halusin vaan kysyä, että onko tämä alkavaa korkeanpaikankammoa? kun näin viime yönä unta että oli jättimäiset liukuportaat ja olin siellä yläpäässä ja oli pakko mennä alas. se aiheutti kauheita tuskia ja tarrasin kaiteesta ja suljin silmät. siis toi oli se uni. ja tosielämässäkin on ollu nuorempana jotain 10 ikäsenä en uskaltanu hypätä leikkikentän telineestä, kaikki muut uskalti. tämmösiä on ollu usein ja oon nyt 12w tyttö, toivon että autatte. lentäessä tätä ei esiinny, sillon vaan vähän vaivaa että mitä jos kone putoo ja onpa ahdas paikka mut ei sen kummempaa. ja kun eiffelin tornissa käytiin niin ahdisti se pikku hissi josta oli näkymät alas. kertooko se klaustrofobiasta(kin)? hissistä ja muista suljetuista paikoista ei oo yhtään hyvää ajatusta. kiitos jo etkäteen kohteliaista vastauksista, ei mitään pashanjauhantaa. kokemukset tervetulleita myös.
argh! korkeet paikat!
apua tänk juu
4348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse oon kotosin Kuopiosta jossa on se kuuluisa Puijon torni.Joskus joku pakotti mut sinne ylös ja se oli kamalaa,pieni ahdas hissi ja sit ne näkymät siellä ylhäällä.en mäkään pelkää lentokoneessa,mutta muuten korkeat paikat hirvittää.Kerran oltiin hotellin 12.kerroksessa enkä uskaltanu mennä parvekkeelle.No,tää taitaa olla sellasta paskanjauhantaa,ei mulla ole mitään erityistä neuvoa antaa,mutta toi on ihan normaali pelko,ei siitä kannata liikaa välittää.
itsellä tullut vanhemmiten kauhea korkeiden paikkojenkammo.näen korkeista paikoista tippumisesta painajaisia aina silloin tällöin. parvekkeelle meno korkealla tuntuu todella vaikealta..kummallista kuinka sitä voi pelätä että parvekkeelta käy joku "imu" mikä viel mukanaan tai sitten tulee pakottava tarve itse hypätä (mielikuvitus tekee temppuja ajatuksissa...)rajoittaa korkeanpaikan kammo jonkun verran elämää ja aiheuttaa ahdistusta...
Korkean paikan kammo on oikeastaan evoluution tulos ja toimii ihmisellä puhtaasti itsesuojelumetodina. Usein tämänkaltaiset, oman itsen suojeluun ja varjeluun liittyvät pelot ovat jokseenkin "normaaleja" niin kauan kuin ne eivät ala häiritä elämää merkittävästi. (Tuo on sitten aivan subjektiivista, mikä on merkittävää ja mikä ei.)
Myös suljetun paikan kammo ja ahtaan paikan kammo voidaan luokitella suojelupeloiksi.
Pelot voivat kehittyä tilanteelle altistumisen johdosta, tai ne voivat olla jo "olemassa". Tosin kuin esim. aseen pelko opitaan, sillä sille meidän geenistössämme ei ole koodia. Meidät siis sosiaalistetaan pelkäämään toisia asioita, toisia taas jo pelkäämme "valmiiksi".
Enpä kyllä mitään sinua auttavaa tainnut osata sanoa.. Mutta jaksamista ja mukavaa kevättä!!
Kiitos! Kyllä auttoi tieto, että on jokseenkin normaalia! Hyvää kevättä itsellesikin!