Kun olen aika nuori... 18-vee.. Ja aina välillä sitä miettii et ehkäpä olisi parempi uskon säilymisen kannaltakin mennä vain mahdollisimman pian naimisiin... Ei taho millään onnistua rajojen sisällä pysyminen...
Kertokaa kokemuksia siitä minkälaista se avioliitto oikeasti on, ja jääkö siinä jostakin paitsi jos nuorena menee naimisiin...? Ja mistä tietää että istä toista jaksaa katella aina vain, mitkä on ne perus jutut mitkä on tärkeitä.. Voi kuulostaa tod. laspelliselta kysellä tällaista mutta olen tosissaan miettinyt että mitä haluan... Olisko vain parempi kuljeskella omia polkuja hetken aikaa vielä..
Kertokaa kokemuksia siitä minkälaista se avioliitto oikeasti on, ja jääkö siinä jostakin paitsi jos nuorena menee naimisiin...? Ja mistä tietää että istä toista jaksaa katella aina vain, mitkä on ne perus jutut mitkä on tärkeitä.. Voi kuulostaa tod. laspelliselta kysellä tällaista mutta olen tosissaan miettinyt että mitä haluan... Olisko vain parempi kuljeskella omia polkuja hetken aikaa vielä..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yleensä aviopari saa lapsia ja elää perhe-elämää.
Onko sinusta vaipanvaihtajaksi?
Onko sinusta kantamaan vastuuta kaikesta siitä, mitä näet muiden vanhempien tekevän?
Kyllä kannattaa miettiä , mutta Raamatussakin on ohjeita.
Minusta naimisiinmenosta tehdään nykyään liian teatraalinen tapahtuma (johtuu pääasiassa turhautuneista naisista).
Kyse on siitä, että sinä ja joku muu lupaatte rakastaa toisianne kuolemaan asti.
Se on rakkausliitto jonka Jumala siunaa.
Pitäkää Jumala mukana aina.Se on tulevaisuutenne onnen avain.
Kuljeksiminen ja miettiminenkään ei ole pahasta.
Kaikessa on jokin sisällöllinen objekti aina, kunhan ei tahallaan tee pahaa , josta tulee ongelmia sekä sydämeen että usein muutenkin.
Älä itseäsi ainakaan tuhoa.
Tee oikein, mitä sitten teetkin.
Luonnollista on se, että haluaa jakaa elämänsä vastakkaisen sukupuolen kanssa.Se että missä iässä se tapahtuu, ei ole tärkeintä ( kunhan ei alle 18v.).
18 vuotias osaa jo miettiä asioita aikuisemmin ja siksi ikäraja on mielestäni ihan hyvä olla.
Pystyy vaikka mihin, mutta minä en . Muista että teidän yhteinen matka alkaa siitä kun se arkikin . Teillä on rauhaa ja sees n. 9kk sitten tuntuu kuin alkaisi toinen maailma . Se johtuu uudesta tulokkaasta joka vaatii melkein kaiken huomion,mutta jos rakkautta riittää niin kyllä te siitäkin selviätte .
On hyvin paljon lapsettomiakin pareja. Ei se ole mikään itsestäänselvyys että lapsia tulee. On mielestäni kovin noloa lähteä heti puhumaan lapsista ja niiden hoitamisesta, kun toinen kysyy avioliitosta, jossa lupaudutaan toisen puolisoksi loppuelämän ajaksi. Lapset kasvavat nopeasti ja lentävät pois pesästä, se on väliaikaista vain lastenkasvatus. Heidät kasvatamme omaan elämään, emme itsellemme.
Sen sijaan puoliso on meidän puolisomme.
Puolisot lupaavat nimenomaan toisilleen, että tahdon. Lapsia ei saa koskaan priorisoida puolison edelle, siitä seuraa aina murheita.
Vain Jumala on tärkeysjärjestyksessä ennen puolisoa, sitten on puoliso ja hänen tarpeensa, sen jälkeen tulevat lapset. Lasten koti on nimenomaan isän ja äidin suhde.
Kaikki erottavat tekijät mitä puolisoiden väliin kasataan, on pois lapsilta.
(Ovelin esimerkki tästä on saarnamies joka lyö laimin perheensä, olemalla joka sunnuntai rukoushuoneen etupenkissä, ja vielä viikot erilaisissa tilaisuuksissa ja sielunhoitotyössä.
Lisäksi:
Jos jompi kumpi puolisoista pakenee puolisoaan lasten taakse, eli asettaa heidät tarpeineen itsensä ja puolisonsa väliin, silloin tulee aviosuhteeseen murheita ja paljon kupua.
Usein esimerkiksi mies asettaa työnsä ohi vaimon ja lasten tarpeiden. Ja makaa sitten sillä tavalla kun on petinsä pedannut. Kun vaimo viimein lähtee pois lapset kainalossaan, silloin voi vain huuli pyöreänä syyttää itseään.
Esimerkiksi seurakunta tarpeineen tulee kaukana Puolison ja lasten takana, kun Jumalan edessä ja seurakunnan läsnäollessa solmitun parisuhteen tärkeysjärjestyksestä puhutaan.
Ja mikä oli kuitenkin todennäköisyys, että niitä lapsia kuitenkin tulee, jos ei käytetä ehkäisyä... Niinpä. Ihan asiallista muistuttaa kyseilijöitä asian tästäkin puolesta.
On kuitenkin tärkeätä aina muistaa se, että aviolupus on tehty puolisolle.
Ei siis ystäville, ei seurakunnalle, eikä edes omille lapsille.
Näissä synneissä, (jotka näyttävät usein jopa pyhiltä), tuhotaan paljon onnea. Ja tuotetaan suuria määriä katkeria puolisoita ja kipeätä jälkikasvua.
Sanoisin näin heti aluksi, että pelastava usko on Jumalan lahja ja sen säilyminen Jumalan armoa.
Mitä sinä sitten voisit itse tehdä?
Voit rukoilla että Jumala pitää sinusta huolen ja vahvistaa sinua uskossa. Eikä uskossa mihin hyvänsä, vaan uskossa Kristukseen. Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. Mitä ikinä hänen nimessään Jumalalta anomme, sen me saamme, tämä on Jumalan sana. Mitä Jumala lupaa sen hän myös pitää.
Uskon säilymisen kannalta ei ole siis mitään mieltä juosta päätä pahkaa tuntemattoman ihmisen kanssa avioliittoon lopuksi elämäänsä.
Avioliitto on tarkoitettu koko elämän pituiseksi, mikä tuo elämän pituus sitten itse kullakin on. Mutta ydinkysymys parisuhteessa on aina - SITOUTUMINEN elämään tietyn henkilön kanssa yhdessä, kunnes jomman kumman kuolema heidät erottaa. Juuri tätä sitoutumista tarkoittaa sana, - TAHDON.
Jumala on kaikkivaltias ja hän tahtoo vin hyvää lapsilleen, siksi onkin tarpeen rauhoittua ja rukoilla Jumalalta Jeesuksen nimessä itselleen sopivaa puolisoa.
Omasta kokemuksestani tiedän sen, että Jumala antoi peremman mitä osasin ikinä kuvitellakaan. 35 vuotta on kulunut, ja hän on edelleen yhtä ihana ellei ihanampi, ja lämmin rakastava puoliso.
Siis kohta 1. rauhoitu!
Kun olet uskossa (ihana asia), niin sinulla on yhteys Isään joka antaa sinulle hyvää. Ihan ensimmäiseksi siis rukoile.
Avioliitossa on kysymys niin kauaskantoisesta ja syvälle ihmiselämään ja tuleviin sukupolviinkin luotaavasta asiasta, että sen kanssa ei saa koskaan hätäillä, eikä lyödä laimin pyyntöä Jumalalle.
Heips! Kannattaa ilman muuta kuljeksia vielä, miettiä ja kuulostella itseltään mitä haluaa yhdellä elämällään tehdä. Itselleni vauvan tulo oli suurempi muutos kuin naimisiin meno. Lapsentulon jälkeen jompikumpi on sidottu koko ajan kotona olemaan ellei saa lastenhoitoa järjestymään. Kyllä 1-2 lapselle vielä hoitaja löytyy ja apua lastenhoitoon mutta sitten kun 5-10 lasta niin kukaan ei todellakaan halua ja voi auttaa siinä hommassa.
Omasta kokemuksestani sanoisin että aikaisintään 30 vuotiaana kannattaa mennä naimisiin. Ei se mikään yleissääntö ole.:) Ihminen muuttuu kovasti 20-30 ikävuoden välillä. Se mitä elämältään odottaa 20 vuotiaana voi 30 vuotiaana tuntua naurettavalta tai odottaa jotain ihan muuta.
Sitten tämän tulevan puolisosi kanssa kannattaa puhua etukäteen todella keskeisistä asioita: mitä haluatte elämältänne, mitä ajattelette ehkäisystä, mitkä ovat kummallekin tärkeitä asioita. On hyvin hankalaa jos toinen ei voi hyväksyä ehkäisyä missään nimessä ja toinen haluaa siitä. Sen jälkeen elämänne ainut ilo (heh) muuttuu perhehelvetiksi. Jokaisen yhdynnän jälkeen jännitätte miten kävi ja yhteiselämänne tältä osin näivettyy ja siitä alkaa koko suhteen alamäki.
Ymmärrän että fyysiset tarpeet voivat käydä vahvana nuorena, siis iässäsi. Mieti oletko haluamassa naimisiin vai seksiä. Ne on ihan kaksi eri asiaa. Vaikka niillä vahva yhteys onkin.
niinkään vahvaa yhteyttä naimisiin menolla ja seksillä?
Jotenkin vain yleinen käsittely tänä maailman aikana jälkimmäiisen sanan yhteydessä on ulos sulkeva!
Omakohtaisesti voin suositella avioliittoon astumista nuorena. Siis siinä tapauksesa, että persoonan rakkaus on ihmistä kohtaan sanomaton!
Siunattu avioliitto on ts. "taivas maan päällä", vaikka toiselle ihmiselle on parempi yksin. (yksin elämisestä minulla ei ole kokemusta)
Miksi sanon, että taivas, 15 vuotta sitten alettu yhteiselämä on ollut parasta! Taivaan lahja tuo ihana puolisoni, ajatteleva ja uhrautuva, kaunis sydän, voisin sanoa että täydellinen! Sekä ulkoinen olemus on luonnostaan komeus! ;)
Alun viittaukseen vetoan lauseella, joka tuntuu omimmalta, että parisuhde on toisen palvelua! Sen enempää selittelemättä.
Ihminen kasvaa elämänsä ajan.
Itsellenikin maalattiin jopa uskovien taholta onnettomuutta lapsikatraassa uupuvasta äidistä!
Toista on elämän todellisuus! Lapset ovat niin ihania! Jokaisen lapsen syntymä niin ihmeellinen ja suurin kokemus! Lapset erilaisina persoonina aina PARHAITA juuri sellaisenaan: Jumalan lahjoina! Meidän kahden onnellisen yhteiset lapset!
Toki sairastamiset ovat koetelleet joskus voimia. Lasten sairastaminen on raskainta! Onneksi puolison sairastamista en ole joutunut kokemaan!
Mutta, täydyn sanoa, että vastoinkäymiset (sairastamiset rankinpina) ovat vahvistaneet, ja avanneet ymmärtämään taas jotain enemmän. Kaikenkaikkiaan uskon, että Jumala tahtoo koetella! Koettelemuksen kärsittyä taas paistaa aurinko entistä kirkkaammin!
Elämän koulua, iloja ja suruja, uskossa.
Älä hyvä ihminen vielä mene naimisiin jos olet epävarma. Se ei ole lapsellisuutta jos pohtii asioita ja ajattelee nenäänsä pidemmälle, päinvastoin.Kulje vaan ihan rauhassa omai polkuja avoimin silmin,ja tee päätökset sitten kun tunnet olevasi niihin valmis!
Sanot: "Kulje vain rauhassa omia polkujasi"
Vastaan: Joko et ole lukenut koko avausta, tai sitten et ymmärtänyt siitä mitään.
Tällaiset "älä älä" ihmiset saisivat mielestäni olla hiljaa ja miettiä ensin onko heillä asiaa.
Tuollaisten neuvojen antajilla ei ole pienintäkään kykyä tai halua asettua ensiksi kysyjän asemaan ja sitten vasta neuvoa hänen tilanteestaan käsin.
Rakastuneelle ihmiselle tokaistaan, "kulje vain rauhassa omia polkujasi", voi tule ja puserra.
Toisekseen, tuskin yhtään avioliittoa on solmittu ilman, että siinä olisi ollut monia epävarmuustekijoitä. Kenelläkään ei ole myöskään sellaista nenää, jolla voisi tulevaisuutensa haistaa, sellaisia satuja tässä tuskin myöskään kaivataan "neuvoksi".
Minusta alkuoeräinen kirjoittaja on ensinnäkin niin nuori joten hänenllä on oikeus kulkea omia polkuja ja katsoa elämää omana itsenään ennekuin menee naimisiin ja joutuu veilä mahdollisesti lapsia maailmaan pukkaamaan joka vuosi ja oma elämä on sitten mitä on.Ei millään hurskastelulla saada aikaa mitään hyvää.Samanlaisia nuoria ne lessutkin ovat kuin eiu uskovatkin.Elämä on kuitenkin pitkä miksi mennä naimisiin heti kun on tuttipullosta ja unirievusta vieroitettu.Mieti sitä sinä joka väität muuta.Lessuillahan on naimisiin vain sen vuoksi kiire että pääsevät aloittamaan sukupuolielämän,ei se ole sen arvoista että kannattaa nuorta elämää kahlita avioliitolla,siihen kyllä ehtii.
Miksi sinä sitten yleensä sekaannuit tähän?
Hän nimittäin kertoi olevansa rakastunut naiseen. Ja se merkitsee monia asioita.
Olisit ensin kuunnellut mitä hän kysyi, ja vastannut sitten niihin kysymyksiin.
- Kysyikö avaaja onko hän nuori?
- Kysyikö avaaja onko hänellä oikeuksia kulkea omia polkujaan?
- Kysyikö hän että saako hän olla oma itsensä?
- Kertoiko hän pukkaavansa maailmaan paljon lapsia, kysyikö hän jotakin neuvoa siihen tilanteesee?
____________
Jos hurskastelulla ei saada aikaan hyvää, niin miksi juuri sinun pitää sitten hurskastella internetissä.
___________
- Miksi mennä naimisiin? Eikös tämä olekin sinun OMA kysymyksesi, eikä avaajan?
- Kertoiko avaaja luopuneensä äskettäin tuttipullosta ja unirievusta?
==================
Ole hyvä, ja ole jo hiljaa!
Sinua kiinnostavat vain omat höpinäsi, eivät avaajan kysymykset.
"Jos olisit lapseni, niin löisin", sanoi opettaja koulussa eräälle tytölle - 60 luvun alussa.
...nyt kovinkin viisaaksi?Tiedät itsekin mitä tarkoitan. En tarvitse sinunlaistasi tulkkia selventämään asioita,kun itsekin ajattelet niistä noin naivisti.Kasva aikuiseksi ja näe elämää muualtakin kuin piirongin alta tai avaimenreijästä.
Sinä olet naivi.
Olet niin naivi, ettei sinulle ole tulikistakaan ilmeisesti mitään hyötyä. Kuuntelet vain omaa tyhjänpäiväisten fraasien puputustasi, kun lehmä omaa pieruaan.
Avaaja kysyi asioita varmaan juuri siksi, että nimenomaan niistä keskusteltaisiin hänen kanssaan. vastaa siihen mitä sinulta kysytään, ja keskity häneen jolle sinä vastaat.
mielipiteitä siitä, pitäisikö mennä naimisiin kun painetta on siihenkin suuntaan VAI pitäisikö vielä kulkea omia polkuja ja kasvaa hieman. Hän on selvästi kahden vaiheilla. Ja jos toinen puolisko on samaa ikäluokkaa, niin kyllä hän silloin on ihastunut nuoreen tyttöön enemmänkin kuin naiseen. 18-vuotias on todella nuori ja itse sanoisin, ettei tekisi päätöstä mennä naimisiin, ennen kuin on varma , että on oikea hetki. Ohjeiden kysyminen on hyvä asia, mutta se myös kertoo epävarmuudesta ja en tässä tilanteessa kehottaisi ainakaan kiirehtimään.
"... Ja aina välillä sitä miettii et ehkäpä olisi parempi uskon säilymisen kannaltakin mennä vain mahdollisimman pian naimisiin..."
- Tämä yo trksti on leike avaajan tekstistä.
Kaikki sepustuksesi olivat edelleen vain omia itseriittoisia tulkintojasi.
Ei hän kysynyt sinulta, onko hän nuori, koska tietää ikänsä ihan hyvin muutoinkin.
Nopeata naimisiin menoa hän mietti, jonka ajatteli vaikuttavan uskonsa säilymiseen positiivisesti. Samoin hän pohtii sitä seikkaa mitä vaikutuksia sillä on kun hänen mahdollinen tuleva puolisonsa ei ole lestadiolainen.
En viitsisi enää toistaa, sinä vain edelleen pulputat sitä omaa pulputustasi kuin pulu. Viis veisaat kysymyksistä mitä avaaja esitti, aikuinen ihminen hyvänen aika! Malta nyt jo myöntää ja lopeta heti.
Eihän avaaja naista "kakaralle" suunnatuista klisee jutuista mitään hyödy.
Lessuillahan on naimisiin vain sen vuoksi kiire että pääsevät aloittamaan sukupuolielämän,ei se ole sen arvoista että kannattaa nuorta elämää kahlita avioliitolla,siihen kyllä ehtii.
Ensinnäkin kalskahtaa tuo KAHLITA avioliitolla. Mitenkö se kahlitsee? Ei muuten, mutta vapaana juoksevan koiran riennoista. Ja kaikki eivät rakastaisi mistään hinnasta elää tuota koiran elämää!
Oikaisen siis oman kokemukseni mukaan. LESTADIOLAISENA MENIN NAIMISIIN NUORENA SEN VUOKSI, ETTÄ PERSOONAN RAKKAUS OLI NIIN SUURI PUOLISOANI KOHTAAN, ETTÄ USKOIN JA USKON, ETTÄ JUMALA OLI MINULLE ANTANUT RAKKAAN JA VÄLITTÄVÄN PUOLISON! Tätä ratkaisua en ole katunut. Onni on ylitsepursuava!