Yksi sektio takana, ja yritän saada aikaan normaalin alatiesynnytyksen tässä parin viikon kuluttua. Jännittää, miten kivun kestää, selviytyykö siitä??? Olen listannut itselleni muutamia asioita, ja tahtoisin tietää, mitä asioita olisit itse halunnut tietää ennen synnytystä? Oma listani on tällainen:
*Muista hengittää supistuksen aikana
*Yritä hymyillä, se rentouttaa. Jos alaleuka on rento, niin rentona on moni muukin paikka!
*Älä pelkää seuraavaa supistusta, vaan vie ajatukset johonkin kauas synnytyksestä supistusten välissä
*Luin jostain, että synnytyksessä ”kipu on kaveri”, eli se tekee työtä puolestani ja edistää synnytystä. Tavallaan kipu on hyväksi, ja siksi se on vain siedettävä. Pahimman kivun saa pois kipulääkityksellä, ja siihen on useita vaihtoehtoja. Muistaako tuollaista psyykkausta???
*Katso kellosta supistuksen kesto, niin tiedät, paljonko on vielä jäljellä
*Supistuksia tulee vain rajallinen määrä, joten jokainen supistus on urakasta vähempänä, siis lähempänä maalia…
*Kävele, kävele niin kauan kuin mahdollista!
Mummoni sanoi, että eihän se kivalta tunnu, mutta kyllä sen kestää. Haluaisin niin kovin uskoa tuohon, mutta kylläpä olen vielä epävarma. Mikä tieto on/olisi auttanut itseäsi eniten?
*Muista hengittää supistuksen aikana
*Yritä hymyillä, se rentouttaa. Jos alaleuka on rento, niin rentona on moni muukin paikka!
*Älä pelkää seuraavaa supistusta, vaan vie ajatukset johonkin kauas synnytyksestä supistusten välissä
*Luin jostain, että synnytyksessä ”kipu on kaveri”, eli se tekee työtä puolestani ja edistää synnytystä. Tavallaan kipu on hyväksi, ja siksi se on vain siedettävä. Pahimman kivun saa pois kipulääkityksellä, ja siihen on useita vaihtoehtoja. Muistaako tuollaista psyykkausta???
*Katso kellosta supistuksen kesto, niin tiedät, paljonko on vielä jäljellä
*Supistuksia tulee vain rajallinen määrä, joten jokainen supistus on urakasta vähempänä, siis lähempänä maalia…
*Kävele, kävele niin kauan kuin mahdollista!
Mummoni sanoi, että eihän se kivalta tunnu, mutta kyllä sen kestää. Haluaisin niin kovin uskoa tuohon, mutta kylläpä olen vielä epävarma. Mikä tieto on/olisi auttanut itseäsi eniten?
Vastaukset 8
Vanhimmat
yksinkertaisesti tieto siitä että lapseni isä on mukana synnytyksessä, eikä tarvitse olla ns.yksin siellä kätilöiden kanssa. ja minulla piti käynnistää eli oli tuskallisempaa kuin itsestään käynnistynyt. ja toinen oli se että mietin juuri sitä että muistaa hengittää rauhallisesti ja kipuun on saatavilla lievityksiä(itse otin epiduraalin joka auttoi paljon). eniten kuitenkin tuo isä joka oli mukana ja kannusti koko ajan ja sain repiä tuskissani supistusten aikana hänen vaatteitaan :D
paras neuvo minkä sain:ponnista niin lujaa että suonet katkee!
minulle tärkeä tieto oli etukäteen lukemistani se, että kannattaa liikkua, ja sen myös tein. Mitkään kipu on kaveri-jutut ei mielessä pysyneet, paitsi ehkä alitajuisesti, sillä en tarvinut juurikaan kipulääkkeitä, vaikka kipeä olinkin. Enkä osannut niitä rentoutusjuttujakaan aktiivisesti muistella siinä tilanteessa. Olisin halunnut tietää etukäteen, että ponnistusvaihe ei välttämättä ole se helpotus, niin kuin monet ovat sanoneet, mutta ei sitä kannata niin kamalasti pelätäkään. Jälkikäteen huomasin, että hukkaan meni sen ponnistusvaiheen pelkääminen.
oletko kivunlievitystä vastaan? jos haluat luomuna synnyttää niin sitten en osaa neuvoa koska itse en pysyty käsittelemään kipua ollenkaan vaan menetän täysin kontrollin, itken koko vartalo vatää jäykäksi. eli molemmissa olen ottanu epiduraalin heti kun se on ollut mahdollista. eka synnytys oli kivuton kiitos epiduraalin ja alapäähän laitetun paikallispuudutuksen.
toinen synnytys oli muuten kivuton mutta vauvan päänulostulo sattui koska en saanut sitä paikallispuudutusta alapäähän (koska episiotomiaa ei tällä kertaa leikattu).
mulla ei ois mikään hengittely, nauraminen tai vesialtaat auttanu, niin kovat ne kivut oli...mulla tosin onkin alhainen kipukynnys, että jokainen tavallaan.
Onnea kuitenkin synnytykseen. mun molemmat synnytykset oli melko nopeita, helppoja ja kivuttomia.
Moi minulla katkaisi pahimmäan supistuksen kärjen ilokaasu mikä oli positiivinen yllätys jota en saanut ekassa mutta toisessa synnytyksessä kyllä.
Samoin kun kysyttiin mitä kivunlievitystä niin sanoin mitä suosittelet joten kätilö suositteli epiduraalia. Sitten tulikin jo kiire..
Sattuuhan se vaikka saa kivunlievityksen joten suosittelen kyllä lämpimästi..
Anneli
Minulla synnytys käynnistettiin vähäisen lapsiveden takia. Jo alkuvaiheessa sanottiin, että en saa syödä enkä juoda, koska saatan joutua sektioon. Mitään ei kuitenkaan selitetty, eikä sanottu koska tai miksi sektioon voisin joutua. Välillä lääkäri kävi huoneessa, ja sanoi kätilölle jotain epämääräistä tyyliin "tunnin sisällä pitää syntyä", sitten kului useita tunteja, eikä kukaan kertonut mitä tapahtuu. Vauva syntyi lopulta 20 tunnin alatiesynnytyksen ja tunnin ponnistusvaiheen jälkeen, kahden kätilön painaessa mahasta, ja kätilön ja lääkärin vetäessä. Minun piti ponnistaa ilman supistuksia, ja vielä tässä vaiheessa hoitohenkilöstö mietti sektiota!
Eli varaudu VAATIMAAN TIETOA tai anna miehelle tehtäväksi pitää sinut ajan tasalla ja selvittämään jatkuvasti missä mennään. Varaudu myös pitkään synnytykseen ja ponnistusvaiheeseen, sittenhän on vain iloinen yllätys jos synnytys sujuu nopeasti!
Kiitos kaikille vastauksista, kävin tänään synnytystapa-arviossa ja sain kuulla, ettei muksu ulos taida sopia perinteiseen tyyliin, eli sektiolle mennään melkoisen varmasti. Harmittaa kyllä, sillä olisin tahtonut kokeilla perinteisen tyylin. Täytyy vain sitten ajatella, että kivun määrä on vakio, ja omat särkyni koen sitten sektion jälkeen leikkaushaavan muodossa. Hyvää kevättä kaikille!
Mulla oli kanssa tuollaisia ajatuksia kun supisteli.Olin mahdollisimman paljon seisaallaan, jospa vain aukeaisi nopeammin.Ajattelin mös todella kovien supistusten aikana että on yksi supistus vähemmän.Itse en saanut epiä enkä muutakaan puudutusta sillä tulin liian myöhään sairaalaan.Kaksi kertaa vedin ilokaasua.Mutta kyllä ne kivut kestää vaikka ne tuskaa olivatkin.Todella paljon voimia sulle :)