Kävin eilen seuroissa ja olin siellä alusta loppuun saakka, kuunnellen siis molemmat seurapuheet ja väliajalla istuin tietysti kahvion puolella nauttimassa haudutettua teetä kera nyrkinkokoisen kotipullan.
Syvennyin seurapuheiden kuunteluun tarkasti, sillä yritän päästä uskon ytimeen kiinni.
Tähän asti olen vaan tavan vuoksi käynyt seuroissa ja istunut apaattisena, mutta viime aikoina minussa on herännyt halu päästä uskoon syvemmin kiinni, sillä pitäähän tässä uskossa olla jotakin järkeäkin.
Menee hukkaan toistuvat seuroissa istumiset, jos ei sieltä saa mitään irti.
No niin, minä aloin kuunnella seurapuhetta sydän mukana ja mielessäni anoin Jumalalta viisautta ymmärtää saarnamiehen puhetta.
Ja puhuja aloitti: Maailmassa on miljardeja ihmisiä, mutta oikeaa uskoa niillä ei ole. On äärimmäisen pieni joukko ihmisiä, jotka ovat oikeasti uskomassa.
Miten lie täällä seurasalissa, onko täällä joku sellainen, joka ei ole sisällä Jumalan valtakunnassa. Uskovaiseksi ei tulla hyviä töitä tekemällä. Uskovaiseksi ei tulla ansioitumalla.
Eihän se ole väärin,vaikka me hyvää tehdään ja eihän se ole väärin, jos me elämme mallikelpoisesti kaikkia hyviä tapoja kunnioittan.
Mutta me ei voida kelvata Jumalalle ansioluetteloa esittämällä. Tässä vaiheessa minulle tulee toivottomuuden tunne, tuntuu, että uskominen on tehty liian vaikeaksi.
Puhuja jatkaa: Vaikka olisit istunut seuroissa koko elämäsi ajan, mutta sinulle ei olisi oikea usko kirkastunut, kaikki on ollut turhaa.
Puhe on kuin minua varten tehty, sillä juuri minä koen itseni tälläiseksi, joka ei oikeaa uskoa ole tajunnut koko elämänsä aikana.
Odotan, että puhuja selvittää, millä tavalla ollaan oikeasti uskomassa.
Se sielunvihollinen koettaa joka tilanteessa lyödä kiilaa väliin, jotta rakkaus uskovaisten kesken väljehtyisi ja on se siinä joskus osittain onnistunutkin.
Kuuntelen saarnamiestä herkällä korvalla, kun hän jatkaa: Monissa perheissä on se anteeksiantamuksen evankeliumi heitetty syrjään, tai sitä käytetään aivan liian vähän.
Lapsistamme on tullut uusavuttomia uskovaisia osata korjata eripuraa. Sen näkee tuolla kristillisyytemme kansanopistoissa, joissa nuoret ovat kovia ja armottomia toisilleen, eikä osata sopia keskenään keskinäisiä välejään, kun on tehty pahaa toiselle tai loukattu.
Monet nuoret ovat levottomia talvipäivien aikana.
He pitävät omia juttutuokioitaan puheitten aikana ja lähtevät kesken seurapuheen eteiseen meluamaan.
Sitten puhuja tulee kohtaan, jota olen odottanut:
Siihen elävään uskoon pääsemiseen ei tarvita mitään poppakonsteja, sillä se on sangen yksinkertainen. Ensin pitää tulla synnin ja syyllisyydentunto, katumus, nöyrtymys ja lopuksi sitten se parannuksen armon vastaanottaminen ja halu uskoa.
Maailmassa on paljon uskontoja, mutta henkeä niissä ei ole, koska ne ei mene tämän kaavan mukaan. En ihan tarkasti muista,sanoiko puhuja ihan sanatarkasti näin, mutta jotenkin tähän tapaan kuitenkin.
Taivaaseen menijöitä ei ole iso joukko, sanoi saarnamies, se on vain kymmenissä tuhansissa.
Mutta onhan se selvää, ettei kaikki sinne mene, siitähän varmaan kaikki ovat yksimielisiä.
Ei kai kukaan sellaista uskokkaan, että kaikki sinne menisivät. Raamattuhan sanoo, että se on vain pieni joukko. Kiistaa tulee siitä, ketä on tämä pieni joukko ja ketä on se suuri joukko, joka menee helvettiin.
Millainen uskovainen oikein pääsee autuuteen. Autuuteen ei pääse pelkällä uskovaisen tittelillä, vaan sen uskovaisen on oltava oikea ja tosi uskovainen, siis sydämen uskovainen.
Äsken puhuja vielä sanoi, ettei paranuksen tekoon vaadita mitään poppakonsteja, mutta nyt minusta alkaa taas tuntumaan, että yhä vain vaikeammaksi menee.
Jumalan edessä kelpaa vain puhdas vaate, verellä pesty... minulla ramahtelee kylmät väreet aina, kun verestä puhutaan.
Verellä pesty sielu kelpaa Jumalalle, ei ulkokullattu tekouskovainen, jolla on vain nimi.
Ei ihme, ettei taivasten valtakuntaan kovin moni pääse, koska oikeaan uskoon pääsy on yhtä hankalaa kuin kamelin neulansilmästä läpi meno.
Syntien anteeksisaantokin on niin vaikea asia täälläkin monen ymmärtää.
Ei millään tahdota käsittää, ettei syntejä noin vain saa anteeksi, vaan siihen vaaditaan oikea yhteys taivalliseen Isään.
Melperikin on toitottanut, ettei välimiestä tarvita, saa Jumalan kanssa kahden kesken pitää yhteyttä ja että kun kerran on Kristityksi alkanut, sitä pysyy Jumalan yhteydessä lopun ikäänsä sen kummemmin asiaa hoitamatta.
Pyhä-Henki on kuin sähkövirta, jota ilman mikään ei toimi. Kaikki ihmisen ja Jumalan välinen yhteydenpito tapahtuu Pyhän Hengen voiman (sähkövirran avulla) ja jos tätä sähkövirtaa ei ole, niin usko on kuollutta uskoa, joka ei pelasta.
Nyt puhuja on lukenut ajatukseni, sillä hän osaa selittää uskon asian niin yksinkertaisesti, ettei epäselvää jää.
Siksihän aina seuroissa puhutaankin Pyhästä Hengestä ja Jumalan valtakunnasta, koska ne menee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle.
Kun menet toisen hengellisyyden seuroihin, pitää siellä kysyä ensimmäiseksi, että onko teillä Pyhää Henkeä? Jos ei ole, niin puheet eivät vastaa henkeen ja kaikki siellä puhutut asiat ovat vain teatteria.
Oikea uskovainen on täytetty Pyhällä Hengellä ja hän säteilee sitä ulospäin.
Jos seurapuheen pitäjän puhe ei vastaa henkeen, silloin se puhe ei ole Jumalasta eikä Pyhästä Hengestä. Sama se on täällä keskustelupalstalla. Kun joku kirjoittaa jostakin, niin sen kirjoituksen henki paljastaa, onko kirjoittaja elävästi uskomassa vai epäuskoinen.
Nyt minä olen käsittänyt elävän uskon, mutta en silti vieläkään koe olevani uskon ytimessä, jostain vielä kiikastaa, henki sanoo sen ja odottaa minun tekevän vielä jotain asian korjaamiseksi. Seurat loppuu ja lähdetään kotiin.
Ulkona on lauhaa ja loskaiset tiet. Mennessäni ulos on rauhanyhdistyksen ulko-ovien läheisyydessä kymmenpäinen nuorisojoukko tupakilla ja joiden rehvakasta keskustelua seuraa lähistöllä pieniä tyttöjä ja poikia.
Siinä heille hyvä esimerkki; kunhan tässä vähän tulee ikää, niin josko mekin sitten aletaan vetää röökiä. Milloinkahan toteutuu, että nämä muille seuravieraille pahennukseksi olevat tupakin vetäjät saadaan siistityiksi pois rauhanydistysten julkisivua pilaamasta.
Kun viime syksynä olin Oulun Rauhanyhdistyksellä syys-seuroissa, niin voi hirveä, mikä tupakinpolttajien armaada oli pääovien edustoilla, ei meinannut läpi päästä sankan pilviverhon ja röökinvetäjien muurin läpi.
Syvennyin seurapuheiden kuunteluun tarkasti, sillä yritän päästä uskon ytimeen kiinni.
Tähän asti olen vaan tavan vuoksi käynyt seuroissa ja istunut apaattisena, mutta viime aikoina minussa on herännyt halu päästä uskoon syvemmin kiinni, sillä pitäähän tässä uskossa olla jotakin järkeäkin.
Menee hukkaan toistuvat seuroissa istumiset, jos ei sieltä saa mitään irti.
No niin, minä aloin kuunnella seurapuhetta sydän mukana ja mielessäni anoin Jumalalta viisautta ymmärtää saarnamiehen puhetta.
Ja puhuja aloitti: Maailmassa on miljardeja ihmisiä, mutta oikeaa uskoa niillä ei ole. On äärimmäisen pieni joukko ihmisiä, jotka ovat oikeasti uskomassa.
Miten lie täällä seurasalissa, onko täällä joku sellainen, joka ei ole sisällä Jumalan valtakunnassa. Uskovaiseksi ei tulla hyviä töitä tekemällä. Uskovaiseksi ei tulla ansioitumalla.
Eihän se ole väärin,vaikka me hyvää tehdään ja eihän se ole väärin, jos me elämme mallikelpoisesti kaikkia hyviä tapoja kunnioittan.
Mutta me ei voida kelvata Jumalalle ansioluetteloa esittämällä. Tässä vaiheessa minulle tulee toivottomuuden tunne, tuntuu, että uskominen on tehty liian vaikeaksi.
Puhuja jatkaa: Vaikka olisit istunut seuroissa koko elämäsi ajan, mutta sinulle ei olisi oikea usko kirkastunut, kaikki on ollut turhaa.
Puhe on kuin minua varten tehty, sillä juuri minä koen itseni tälläiseksi, joka ei oikeaa uskoa ole tajunnut koko elämänsä aikana.
Odotan, että puhuja selvittää, millä tavalla ollaan oikeasti uskomassa.
Se sielunvihollinen koettaa joka tilanteessa lyödä kiilaa väliin, jotta rakkaus uskovaisten kesken väljehtyisi ja on se siinä joskus osittain onnistunutkin.
Kuuntelen saarnamiestä herkällä korvalla, kun hän jatkaa: Monissa perheissä on se anteeksiantamuksen evankeliumi heitetty syrjään, tai sitä käytetään aivan liian vähän.
Lapsistamme on tullut uusavuttomia uskovaisia osata korjata eripuraa. Sen näkee tuolla kristillisyytemme kansanopistoissa, joissa nuoret ovat kovia ja armottomia toisilleen, eikä osata sopia keskenään keskinäisiä välejään, kun on tehty pahaa toiselle tai loukattu.
Monet nuoret ovat levottomia talvipäivien aikana.
He pitävät omia juttutuokioitaan puheitten aikana ja lähtevät kesken seurapuheen eteiseen meluamaan.
Sitten puhuja tulee kohtaan, jota olen odottanut:
Siihen elävään uskoon pääsemiseen ei tarvita mitään poppakonsteja, sillä se on sangen yksinkertainen. Ensin pitää tulla synnin ja syyllisyydentunto, katumus, nöyrtymys ja lopuksi sitten se parannuksen armon vastaanottaminen ja halu uskoa.
Maailmassa on paljon uskontoja, mutta henkeä niissä ei ole, koska ne ei mene tämän kaavan mukaan. En ihan tarkasti muista,sanoiko puhuja ihan sanatarkasti näin, mutta jotenkin tähän tapaan kuitenkin.
Taivaaseen menijöitä ei ole iso joukko, sanoi saarnamies, se on vain kymmenissä tuhansissa.
Mutta onhan se selvää, ettei kaikki sinne mene, siitähän varmaan kaikki ovat yksimielisiä.
Ei kai kukaan sellaista uskokkaan, että kaikki sinne menisivät. Raamattuhan sanoo, että se on vain pieni joukko. Kiistaa tulee siitä, ketä on tämä pieni joukko ja ketä on se suuri joukko, joka menee helvettiin.
Millainen uskovainen oikein pääsee autuuteen. Autuuteen ei pääse pelkällä uskovaisen tittelillä, vaan sen uskovaisen on oltava oikea ja tosi uskovainen, siis sydämen uskovainen.
Äsken puhuja vielä sanoi, ettei paranuksen tekoon vaadita mitään poppakonsteja, mutta nyt minusta alkaa taas tuntumaan, että yhä vain vaikeammaksi menee.
Jumalan edessä kelpaa vain puhdas vaate, verellä pesty... minulla ramahtelee kylmät väreet aina, kun verestä puhutaan.
Verellä pesty sielu kelpaa Jumalalle, ei ulkokullattu tekouskovainen, jolla on vain nimi.
Ei ihme, ettei taivasten valtakuntaan kovin moni pääse, koska oikeaan uskoon pääsy on yhtä hankalaa kuin kamelin neulansilmästä läpi meno.
Syntien anteeksisaantokin on niin vaikea asia täälläkin monen ymmärtää.
Ei millään tahdota käsittää, ettei syntejä noin vain saa anteeksi, vaan siihen vaaditaan oikea yhteys taivalliseen Isään.
Melperikin on toitottanut, ettei välimiestä tarvita, saa Jumalan kanssa kahden kesken pitää yhteyttä ja että kun kerran on Kristityksi alkanut, sitä pysyy Jumalan yhteydessä lopun ikäänsä sen kummemmin asiaa hoitamatta.
Pyhä-Henki on kuin sähkövirta, jota ilman mikään ei toimi. Kaikki ihmisen ja Jumalan välinen yhteydenpito tapahtuu Pyhän Hengen voiman (sähkövirran avulla) ja jos tätä sähkövirtaa ei ole, niin usko on kuollutta uskoa, joka ei pelasta.
Nyt puhuja on lukenut ajatukseni, sillä hän osaa selittää uskon asian niin yksinkertaisesti, ettei epäselvää jää.
Siksihän aina seuroissa puhutaankin Pyhästä Hengestä ja Jumalan valtakunnasta, koska ne menee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle.
Kun menet toisen hengellisyyden seuroihin, pitää siellä kysyä ensimmäiseksi, että onko teillä Pyhää Henkeä? Jos ei ole, niin puheet eivät vastaa henkeen ja kaikki siellä puhutut asiat ovat vain teatteria.
Oikea uskovainen on täytetty Pyhällä Hengellä ja hän säteilee sitä ulospäin.
Jos seurapuheen pitäjän puhe ei vastaa henkeen, silloin se puhe ei ole Jumalasta eikä Pyhästä Hengestä. Sama se on täällä keskustelupalstalla. Kun joku kirjoittaa jostakin, niin sen kirjoituksen henki paljastaa, onko kirjoittaja elävästi uskomassa vai epäuskoinen.
Nyt minä olen käsittänyt elävän uskon, mutta en silti vieläkään koe olevani uskon ytimessä, jostain vielä kiikastaa, henki sanoo sen ja odottaa minun tekevän vielä jotain asian korjaamiseksi. Seurat loppuu ja lähdetään kotiin.
Ulkona on lauhaa ja loskaiset tiet. Mennessäni ulos on rauhanyhdistyksen ulko-ovien läheisyydessä kymmenpäinen nuorisojoukko tupakilla ja joiden rehvakasta keskustelua seuraa lähistöllä pieniä tyttöjä ja poikia.
Siinä heille hyvä esimerkki; kunhan tässä vähän tulee ikää, niin josko mekin sitten aletaan vetää röökiä. Milloinkahan toteutuu, että nämä muille seuravieraille pahennukseksi olevat tupakin vetäjät saadaan siistityiksi pois rauhanydistysten julkisivua pilaamasta.
Kun viime syksynä olin Oulun Rauhanyhdistyksellä syys-seuroissa, niin voi hirveä, mikä tupakinpolttajien armaada oli pääovien edustoilla, ei meinannut läpi päästä sankan pilviverhon ja röökinvetäjien muurin läpi.
Vastaukset 31
Vanhimmat
pahentunut ja kompastunut ukovaisten vikoihin.Niitä riittää.Viaton oli ainoastaan Jumalan Poika.Jumalan valakunta on vioilla peitetty,kätketty viisailta ja toimellisilta ja ilmoitettu tyhmille ja yksinkertaisille.Tupakanpoltto on tosi huono ja ruma tapa.Siitä kannattaa yrittää eroon.
Onko jumalan valtakunta erehtymätön, kun sen kaikissa jäsenissä on jotain vikaa?
Ei haittaa mitään, vaikka SRK ja vl-puhujat opettavat törkeitä Raamatun vastaisia harhaoppeja ja runsaalla määrällä vl-herätysliikkeen jäseniä savuaa huumepötkö (tupakka) suussa.
Nämä asiat on tyhmille ilmoitettu. He haluavat vaeltaa SRK:n valheoppien orjuudessa tupakansavupilven keskellä.
..Jumalan valtakuntaa. Miksi hän olisi kehottanut etsimään sellaista jossa on jotakin vikaa? Hän ei voinut tarkoittaa vanhoillislestadiolaista seurakuntaa.
Hyvä huomio sinulta ämmä. Niistä eilisistä seurapuheista jäi vielä kertomatta seuraavaa.
Puhuja sanoi, että jos me pahennumme toiseen uskovaiseen, niin ei ole väärin mennä häntä nuhtelemaan. On vaan rohkeasti mentävä sanomaan, jos jokin hänessä häiritsee.
Mietin vaan, että silloinhan se toinen uskovainen loukkaantuu varmasti ja alkaa syyttää minua vikoilevaksi. Jos nyt olisin mennyt nuhtelemaan vaiikapa näitä nuoria heidän tupakoinnistaan ja vielä väärässä paikassa ulko-ovien välittömässä läheisyydessä, kun varsinainen tupakkipaikka olisi ollut paljon kauempana, niin varmasti olisi tullut paskasta naurua.
Olen sen ennenkin kokenut, että kun tupakoitsijoita menee ojentamaan, niin he loukkaantuu hirvittävästi.
Ja jos sanoo vielä epäystävälliseen sävyyn, tulee takaisin: MItä se sulle kuuluu, eihän tämä ole syntiä, huolehdi vain omista asioistasi.
Oletpa kovia kokenut. Kestä uskossasi Jeesukseen, niin pelastut. SRK, vain on yksi lahko, joka käyttää pelokkeena, välillä Jeesusta, usein Jumalaa ja vielä useammin saatanaa. Se on yhtä leveä kun SDB, katto leveällä ja seinät suuret. Yhteistyökumppaneita on molemmilta reunoilta.
SRK jos kokee, että joku penkkiläinen lähtee Jeesuksen vapauteen, irti seurakunnasta, he sitävat ihmisen saatnaan, juuri niin kuin saatanan palvelijat. Uskovainen ei tee koskaan sopimuksia saatnan kanssa, joten he ovat AntiKrituksia.
Mutta noista seuroista.
Raamattu ei kyllä tunne mitään seuroja, ne ovat kokokotuksia, kuten uskovaisilla on.
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joilla on Jeesukselle kelpaava, tunnustautuva usko, ja he ovat myös uudestisyntyneitä, joilla on Pyhän Hengen armolahjoja käytössä, jatkeen Jeesuksen työlle. He juuri ovat niitä, jotka eivät vanhurkaudu omillaan, vaan armosta uskoon, kuten Paavali Roomalaiskirjeessä sanoo. 10: 10 >> Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Miksi pitää välttämättä tulla synnintunto, jos hän juuri aiemmin on kertonut, kuten ArmiK, että kaikki usko tulee Jumalasta. Mitä syntejä se tarvitsee, jos Jumala kutsuu, ja ihminen tulee uskoon, sekä uudestisyntyy Herrassa ja käy sitten Sanan mukaan kastella, upotuskasteella, sittenhän asia on selvä, Jeesus on meidän Herra.
Sitten se toisen hengellisyyden, minkä toisen? Kaikki hengellisyys Lestadiolaisiin verrattuna on Jeesus-hengellistä, ja meissä on Pyhä Henki. Mutta onko siinä saarnamiehessä, puhuuko hän kielillä, parantaako kätten päälle panemisella, profetoiko, onko yhtään Pyhän Hengen merkkiä, ei varmaan, koska Pyhä Henki ei ole pilkkaajien kanssa samassa salissa. Säteilikö hän, vai haiksiko vain tupakalle, hieman epäilen, sillä Pyhästä Hengestä ei noin puhuta, ja kristitty ei saarnaa toista seurakunnista, vaan evankeliumista.
Joh: 14 ;12 >>Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.
Vaikka puhuja väitti, että pieni joukko menee taivaaseen. S I T Ä E I V A A N L Ö Y D Y R A A M A T U S T A, siellä ei sitä mainita, vaan sivellä sanottiin aikoinaan, että oli pieni joukko Israelissa, joka uskoi Jeesuksen Voidelluksi, juuri sama suhde, kun nyt SRK;ssa, sielleä on vain pieni penkki- uskovien vanhurskas joukko, joka joutuu nyt vain hajalle, suurien seurojen jälkeen.
Muista aina se, kapakan edessä on aina patio, siellä on tupakkaa ja olutta, huumetta kaikki tyyni.
Siunausta sinulle ja hyvää tahtoa löytää seurakuntasi.
On paljon kauniimpaa katsella nuoria tyttöjä röökillä savurenkaita puhaltelemassa Ry:n nurkalla kuin heidät seisomassa siinä haukkaamassa raitista ilmaa jos yhdelläkin on korvanapit!
Joka ämmä ei uskallakaan tupakoida raskaana ollessaan! Minäpä uskalsin ja sain alipainoisen vauvan, ette uskalla!
reinhardi jälleen iskussa?
sinun ensisijainen tehtävä palstan keskustelijana ottaa kantaa avauksen sisältöön vai arvailla, kuka on avauksen tehnyt?
Kommentistasi käy erittäin hyvin selville vl-herätysliikkeessä vallitseva kyttäys- ja ilmiantomentaliteetti.
Mutta muiden ihmisten halveksunnassa on edetty: "puhuja aloitti: Maailmassa on miljardeja ihmisiä, mutta oikeaa uskoa niillä ei ole". Ihmisistä käytetään persoonapronominia, tässä tapauksessa 'heillä'. Koiriin voi viitata sanalla 'niillä'.
ulkopuolisia, koska olen itse ulkopuolelta tullut vl:ksi. Ja ymmärrän senkin, että se on vaikea ymmärtää kaikkea mikä on vl;ien maailmaa. Et sinä varmaan ole ensimmäinen, joka ihmettelee sitä.
Mutta samalla tavalla nämä, jotka on olleet aina uskomassa voi myös vierastaa sellaisia asioita jotka on tässä maailmassa.
Se on selvä ero monesti vl:n ja ei vl:n välillä monessa asiassa.
Mutta tuo tupakkaasia on kyllä minustakin sellainen asia, että olis se hyvä asia, että jos joku tupakois;
Että jos tupakoitais että RY;llä olis tupakkahuone erikseen sellaisia varten, että nuorepmi jälkipolvi ei olis näkemässä ja oppimassa huonoa esimerkkiä tupakoivista ihmisistä.
Ja minusta se olis erittäin hyvä asia, että RY;llä kehotettais välttämään yleisellä paikalla, siis Ry:n välittömässä läheisyydessä tupakointia, eikä siis tupakotais kaikkien näkösällä. Että ei antais huonoa esimerkkiä nuoremmalle jälkipolvelle.¨
Ja onhan tämä tupakointi oven edustalla erittänin huonoa sellaiselle, joka on allerginen tupakansavulle. Tai ei polta ollenkaan. Sellaiselle se voi tehdä erittäin pahaa oloa. Mutta sellaiset ei sitä huomaa vaan, jotka ovat tottuneet tähän tapaan.
Minustakin on erittäin huono tapakin, että jos odotetaan ulkopuolisten ja vaikka omiakin tulevan seuroihin, että ovella on vastassa sankka tupakansavu, josta tiedän, että jotku voi kärsiä tavattomasti.
Kaikki ei kestä ollenkaan tupakansavua, ja heille pitäis järjestää sellainen mahdollisuus mielestäni, että jotka haluaa tulla seuroihin, he voisivat tehdä sen ilman, että tarvis pelätä, että tarvis niellä tupakansavua.
Siitäkään huolimatta, se tupakointi ei olek synti meikäläisten keskuudessa, vaan pahe.
Mutta onhan siitä monia terveydellisiä haittoja. Joista ei aina aikasemmin olla oltu tietosia. Ja tästä olis varmaan aiheellista valistaa RY:llä jotka tekee työtä esim. nuorten, mutta miksei se olis aiheellista tehdä kaikkien parissa,,,
Kickillä on tainnut suomenkielen taito ruostua, kun olet ollut niin kauan svensk.
On joskus luettava hitaasti ja ajatusalta, että ymmärtäisi oikein sinun sanomasi.
Millainen mahtoi olla sinun tulosi ulkopuolelta Jumalan valtaskuntaan?
Et varmaan ymmärrä vielä kaikkea, niinkuin en minäkään. Syntein anteeksi saaminen tuottaa tällä palstalla vaikeuksia tajuta sen syvyyttä.
Nyt minäkin tajuan, että ollakseen Jumalan yhteydessä, pitää olla Pyhän Hengen voitelema, joka taas tarkoittaa samaa kuin olla oikeasti oikeassa uskossa. Mutta haluan sanoa ääneen sen, mitä ajattelen, että onpas se Jumala tarkka tämän oikeassa uskossa olemisen suhteen.
Tuolla joku kertoi, että maailmassa on miljardeja uskovaisia, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan ja meidän opin mukaan meitä oikeita uskovia olisi vaan kymmeniä tuhansia.
Ei ihme, että meille ollaan nyreissään, kun olemme omineet Pyhän Hengen vain itsellemme.
Mutta jos se raamatun mukaan näin on, niin minkäs sille mahtaa.
Se on totta, kun asuu vieraassa maassa kauan, että se oma äidinkieli tahtoo köyhtyä ja rapistu. Ja vielä monesti lyhyemmssä ajassa, kun mitä minä olen asunut täälla rajan toisella puolella.
Ja joskus saa ihan etsimällä etsiä, että mikähän joku määrätty sana on suomeksi.
Mutta kuitenkin kun olen käynyt Suomessa, olen joskus ilahtunut kuulemastani; Että se oma suomen kielen taitoni on kuulemma säilynyt ihmeen hyvänä, kun vertaa moneen muuhun, jotka käy täältä Suomessa.
Olen sitä kyllä suomeakin yrittänyt lukea. Että se ei kovin rapistuisi, samalla kun on joutunut opettelemaan ruotsin kieltäkin, ainakin sen verran, että kohtalaisesti pärjää täällä.
Mutta kun tilasin jonku suomalaisen lehden, niin kyllä sen huomasi, että kyllä se vähän vieraalta näytti kielen puolesta. Kieli muuttuu ja kehittyy.
Ja näin koen itsekin tämän asian, että Suomenkieli ei ole enää sellaista minkälaisena sen itse oppi. Siellä on paljon sellaisia kansainvälisiä sanojakin, joita ei ennen ollut.
Ja kun täällä on sellaisten kanssa, jotka on olleet suunnilleen yhtä kauan kuin itsekin täällä, niin sitä tietenkin puhuu samalla tavalla suomea kuin nämä täällä. Ja täällä on todettukin, että esim. nuorten parissakin on tullut oma murre.
Onko teillä siellä mahdollista usein päästä seuroihin, siis onko pitkä matka.
Uskotaanko samalla tavalla.
Kun kuuntelee amerikkalaisia ja ruotsalaisia puheita, niin niissä on erilainen puhetapa, tyyli ja johdanto, kuin suomalaisten. No se on tietysti sitä kulttuurieroa.
että kun vanhenee, niin se vieras kieli tahtoo monella unohtua. (Toivottavasti itsellä ei käy niin, koska joudun sen kanssa tekemisiin.)
Ja kuulemani mukaan Ruotsiin yritetäänkin laittaa vanhain koteja, joissa pärjää suomen kielellä.
Täällähän on suomalaisia vanhuksia ruotsalaissa vanhainkodeissa, jotka voi olla seniiliä ja vielä kielitaidottomiakin. Siis että ei osaa ruotsia.
Kaikissa tällaisissa hoitopaikoissa ei aina ole siis varmaankaan suomenkielisitä henkilökuntaakaan. Tarkoitan siis, että ei ainakaan koko aikaa.
Kyllä se tilanne voi olla silloin aika vaikea, ja potilaan kannaltakin aika säälittävä.
Tupakka on riippuvuutta aiheuttava hermostollinen huuumaus- aine, jolla on huumaava ja mieleen vaikuttava vaikutus. Sen kansantaloudellinen Valtinvarain ministeriön sivuilta kopsaamani tiedon mukaan on kanasantaloudelle n. 3 krd.€ eli lähes 1/4 tuloverosta.
kici112, alkoholi on salla tavalla vikuttava ainen ihmseen setekee riippuvaiseksi, jolloin sitä on saatava.
Synnin kirjo on sydämmen erkaantumista Jumalasta. Näin se on jupolla, kuten myös tupakkamiehellä, heidän himosa ylittävät sen rajan, että jumala olis tärkein. Tupakka on se tärkeämpi, oli kuinka vaarallinen hyvänsä, joten se on synti N.o 1.
Onko sinulla tähän lisättävää.
Kiitos jo valmiiksi, siunausta.
Vaan kerron vaan mikä on vl:ien yleinen kanta. Ja että sitä tupakkka ei ole tässä uskossa katsottu synniksi. Ja sitä ei voi sillä tavalla rinnastaa alkoholiin, koska siitä ei tule kuitenkaan paha meno.
kuin muutama Rauhanyhdistys. Niin että niitä ei ole joka kylällä ja kaupungissa, kuten Suomessa on monin paikoin.
Ja joskus seuramatkat täällä voi olla hvyinkin pitkät.
Mutta tämä toiminta kasvaa täällä ja laajenee koko ajan.
Asun keski-Ruotsissa,,,
Tämä viesti oli minun lähettämä joka alkoi yllä mainitulla tavalla. Mutta nikkini jäi pois.
Jeesuksen sanat tähtää uudestisyntymisen välttämättömyyteen UT:ssa: Joh.1:12-13, 3:3, 1.Piet.1:23... vesikaste jäi pois: Mark.16:16, Ap.t.8:35-39... Pyhän Hengen kaste jäi pois:Ap.t.1:5, 2:4, 4:31, 9:17...
Varmaan, LLL sanoisi, että jo on vaikeaksi laitettu pelastuminen. Jos koko maailmasta vain:
"Taivaaseen menijöitä ei ole iso joukko, sanoi saarnamies, se on vain kymmenissä tuhansissa."
Eipä taida olla ihan koko Raamattu vielä olla luettu tällä "saarnamiehellä":
"Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta"." Ilm.7:9-10
saarnaajan pelot ovat ilmeiset:
>>>"Jos ei ole, niin puheet eivät vastaa henkeen ja kaikki siellä puhutut asiat ovat vain teatteria... Jos seurapuheen pitäjän puhe ei vastaa henkeen, silloin se puhe ei ole Jumalasta eikä Pyhästä Hengestä. Sama se on täällä keskustelupalstalla.""Ei millään tahdota käsittää, ettei syntejä noin vain saa anteeksi, vaan siihen vaaditaan oikea yhteys taivalliseen Isään."
Aivan mahtava kirjoitus puupapilta. Tämä siis merkitsee sitä, että olen edelleen kaukana uskon ytimestä. Olen uskonut vielä niin, että vain vanh.lestadiolaisuudessa on Pyhä Henki. Sitä ei ole vielä selvitetty meikäläisten seuroissa, että miksi juuri niin.
> "Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta"." Ilm.7:9-10<
Tämä esiin tuomasi raamatunpaikka panee kyllä hiljaiseksi. Pitääkä kysyä seuraavan kerran joltain saarnamieheltä, että miten tämä teksti on oikein ymmärrettävissä tai olenhan minä sen kuullutkin.
Selitys on tälläinen: Kautta aikojen on pieniä lapsia kuollut suuria määriä imeväisikäisenä, joten heistä tässä nyt on kyse, samoin tähän joukkoon kuuluu henkisesti vajavaiset ja ihmiset, jotka vanhantestamentin aikana uskoivat, mutta joiden synnit Jeesus kävi tuonelassa sovittamssa.
"Taivaaseen menijöitä ei ole iso joukko, sanoi saarnamies, se on vain kymmenissä tuhansissa."
En ole kyllä koskaan kuullut v-puhujan näin saarnaavan.
Ja siitä tupakointiasisata sanoin edellä vaan, että mikä olis ehkä ihannetilanne omasta mielestä.
Mutta kaikki asiathan ei aina mene, niin kuin itse haluaa., okoonkin ne vaikka kuinka ihanteellisia tavotteita tahansa omasta mielestä. Ja siihenkin on tyytyminen.
Tämä maailmahan ei toimi läheskään aina niin kuin itse haluaa. Sekin asia on hyvä oppia.
Monet kyllä vanhempana väsyvätkin muuttamaan tätä maailmaa ja taistelemasta. Ja toteavat vaan, että nuorempana oli minullakin niitä mielipiteitä, mutta niitä on hyvin vähän enää vanhempana.
Olisko se ihminen tässä vaiheessa vanha ja viisas, kun osaa tyytyä siihen mitä on? Eikä yritä muuttaa vängellä sellasia asioita, joille ei voi mitään.
Puhujallakin voi joskus lipsahtaa vähän asian vierestä. Kun puhuja alkaa olla kovin vanha, hän voi houreissaan sanoa vähän asian vierestä, mutta tämä puhuja ei ollut vanha, tavallinen maallikko puhuja. Poltetaanko siellä ruotsin siionissa kovasti tupakkaa. Vaan taitavat olla uskovaiset siellä enemmän nuuskan orjia, mikä on ällöttävää sekin.
Muistan, kun kävin joskus 1980 luvulla laivamatkalla Tuhholmaan ja tutustuttiin siellä paikallisen siionin nuoriin. Yllätys oli, kun heistä melkein jokainen veti nuuskaa ja tupakkaa jok ikinen sielu.
No, kyllä he muuten olivat sangen ystävällisiä ja pitivät meistä suomen vierailijoista hyvää huolta ja majoittivat koteihinsa yöksi.
samaistua toisiin nuoriin. Ja nykyään nuorille järjestetään kaikkea mahdollista. Siellä sitten helposti opitaan sellaistakin, mikä ei aina ole niin hyvää välttämättä.
Tuskin ennen on näin tiivistä kanssakäymistä ollut ihmisten kanssa ja yhdessä oloa kuin nykyään.
Se osallistuminen on se avainsana nykyään.
Mun lapset on nyt siinä iässä, et ne kulkee paljon eri paikkakunnilla seurajutuissa.
Ja kyllä minä olen hyvilläni, et mun lapset ei ole alkaneet tupakoimaan, eivätkä siis liittyneet tähän nuorten rötkyporukkaan, joka vetelee röökiä ja puhuu sopimattomia.
Tiesitkö, että tupakoiminen on ensi askel maailmaan menoon ja uskosta vieraantumiseen.
Minä olen niille puhunut paljon tupakin inhottavuudesta ja sanonut, et älkää ikinä alkako kaveerautumaan sen rötkyporukan kanssa ja aviopuolisoksi ette ota semmoista, joka tupakoi, tai minä en tule häihinne ollenkaan.
Oppi on mennyt perille ja katselen tyytyväisenä, kuinka heillä on seurapaikalla oikeita kunnon kavereita, jotka ei rötkyä tupakkipaikoilla
On mukava kuulla, että lapsesi eivät tupakoi!
Seuroissa kulkee todella paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua tupakoivia kavereita.
Kerro lapsillesi, että olet todella iloinen siitä asiasta, etteivät he tupakoi. He nimittäin tarvitsevat siihen myös sinun tukeasi, vaikka se ei näy ulospäin. On mukava kuulla, että arvostat myös lastesi tupakoimattomia kavereita. Hehän ovat näyttämässä myös esimerkkiä!
Monta asia katuu elämässään.
Tupakoimattomuutta ei tarvitse katua koskaan!
En ole täysin onnellinen, vaikka lapseni ei tupakoi. Minua harmittaa ja tympäisee suuresti sen porukan takia, jonka elämäntyyli on tupakan kyllästämää.
Se on kuitenkin taistelua tuulimyllyjä vastaan, mikä taas lisää harmia.
On aina niin sietämätöntä tulla seuroihin, kun siellä näkee näitä tupakan orjia. Pysyttelisivät edes näkymättömissä, vaan kun pitää tulla oikein näytille, että katsokaahan myt meitä, tässä on sellainen Ou jees porukka.
Tupakointi on muotia uskovaisten nuorten parissa ja sitä pidetään suurena hyveenä. Sillä pönkitetään omaa itsetuntoa ja halutaan näyttää, että kyllä sitä mekin uskalletaan.
Mielestäni rauhanyhdistyksissä pitää pontevammin ryhtyä tupakan vastaiseen kampanjointiin.
Keinoja olisi:
- tupakointi kielto rauhanyhdistyksien nurkilla ja valvojien pitää alkaa ajamaan kiellon rikkojat pois. Tupakoinnista valistus puheita nuorten iltoihin ja tilaisuuksiin.
-Tupakkimyynti poistaa kokonaan kaikista kesäseuroista.
- Suviseuroihin laajempi tupakointikielto ja järjestysmiesten pitää alkaa takavarikoimaan alaikäisiltä tupakit pois.
ei jätä rauhaan ihmisiä seuroissakaan. Se kuiskuttelee korviin ja yrittää saada ihmiset omakseen eli luopumaan uskosta. Valvokaa.. ja uskokaa epäilyksetkin anteeksi.
taitaa olla käytännössä se oma ajattelu.
Valvokaa... ylistäkää epäilyänne...!
Ei ole pitkään aikaan kuulunutkaan.
Tyyli oli ainakin samankaltaista.
Terveisiä vaan täältä maan korvesta !
Se on hyvä asia, että on halu päästä uskon ytimeen kiinni, silloin on halu kuunnella puheita oikein tarkasti ja joskus sieltä voi tipahtaa jotain sellaisia murusia joita voi matkan varrella kaivaa muistin kätköistä uskon virkistykseksi.
Onnellinen sinun tilasi Seurapenkki kun sinulla on mahdollisuus kuunnella seurat rauhassa. Toista se on meillä pienten lasten vanhemmilla, joilla pitää aina sunnuntaina valita, että lähteekö seuroihin lapsia paimentamaan vai jääkö kotiin kuuntelemaan nettiseuroja, samalla kun lapset leikkii omassa rauhassa.
Minua on monesti kaikkien muiden uskonasioiden ohella askarruttanut uskontunnustuksen toteenkäyminen. Siinähän sanotaan jotenkin näin: Minä uskon Pyhään Henkeen, Pyhäin yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntein anteeksi antamisen ja ruumiiden ylösnousemiseen.
Miten se Raamatun ennustus siitä miten maa ja meret antavat viimeisenä päivänä ruumiinsa ylösnousemukseen oikein toteutuu. Tuntuu käsittämättömältä miten maatuneet luunkappaleet tai poltettu tuhka voi nousta ruumiina ylös.
Sitten kerran kesäseuroissa oli mahdollisuus kuunnella kokonainen saarna kun lapset leikki nurmikolla. Saarnan piti tunnettu Piippolan kirkkoherra EP. Hän selitti tämän ruumiiden ylösnousemuksen niin, että minun tyhmä päänikin ymmärsi.
Nimittäin on niin, että kun ihminen kuolee ja haudataan tai häviääpä sitten vaikka tulipalossa tuhkaksi, niin se on kuin viljanjyvän peittäisi maahan. Ja sitten viimeisenä päivänä se viljanjyvä on kasvanut oraalle ja siitä uudistetussa ruumiissa ihminen nousee ylös. Eihän viljanjyväkään nouse sieltä maasta mihinkään vaan sen sisältä lähtee uusi elämä joka kasvattaa uuden kasvin. Samoin se on ihmisen kohdalla, ne vanhat jäännökset jää sinne maahan ja uusi ruumis nousee Taivaaseen. Ja tässä käy vielä niin, että se uusi ruumis kasvaa vain jos se maahan kätketty siemen on pitänyt uskon sisällään.
Viljansiemeniäkin voidaan laittaa kaksi tasan samanlaista vierekkäin maahan ja toisesta nousee kasvi toisesta ei. Riippuu siitä onko sisällä Jumalasta lähtöisin oleva kasvun ihme.
Näin sain minä yhdestä puheenpätkästä kesäisissä seuroissa enemmän kun olen saanut muista puheista sen jälkeen yhteensä. Ja siitä EP:n pitämästä puheesta on varmaan pari vuotta aikaa. Harmi, että tälläisiä selkokielisiä seurapuheita kuulee niin harvoin.
Joten pidähän Seurapenkki korvat auki ja kerro meille tänne palstalle mitä sinulle on kirkastunut. Niin ja voit aina kysyä Anopilta neuvoa, ne yleensä tuppaa tietämään nämä uskonasiat. Poikkeahan tuvassa kun olet kesällä käymässä tupakkakopittomissa suviseuroissa.