää. Hän tuntee minut ihan livenä. Miksipä en voisi tätä julkaista, sillä mielestäni siinä ei ole mitään kannaltani hävettävää, hävetä kuuluu päinvastoin noiden arvuuttelijoiden. Jos kaivatun totuuden kerronta vahvistaa narsistin nimeäni, niin siitä vaan!
Sinibaretti-lehden kyseisen numeron saatte ainakin alla olevien linkkien kautta (mediatiedot) ja löytynee se parhaiten varustelluista kirjastoistakin. Tässä kuitenkin pilkuntarkasti teksti, joka oli ilmoituksessa Sinibaretti-lehden numerossa 3/2005 sivulla 43:
(Valokuva, ja sen alla seuraava teksti)
JORMA KORHONEN 70 VUOTTA
Barettiveli Jorma Korhonen Helsingistä täyttää 70 vuotta 1.7.2005.
Jääkäripataljoona 2:ssa Santahaminassa 1955-56 suorittamansa varusmiespalveluksen jälkeen Jorma jäi ”kesäkersantiksi” joukko-osastoonsa. Kun muulle alalle suunnitellut opinnot eivät toteutuneet, ”kesää” jatkui täyteen sotilaseläkkeeseen oikeuttavat 25 vuotta, jona aikana Jorma palveli ali- ja toimiupseerina eri tehtävissä Uudenmaan Jääkäripataljoonassa, Huoltokoulussa, Puolustusvoimien tutkimuskeskuksessa, Topografikunnassa, Esikuntakoulussa ja Pääesikunnassa. Jorma oli puolustusvoimien ensimmäinen päätoiminen henkilöstöhallinnon opettaja, jossa tehtävässä Esikuntakoulussa hän toimi 1974-77. Eläkkeelle puolustusvoimista hän jäi Pääesikunnan henkilötoimistosta vuoden 1980 lopussa.
Sotilaskoulutusta Jorma sai urallaan Kanta-aliupseerikoulun peruskurssilla, Huoltokoulun huoltoaliupseerikurssilla, RUK:n jalkaväkilinjalla, Esikuntamestarikurssilla ja luutnanttikurssien esikuntalinjalla. Kaikilla kursseillaan Jorman yleisarvosana oli kiitettävä, eräillä hän oli kurssinsa priimus. Jorma kuului siihen neljän toimiupseerin ryhmään, jotka ensimmäisinä puolustusvoimissamme ylennettiin kapteeneiksi 1.3.1979.
Puolustusvoimien palveluksen jälkeen Jorma toimi vielä 17 vuotta Valion palveluksessa, ensin vv. 1981-85 konttoripalveluesimiehenä Valion pääkonttorissa ja vv. 1985-98 isännöitsijänä Valion keskushallinnossa, jossa tehtävässä hänen toimi- ja vastuualueensa oli hyvin laaja ja monipuolinen. Lopullisesti eläkkeelle Jorma jäi 1.7.1998.
Rauhanturvaajaksi Jorma lähti ensi kertaa jo v.1966 komppanian vääpeliksi Kyprokselle, sitten komentotoimiston toimistoupseeriksi Siinaille 1978-79 ja samaan tehtävään vielä reserviläisenä Golanille 1981-82. YK-palvelusuraa Jormalle on kertynyt yli kolme vuotta.
Jorma on eläkepäivillään paneutunut mieliharrastukseensa historiaan, josta hän on myös kirjoitellut paljon. Tässä lehdessämme päättyy Jorman kuusiosainen kirjoitussarja ”Lähihistoriasta ja nykyisyydestä”. Vuonna 2002 ilmestyi lehtemme jokaisessa numerossa jatkokertomuksena Jorman muistelmat YK:n rauhanturvaajauraltaan. Vuosituhannen vaihteessa Jorma kirjoitti muistelmansa, jotka hän tarkoitti läheispiirilleen, mutta lähetti ne eräiden ystäviensä kehotuksesta myös Päällystöliiton ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran vuonna 2002 toimeenpanemaan ammatillisen perinteen keräyskilpailuun. Raati katsoi Jorman muistelmat pääpalkinnon arvoisiksi.
Jorma Korhonen on Suomen Sinibarettiliiton perustajajäsen ja sen hallituksen jäsen vv. 1968-69 ja tietenkin hän kuuluu Helsingin Sinibaretteihin, jonka hallituksessa hän myös toimi viimeksi 1980-luvulla. Sotilasurallaan aktiivisesti kerho- ja liittotoiminnassa mukana ollut Jorma on Santahaminan päällystöyhdistyksen kunniajäsen, ali-, toimi- ja opistoupseerien perinneyhdistyksen (ATOP) hallituksen jäsen ja Päällystöliiton evp-yhdistyksen perustajajäsen. Jorma kuuluu myös Kaartin Jääkärirykmentin kiltaan, Topografikiltaan ja eräisiin muihin kansalaisjärjestöihin.
Jormalla on rintapieli täynnä kunniamerkkejä, joiden joukossa on mm. pohjoismainen YK-ansiomitali The Nordic Blue Berets Medal of Honour, Sotilasansiomitali, SLR ja SVR, jonka hän sai Valion esityksestä sieltä eläkkeelle jäädessään.
Helsingin Sinibareteissa Jorma tunnetaan seurallisena barettiveljenä, joka mm. on viihdyttänyt meitä laulullaan monilla matkoillamme. Noilla matkoilla oli usein mukana myös Jorman viehättävä Maila-vaimo, joka menehtyi viime syksynä vaikeaan syöpäsairauteen.
Merkkipäivänään Jorma Korhonen on matkoilla.
Helsingin Sinibaretit onnittelevat yhdistyksensä pitkäaikaista ja aktiivista jäsentä.
http://www.rauhanturvaajaliitto.fi/lehti/3_05/index2.htm
http://www.rauhanturvaajaliitto.fi/lehti/
barettilehteen itsestäsi. ha haaa.
>> Tekstin on kirjoittanut Helsingin Sinibarettien silloinen sihteeri, sinibarettisisko, terveydenhuollon maisteri Kirsti Kujanpää. Hän tuntee minut ihan livenä.
hyvä ja menestynyt herrojen luokkaan kuuluva ihminen joka ei äänestä keskustaa.
Johtopäätöksistäsi ainakin viimeinen on ihan oikein!
Nyt lähden asioille kaupungille. Hyvää päivänjatkoa!
:-)
Oli hyvä juttu. Kävikö JKK sipaisemassa siskoakin, myötäkarvaan siis?
Korhonen on saanut SVR:n eli Suomen Valion Raejuusto -pokaalin.
Mitäpä pidät JormaK numerosta 21?
Maalla on mukavaa. Jos sopeutuu vallitsevaan yhtenäiskulttuuriin. Siihen kuuluu olennaisena osana kepulaisuus. Vastaanpyristelijät ja toisinajattelijat leimataan, heidän kanssaan tullaan muodollisesti juttuun mutta kovin monet ovet eivät aukene heille. Silloin maalla ei olekkaan enää niin mukavaa.
Itse vietän paljon aikaa maaseudulla, teen työtäni osin etätyönä, nyt kun laajakaista ja gprs on saatu lähes joka kolkkaan niin homma hoituu. Olen saanut jopa muutamia työtehtäviä, siis maksavia asiakkaita, sieltä kepulandiasta. Kun olen puhuessani paikallisten kanssa arvostellut monia maaseudun lieveilmiöitä, tukiaispolitiikan turmioliisuutta jne, olen kuitenkin saanut leiman josta poimin tuon nimimerkinkin.
Siinä missä SAK ja demarit lietsoo vastakkainasettelua työelämässä, kepu lietsoo maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelua. Viimeksi maalla ollessani pari viikkoa sitten kävin parin paikallisen edustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa, toinen kepulainen, toinen kokoomuslainen. Kepuehdokkaan teksti oli juuri sellaista Helsingin arvostelua ja erilaisten etuuksien vaatimista syrjäsuomeen jota sen saattoi kuvitellakin olevan, en koko tilaisuudessa kuullut yhtään vaatimusta työpaikkoja tuovasta itse itsensä elättävästä elinkeinopolitiikasta, pelkkää tukien varaan rakennettua vaatimuslistaa edusti tämän ehdokkaan linja. Kokoomusehdokkaalla oli sentään jonkinmoinen näkemys siitä, että työpaikkoja pitäisi houkutella muullakin kuin tukieuroilla, innovaatioilla, osaamisella ja yrittämisellä, mutta kyllä hänkin oli vaatimassa maaseudun yritystysten tukemista.
Maaseutu ukkoutuu ja akkautuu, nuoria on harvassa, ja lähes kaikki nuoret havittelevat pois. Nuori kun kaipaa toisten nuorten seuraa, tapahtumia ja säpinää. Aluepolitiikkamme ongelma on ollutkin, ettemme ole saaneet pidettyä maaseudun asujamistoa tasapainoisena, aktiiviväestöä on vähän, ja hekin usein alhaisen koulutustason omaavia, Kepun hellimä tukipolitiikka on vahvistanut tätä vinoumaa, se kun ei ole suosinut tuotannollisten työpaikkojen syntyä edes aluekeskuksiin, vaan rahaa on ohjattu olemassa olevien vanhenneiden rakenteiden ylläpitämiseen ja julkiseen talouteen.
Maaseudulle pitäisi saada palaamaan sieltä poismuuttaneita aktiivi-iässä olevia, siis 30-45 vuotiaita joilla on hyvä koulutus. Mutta mitä he siellä tekevät, kaikki kun ei voi olla kunnan hommissa eikä tuotannollista toimintaa ole. On siis synnytetty itse itseään ruokkiva kierre joka tyhjentää maaseutua kiihtyvällä vaudilla. Fiksumpi aluepolitiikka olisi ainakin hillinnyt tuota kehitystä. Sehän ei ole näille Mauri Pekkarisille ollut kuitenkaan ykkösasia kun siltarummuilla on ostettu ääniä.