Olen puhunut ystäväni ja poikaystäväni kanssa
tästä asiasta, mutta en vaan meinaa saada mitään päätöstä aikaiseksi. Jos täällä olisi normaalijärkisiä ihmisiä, niin olisin iloinen, jos antaisitte mielipiteenne tästä tilanteesta.
Eli siis tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi.
Nyt on menossa 7 1 viikko. Kävin hakemassa lähetteen keskeytykseen, mutta mietin, että onko siinä mitään järkeä.
Minusta tuntui aluksi, että keskeytys on ainoa vaihtoehto, en missään tapauksessa voi synnyttää lokakuussa lasta.
Olen silloin 22-vuotias. Aloitin viime syksynä opinnot yliopistossa ja muutin kauemmas vanhemmistani poikaystäväni kanssa.
Olemme olleet syyskuussa kolme vuotta yhdessä, mutta meillä on ollut aika myrskyisää välillä, vaikka olemmekin rauhallisia ihmisiä. Olemme miettineet eroakin pariin kertaan, mutta aina jatkettu yhdessä.
ON sellainen olo, että haluaisin jotain varmuutta ja turvallisuutta tähän suhteeseen, ennenkuin synnytän lapsen... Jotain tietoa siitä, että olemme aina yhdessä vaikeuksista huolimatta. Pienen lapsen kanssa parisuhde joutuu niin hirveälle koetukselle. Ja vielä kun juuri ehdin aloittaa opiskelut, enkä haluaisi jäädä duunarityöhön loppuelämäkseni. Pelkään, etten jaksa opiskella, kun lapsen kanssa oleminen väsyttää.
Minulla on paljon kokemusta vauvojen hoitamisesta,
joten ei ole epävarma olo sen suhteen. Mutta sen suhteen on, että miten jaksan. Muutenkin jo väsyttää niin paljon, ja vauvan hoitaminen vaatii ihan älyttömästi, ja muuttaa koko elämän.
Tuntuu, että miksi juuri nyt, kun olen saanut arjen pyörimään ja elämän suht raiteilleen, miksi juuri nyt se viedään minulta, ja elämäni muutetaan taas ihan täysin toisenlaiseksi...
Keskeytys tuntuu niin väärältä, niin turhalta, niin älyttömältä... Mutta silti niin oikealta. Silti jotenkin ainoalta todelliselta vaihtoehdolta.
Olen ihan hukassa tämän asian kanssa, kun en saa otetta mistään, enkä saa sitä äidiksitulemisen tunnetta itselleni.
Pitää mennä ensi viikolla puhumaan ammattiauttajan kanssa, kyseessä on kuitenkin elämän kokoinen päätös. Eli TODELLA iso.
tästä asiasta, mutta en vaan meinaa saada mitään päätöstä aikaiseksi. Jos täällä olisi normaalijärkisiä ihmisiä, niin olisin iloinen, jos antaisitte mielipiteenne tästä tilanteesta.
Eli siis tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi.
Nyt on menossa 7 1 viikko. Kävin hakemassa lähetteen keskeytykseen, mutta mietin, että onko siinä mitään järkeä.
Minusta tuntui aluksi, että keskeytys on ainoa vaihtoehto, en missään tapauksessa voi synnyttää lokakuussa lasta.
Olen silloin 22-vuotias. Aloitin viime syksynä opinnot yliopistossa ja muutin kauemmas vanhemmistani poikaystäväni kanssa.
Olemme olleet syyskuussa kolme vuotta yhdessä, mutta meillä on ollut aika myrskyisää välillä, vaikka olemmekin rauhallisia ihmisiä. Olemme miettineet eroakin pariin kertaan, mutta aina jatkettu yhdessä.
ON sellainen olo, että haluaisin jotain varmuutta ja turvallisuutta tähän suhteeseen, ennenkuin synnytän lapsen... Jotain tietoa siitä, että olemme aina yhdessä vaikeuksista huolimatta. Pienen lapsen kanssa parisuhde joutuu niin hirveälle koetukselle. Ja vielä kun juuri ehdin aloittaa opiskelut, enkä haluaisi jäädä duunarityöhön loppuelämäkseni. Pelkään, etten jaksa opiskella, kun lapsen kanssa oleminen väsyttää.
Minulla on paljon kokemusta vauvojen hoitamisesta,
joten ei ole epävarma olo sen suhteen. Mutta sen suhteen on, että miten jaksan. Muutenkin jo väsyttää niin paljon, ja vauvan hoitaminen vaatii ihan älyttömästi, ja muuttaa koko elämän.
Tuntuu, että miksi juuri nyt, kun olen saanut arjen pyörimään ja elämän suht raiteilleen, miksi juuri nyt se viedään minulta, ja elämäni muutetaan taas ihan täysin toisenlaiseksi...
Keskeytys tuntuu niin väärältä, niin turhalta, niin älyttömältä... Mutta silti niin oikealta. Silti jotenkin ainoalta todelliselta vaihtoehdolta.
Olen ihan hukassa tämän asian kanssa, kun en saa otetta mistään, enkä saa sitä äidiksitulemisen tunnetta itselleni.
Pitää mennä ensi viikolla puhumaan ammattiauttajan kanssa, kyseessä on kuitenkin elämän kokoinen päätös. Eli TODELLA iso.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hienoa! Ja jos et malta ensi viikkoon ilman juttelukaveria, niin SPR;n kriisipuhelimesta saat kiinni myös ammattimaisen kriispäivystäjän.
Sinulla on varmasti vain tarve avautua. Me muut emme pysty auttamaan mitenkään päätöksessä. Avautumisessa on se hyvä puoli, että tulee tietoisuuteen sellaisakin asioita jotka saattavat yllättää itsesikin. Siksi ihan oikea keskustelukaveri olisi varmasti parempi kuin keskustelupalsta, että saatte paremmin kontaktin toisiinne.
"...haluaisin... Jotain tietoa siitä, että olemme aina yhdessä vaikeuksista huolimatta.
Elämässä ei tällaista tietoa ikuisesta liitosta ole. Voi olla että olette yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Yleensä erottaa kuitenkin elämä. Oleellista ei ole edellinen vaan oleellista on se, että lapsi jää kaikissa tapauksissa ja elää ihan omaa elämäänsä. Hän on liittonne konkreettinen tulos, joka säilyy kaikesta muusta huolimatta.
"Pienen lapsen kanssa parisuhde joutuu niin hirveälle koetukselle."
????????????????????????????
Asia on ihan päin vastoin. Parisuhde siitä vahvistuu ja saa uutta sisältöä.
" Ja vielä kun juuri ehdin aloittaa opiskelut, enkä haluaisi jäädä duunarityöhön loppuelämäkseni. Pelkään, etten jaksa opiskella, kun lapsen kanssa oleminen väsyttää."
Moni opiskelee lasten äitinä ja isänä. Lapsen voi viedä hoitopaikkaan ja opiskella. Usein lapsi vain tehostaa opintojen suorittamista. Mistä tiedät, että oleminen lapsen kanssa väsyttää? Jospa se piristää ja antaa uutta voimaa.
"...että miten jaksan. Muutenkin jo väsyttää niin paljon, ja vauvan hoitaminen vaatii ihan älyttömästi, ja muuttaa koko elämän."
Oman lapsen hoitaminen on ihan eri juttu kuin vieraan hoitaminen. Elämän se muuttaa, mutta yleensä parempaan suuntaan.
"...Tuntuu, että miksi juuri nyt, kun olen saanut arjen pyörimään ja elämän suht raiteilleen, miksi juuri nyt se viedään minulta, ja elämäni muutetaan taas ihan täysin toisenlaiseksi..."
Ei elämääsi viedä. Päinvastoin, saat uuden elämän ihan konkreettisesti ja lisäksi uuden sisällön omallekin elämällesi.
"Keskeytys tuntuu niin väärältä, niin turhalta, niin älyttömältä... Mutta silti niin oikealta. Silti jotenkin ainoalta todelliselta vaihtoehdolta."
Pikkuisen lapsesi surmaaminen abortissa on varmasti väärin ja älytöntä. Oikealta se tuntuu vain pelkojesi suhteen. Ne on nyt hylättävä ja niistä Sinun on kasvettava ylitse. Nyt on luotettava elämään; sekä elämään yleensä, omaan elämääsi ja lapsesi elämään.
Et ole enää vastuussa vain omasta elämästäsi. Olet vastuussa myös lapsesi elämästä. Se on suuri mahdollisuus.
Mieti nyt vielä. Kuten sanoit, päätös on TODELLA iso. Unohda hetkeksi parisuhde ja opiskelut. Suomessa ei yksinkertaisesti saa potkia pois opiskelu(tai työ-)paikasta raskauden takia, saisit pitää äitiyslomaa niin kauan kuin haluat. Taloudellinen tilanne on hoidettavissa, vaikka tiukkaakin voi tehdä. Parisuhteet tulevat ja menevät ilmankin lasta, joskus pysyvät, et voi tietää eikä tarvitsekaan. Niin kuin väsymyksetkin.
"Keskeytys tuntuu niin väärältä, niin turhalta, niin älyttömältä... Mutta silti niin oikealta. Silti jotenkin ainoalta todelliselta vaihtoehdolta. "
Tästä on kyse, haluatko SINÄ äidiksi, TE vanhemmiksi? Haluatko synnyttää lapsen? Ihan perimmäisiä kysymyksiä, muita (käytännön ym.) asioita voi miettiä myöhemmin vaikka maailman tappiin asti. Voimia päätöksen tekoon!
Sinuna en tekisi aborttia. Olet jo tarpeeksi vanha äidiksi ja taatusti lapsi tuo paljon sisältöä elämääsi. Parisuhdetta on turha surra, eihän mistään parisuhteesta voi olla varma kestääkö vai ei. Mitä opintoihin tulee niin monet yliopisto-opiskelijat synnyttävät lapsia kesken opiskelujen. Saatat saada lisäpontta opiskeluihinkin lapsen myötä. Ja kuules, kyllä ihmisellä välillä väsyttää oli sitten lasta tai ei. Miety hyvä tyttö vielä asiaa. Aborttia yleensä nainen suree läpi elämänsä, se jättää sieluun syvän haavan.
Ajatteles minua, joka olin 70-luvulla lukiossa ja odotin vauvaa. Se oli sensaatio siihen aikaan, muita odottavia ei meidän lukiossa ollut. Päätin pitää vauvan enkä edes aborttia miettinyt. Pääsin ylioppilaaksi ja kohta syntyi potra poika. Aikanaan olen opintoni saanut suoritettua ja poika on tullut hoidettua ja hänestä on ollut minulle paljon iloa. Nyt poikani on kohta 3-kymppinen hyvin menestynyt yrittäjä. Voi minkä kauheuden olisin tehnyt, jos hänestä olisin luopunut.
Mieti vielä asiaa, turhaa ajatella niitä opintoja, parisuhdetta yms., kyllä asioilla on tapana järjestyä. Pidän sinulle peukkuja!!
saat ratkaisun pohtimalla vastausta yhteen ainoaan kysymykseen:
haluatko lapsen?
jos et lasta halua, älä tee sitä. jos haluat, tee se.
Aivan kaikki muu on järjestettävissä. Koulu, työ, raha, kaikki...parisuhteen kestoa on turha miettiä, koska sitä ei voi ennustaa. Parisuhde ei kuitenkaan ole mikään ehto lapsen syntymiselle, lapsi itsessään on itseisarvo ilman että sen arvo liitetään parisuhteeseen millään tavalla.
Mutta jos et tosiaan halua äidiksi, et nyt etkä koskaan, niin älä synnytä tätä lasta. Maailmassa on jo liikaa lapsia, joita kukaan ei halua. Ei ole järkeä synnyttää taas yksi sellainen lapsi maailmaan. Kun abortin teet, kyse ei ole lapsesta, vaan sikiöstä joka tässä vaiheessa ei ole vielä tietoinen olemassaolostaan, ympäristöstään, tai mistään muustakaan. Se on vain kasa soluja, kuten vaikkapa kasvain. Eihän syöpäkasvaimenkaan leikkaus tunnu väärältä, alkuvaiheen sikiötä voi siihen verrata kehittymisasteeltaan.
Abortissa ja syntymässä on kyse ainoastaan lapsesta.
Kyse ei ole kenestäkään muusta kuin lapsesta ja hänen elämästään.
Aborttia suosittavia kuiskaajia ja lapsen elämää väheksyviä hiippareita voi verrata ajattelunsa ja toimintansa osalta pahanlaatuiseen ja nopeasti tappavaan syöpäkasvaimeen.
Erityisen innokkaasti he pyrkivät levittämään tartuntaa odottavien äitien keskuuteen kiskoakseen mahdolllisimman monta nuorta äidin ja lapsen elämää syöveriinsä, josta he lonkeroitaan levittävät.
Jokainen äiti luonnostaan kavahtaa lapsensa hengen tavoittelijaa.
"...Eihän syöpäkasvaimenkaan leikkaus tunnu väärältä, alkuvaiheen sikiötä voi siihen verrata kehittymisasteeltaan."
Onko olemassa alhaisempaa pyrkimystä, kuin
- hiipiä odottavan ja epävarmaksi havaitun äidin mieleen,
- halventaa lapsen olemusta,
- kiistää äitityden ja elämän merkitys ja
- yrittää kääntää odottavan äidin ajatukset ja teot omaa lasta vastaan ka
- lopulta esittää lapsen surmaamista yhdentekevänä ja jopa hyvänä asiana?
Voiko tällaisen tavoiteen ja teon alkuperä olla mikään muu kuin ehdottomin ja mustin pahuus?
huomautus vain tästä viestistä, tämä on sama sekopää joka on terrorisoinut palstaa jo kuukausia torpedoiden tehokkaasti keskustelun hyökkäämällä tällä jankutuksella joka toiseen väliin.
Älä ota todesta siis. Jo selaat vanhoja viestejä yhtään, huomaat ilmiön. Jankutusviestien sisältö ei muutu, ydinsanoma on että alkiolla on väliä ja sen pitää saada syntyä, sitä kantavalla naisella tai kenelläkään muulla ei ole merkitystä.
Varmasti jokainen täysipäinen näkee että tilanteessa tosiaan On muitakin kuin se alkio :D
***
muttei erota malkaa omassaan..vai miten se nyt oli?
"huomautus vain tästä viestistä, tämä on sama sekopää joka on terrorisoinut palstaa jo kuukausia torpedoiden tehokkaasti keskustelun hyökkäämällä tällä jankutuksella joka toiseen väliin.
Älä ota todesta siis. Jo selaat vanhoja viestejä yhtään, huomaat ilmiön. Jankutusviestien sisältö ei muutu"
Kuvaa erinomaisesti - itseäsi.
Onko itselläsi puhtaat jauhot pussissa. Varmasti sinäkin kirjoittelet tätä ja sen jälkeen menet syömään hyvällä omallatunnolla sen pihvin tai lihapullia. Sinä senkin sydämetön murhaaja! Kumpi onkaan pahempi; poistaa tiedoton alkio kohdusta vai tappaa omien makunautintojen takia jo itsestään tietoinen, kokeva ja tunteva olento? Lehmä on paljon sitä alkiota kehittyneempi olio, mutta et sinä sitä taida ajatella kun vedät leivän päälle Ohuen ohuita viipaleita, vai mitä?
Pata kattilaa soimaa. Se, joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Eli et sinä.
Aborttien markkinoitsijoilta on vähäinenkin tolkku kadonnut.
Lapsen halventamisessa, häpäisyssä ja pilkkaamisessa on vajottu jälleen uudelle tasolle. Nyt a-asiames pitää lehmää kehittyneempänä ja arvokkaampana oliona kuin lasta.
Jos niin heidän mielestään on, niin mitä sitten? Mitä siitä seuraa lapsen abortoinnin suhteen? Ei yhtään mitään!
Aborti-asiamiehelle tulee ilmeisesti rauhallisesti pyrkiä selittämään, ettei lapsi ole lehmä. A-asiamies itse muistuttaa lehmää paljon enemmän kuin sopusuhtainen lapsi.
Abortti-asiamiehelle lihan syöjä ja ohuita viipaleita leivälle leikkaava on: "sydämetön murhaaja!"
Mikä siis on aborttien tyrkyttäjälle ihminen, joka viipaloi oman lapsensa silppurissa?
Nimimerkki "vegetaristi" siis säästää ämmikin, mutta surmaa lapsensa abortissa. Tekoaan hän puolustelee sillä, ettei syö!!! tappamiaan olentoja. Sairasta????
"Kumpi onkaan pahempi; poistaa tiedoton alkio kohdusta vai tappaa omien makunautintojen takia jo itsestään tietoinen, kokeva ja tunteva olento? Lehmä on paljon sitä alkiota kehittyneempi olio, mutta et sinä sitä taida ajatella kun vedät leivän päälle Ohuen ohuita viipaleita, vai mitä?"
hae kaikki kirjoittamasi viestit -ai niin noh, vaikka nimimerkkiä se tosiaan Voi olla vaikeaa-, aseta ne rinnakkain ja vertaa. Samat lauseet ja samat sloganit toistuvat joka viesitssä, riippumatta siitä millaiseen viestiin vastasit juuri sillä kertaa :D viestikaavasi on joka kerta täsmälleen sama. Yhden variaation tosiaan huomasin, otit uudeiksi lähestymistavaksi minun sanojeni muka hyväntahtoisen kääntämisen. Se oli viihdyttävää. jotain vaihtelua edes.
Minun viestini on helppo hakea, vertaa niitäkin. vastaanko viestiin jonka alle kirjoitan van lataanko omaa ideologiaani, miltä näyttää?
mieti nyt -kumpi tyyli kuuluu KESKUSTELUpalstalle, ja kumpi julistussellaiselle.
***
Oletat (kuten koko verkosto) vastustajia täällä olevan kourallinen, vaiko vain joku yksi tietty ('aborttiasiamies'termin luoja tms. hihhuli)..?
Tiedoksi, että minä en ole kirjoittanut esim. tuota 'tutki kuiskaajia' -viestiäkään.
Ja tutustu evoluutiokäsitteeseen ja biologiaan sekä ihmisen paikkaan eläinkunnassa.
Juttusi on täysin järjetöntä.
Onko niin uskomattoman vaikea ymmärtää ihmisen olevan täysin samanarvoinen eläinkunnan jäsen kuin muutkin sen edustajat luonnon systeemissä?
Näyttää olevan. Ethän ole ymmärtänyt yhtään mitään.
Yksi korjaus viestisi lukemattomiin järjettömyyksiin: kukaan ei ole halventanut, häpäissyt eikä pilkannut alkiota tässäkään viestiketjussa. Jos kykenet asiat noin pahasti väärinymmärtämään, kannattaa tutustua vähän paremmin biologian kurssien opintoihin.
Täysikasvuinen lehmä todellakin on paljon kehittyneempi kuin ihmisen alkio. Vaikka sinä väittäisit mitä tahansa, se on totuus.
Koko viestisi oli tuota tyypillistä toisten kommenttien vääristelyä, jolla ei ole mitään tekemistä muiden palstalaisten kirjoitusten kanssa.
Mene itseesi ja opettele edes lukemaan.
Hoet tuota samaa täällä ihmisen samanarvoisuudesta ja eläimellisyydestä.
Kuka edes kiistää ihmisen kuuluvan biologisesti eläinkuntaan?
Ihmisellä vaan on eri eettinen arvo ku muilla eläimillä kuten yleisesti useimmissa kulttuureissa ympäri maailmaa.
Aborttiväellä on ihan oma "etiikkansa", jota ei voida verrata eettisesti toimiviin eläimiin.
Eläimet eivät sentään normaalina menettelynä ja etuja sekä mukavuuksia saadakseen surmaa omia lapsiaan.
Ihmiset ovat geneettisesti samaa eläinkuntaa kuin muutkin eläimet ja kasvit. Abortti-asiamiehetkin ovat eläimiä geneettisesti, eettisesti he ovat taantuneet eläinten tasolta.
Mielenkiintoinen keskustelu varmaan syntyy siitä, onko tämä geneettistä degeneraatiota eli perimän huonontumista? Ainakaan sellainen käyttäytyminen ei voi jatkua kovin pitkään. Luonnonvalinta karsii aborttiväen.
Kyllä luonto ja evoluutio on viisas. Kuka saattaisi väittää, ettei se olisi oikeassa?
nämä aivojen inhimillisen moraalin ja empatiakyvyn alueilta pahasti vajavaiset yksilöt..!
yritä edes olla fiksu, ei näköjään luonnistu sinulta!
Halusin vaan kertoa itsestäni, ja omakohtaisesta kokemuksestani abortin suhteen.. V.2004(olin 21.v)elin onnellisesti silloisen mieheni kanssa jo kolmatta vuotta yhdessä, ja tulin kanssa ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Parin viikon, ja monen unettoman yön jälkeen päätin, että abortti on paras vaihtoehto(mieheni ei halunnut puuttua, vaikka kyseessä hänen lapsi olikin). Ajattelin asian niin ,että kun kerran vähänkin mietityttää niin parempi, että lapsi ei tähän maailmaan tule. Moni haluaa minut tuomita päätökseni takia, mutta en ole kyllä itse kertaakaan katunut. Nyt elän onnellisessa parisuhteessa, ja esikoisemme pitäisi syntyä muutaman viikon päästä.. :)
Halusin vaan sanoa, että abortti ei vaikuta loppuelämääsi, jos se on sinun oma päätöksesi, mutta lapsen saaminen on iso askel, ja sitä kun et voi enää peruuttaa, vaikka niin haluaisitkin, esim. suhteenne kariutuessa. Tsemppiä tulevaan!
Halusin vaan sanoa, että abortti ei vaikuta loppuelämääsi, jos se on sinun oma päätöksesi, mutta lapsen saaminen on iso askel, ja sitä kun et voi enää peruuttaa, vaikka niin haluaisitkin, esim. suhteenne kariutuessa.
Älä sano mitään mistä et voi olla varma kuin omalla kohdallasi. Jos joku ei kadu aborttiaan heti, vaan syllisyys iskeekin vasta vuosien päästä, niin mitä sanoisit ihmiselle silloin, jolle olet lausunut nämä kultaiset sanat: "Halusin vaan sanoa, että abortti ei vaikuta loppuelämääsi, jos se on sinun oma päätöksesi" ????
Tuskin kukaan haluaa "peruuttaa" lapsensa tulon, tai ylipäätään katuu lapsen tekoa vaikka suhde kariuuukin.
Ainakaan itselläni ole moista kokemusta ollut, vaan päinvastoin, Minun aborttini tuhosi suhteen.
Minä voin tällä järjellä ja elämän kokemuksella sanoa omalta kohdaltani, että abortti aikoinaan olisi ollut huomattavasti järkevämpi teko kuin lapsen pitäminen.
Mutta päätös on jokaisen oma ja sen mukaan on vain elettävä.
Vaikka rakastan lastani, niin olin siihen ihan liian nuori ja sinisilmäinen.
Kiitos paljon kaikista vastauksista, varsinkin tiitulle, ja muille, jotka ovat kertoneet omia tarinoitaan. Se auttaa ymmärtämään eri näkökulmia tästä asiasta.
olet jo paljon kypsempi ja kun silloin tulet uudelleen raskaaksi voit hyvillä mielin synnyttää tuon lapsen. Tämän ensimmäisen tappaminen ei heti tunnu sinusta miltään ,myöhemmin kylläkin painajaisunet valtaavat yöunesi. mutta sen ei tulisi vaikuttaa ratkaisuihsisi...
Tosi hyvä, että olet menossa ammattiauttajan juttusille.
Ei pidä perustaa ratkaisuaan liian helposti siihen, että okei, jos et nyt halua lasta niin älä sitten tee lasta. Ei missään nimessä. Se tunne kehittyvää sikiötä ja lasta kohtaan muuttaa sen raskauden edetessä ihan totaalisesti. Usko pois!
Mielestäni sinun ikäsi on mitä parhain lapsen saamiseen! Olet vielä nuori ja jaksat.
Lapsi ei ole mikään postimyyntituote, minkä voi palauttaa kun ei se satu sopimaankaan.
Yhtään ihmistä en tunne, joka olisi katunut lapsen saamistaan. Mieti kumpaako tulisit jatkossa mahdollisesti katumaan.
En usko että omaa lastasi enää sen jälkeen kun näkisit ruttuisen naaman synnytyksessä, ensimmäiset hymyt, tuntisit ensimmäisen halauksen, kuulisit ensimmäisen "äittä" -sanan, yms.
Voi sinulle ero tulla myöhemminkin vaikka olisit ollut 13v yhdessä jonkun kanssa, sitä ei voi tietää etukäteen miten milloinkin käy. Mielestäni parisuhde ja kaikki muukin on niin paljon omasta tahdosta ja omasta halusta kiinni, että miten haluaa kaiken toimivan.
Ammattiauttajan avulla tulimme siihen tulokseen,
että tässä tilanteessa, näissä olosuhteissa,
keskeytys on ainoa oikea vaihtoehto minulle.