Minä olen ujo. Siitä ei pääse mihinkään. Siihen ei ole lääkettä eikä hoitoa. Olen aina ollut ujo ja tulen aina olemaan.
Vielä muutama vuosi sitten en hyväksynyt ujouttani, vaan taistelin sitä vastaan kaikin voimin. Tuhoisin seurauksin. Masennuin.
En halunnut ola ujo, koska en ymmärtänyt miksi olen ujo. Mistä minua rangaistaan ujoudella.
Se vain pilaa elämäni, kahlitsee minut.
Olin kuin vankilassa omassa ujoudessani.
Masennuksen keskellä aloin ymmärtämään mistä on kyse. Ujous on luonteenpiirteeni eikä se ole kenenkään vika, vähiten itseni. Se ei lähde koskaan pois minusta, joten ei kannata pilata koko elämää taistelemalla sitä vastaan. Ei siitä olisi kuitenkaan mitään hyötyä. Se vain veisi voimani lopullisesti.
Nyt hyväksyn ujouteni ja voin elää sen kanssa "käsikädessä" , hymyillen.
Vielä muutama vuosi sitten en hyväksynyt ujouttani, vaan taistelin sitä vastaan kaikin voimin. Tuhoisin seurauksin. Masennuin.
En halunnut ola ujo, koska en ymmärtänyt miksi olen ujo. Mistä minua rangaistaan ujoudella.
Se vain pilaa elämäni, kahlitsee minut.
Olin kuin vankilassa omassa ujoudessani.
Masennuksen keskellä aloin ymmärtämään mistä on kyse. Ujous on luonteenpiirteeni eikä se ole kenenkään vika, vähiten itseni. Se ei lähde koskaan pois minusta, joten ei kannata pilata koko elämää taistelemalla sitä vastaan. Ei siitä olisi kuitenkaan mitään hyötyä. Se vain veisi voimani lopullisesti.
Nyt hyväksyn ujouteni ja voin elää sen kanssa "käsikädessä" , hymyillen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen miettynyt että pitäisikö minun tuntea itseni jotenkin huonoksi kun monet ihmiset puhuvat ujoudesta huonona luonteenpiirteenä. Ei ujoa voi karaista ja sillä lailla väkisin muuttaa rohkeaksi.
Hienoa huomata että on muitakin ujoja jotka hyväksyvät ujoutensa. Pelasti mun päivän ainakin. :)
Siitä on ollu jossain juttua, että ujoudesta tehdään ainakin jenkeissä kovasti sairautta, joka pitää parantaa. Mulla on kirja, jossa mm. neuvotaan, miten ujouden voi yrittää parantaa luontaishoidoilla!
Itse en ole vielä osannut hyväksyä ujouttani, mutta tiedän, että pitäisi. Olen kyllä aina tiedostanut tuon piirteeni ja ympärilläni olevat ihmisetkin tiedostavat sen.
Vai olenko "ujo"? Ehkä minulla vain on huono itsetunto? Itseluottamus puuttuu? Hiljainen ainakin olen. Kyllä se on terapiaan mentävä kuitenkin "ujoutta" diagnosoimaan, jos ei parantamaankin siinä sivussa... blääh
Tuli vieläpä oikein positiivinen fiilis, kun viestisi olin lukenut. :)
Aivan! Niin sen asian kuuluu mennä. Ihmisen hyväksyä oma ujoutensa. Ei mitään lisättävää tuohon.
minäkin olen todella ujo miehen alku eikä siinä varmasti mitään pahaa ole tai en itse pidä sitä pahana asiana että olen ujo, ainut "ongelma" ujouden suhteen on itselläni kun haluaisin seurustella mutta se on niin kovin vaikeaa kun ei uskalla mitään alotteita tehä naisille, ujous on vielä normaalia pahempaa vastakkaista sukupuolta kohtaan :/