Ihmiset kirjoittavat paljon täällä itsepuolustuksesta ja monista tasoltaan varmasti kovista ja realistisista lajeista. Hienoa! Ilman mitään vastaan inttämistä siitä täytyykö kys. lajeja harrastaa haluaisin kuitenkin IP harrastajilta kysyä:
Miten motivoivaa on treenata itsepuolustusta vuosia? Mikä sen tekee palkitsevaksi?
Ymmärrän että haluatte olla valmiita jos tulee tosi tilanne, mutta noin lyhyellä tähtäimellä? Mikä saa ihmiset viikosta toiseen käymään treeneissä, joissa on vain ip tekniikoita yms? Kysymys voi olla tyhmä, mutta itse en tähän osaa vastata.
Miten motivoivaa on treenata itsepuolustusta vuosia? Mikä sen tekee palkitsevaksi?
Ymmärrän että haluatte olla valmiita jos tulee tosi tilanne, mutta noin lyhyellä tähtäimellä? Mikä saa ihmiset viikosta toiseen käymään treeneissä, joissa on vain ip tekniikoita yms? Kysymys voi olla tyhmä, mutta itse en tähän osaa vastata.
Vastaukset 8
Vanhimmat
IP-lajeissa tekniikoiden kanssa on opittavaa vuosikausiksi. Esim. jujutsussa kunto nousee ja pysyy korkealla. Jos lopetat lasahdat rapakuntoon. Siksi moni jatkaa ja kannattaa jatkaa.
Motivaatiot on jokaisella erillaiset.
Tää on kumma juttu:
"Ymmärrän että haluatte olla valmiita jos tulee tosi tilanne,"
Siis mihin? Itse en henkilökohtaisesti halua olla valmis mihinkään "tilanteeseen". En ole koskaan pitänyt esim. väkivaltaa minkäänlaisena uhkana. En ennen jujutsua, enkä sen jälkeen. Silti jujutsu kiinnostaa. Siinä on niin paljon osa-alueita, ettei niissä voi kaikissa olla mestari milloinkaan. Itse olen oikeastaan vain lyönneissä hyvä. Kaikissa muissa osa-alueissa on kehitettävää. Sitä paitsi meillä ainakin on sparrimatsia sen verran, että saa hieman purettua energioita.
Alkuun ehkä oli IP hakuisuutta.
Mutta suurimmalla osalla se on varmaan helvetin hyvää treeniä. Monipuolista ja haastavaa.
Samanhenkisten kavereiden kanssa.
Parasta harjoitusta katutilanteeseen on harjoitella juoksua että kerkee pakoon!
Meinaan jos ei ole ennakoinut tilannetta paremmin= 2:n aikaan yöllä ei kannata kovin isoäänisesti aukoa päätään nakkikojulla tai töniä taksijonossa. Tilanteet syntyy jos niitä hakee ja tilanteita voi välttää kun käyttää päätänsä muuhunkin kuin pipotelineeksi.
on olemassa monia ip lajeja. niissä oppii kussakin hyvin itsepuolustusta ja kunto sekä notkeus että voima lisääntyy paljon. suosittelen budolajeja. en mitään väkivaltaista amerikkalaista kickboxingia vaan kunnon itämaisia itsepuolustuslajeja. kaikki tulee tositilanteessa selkärangasta vähän harjoiteltua.
Vuosia en ole vielä ehtinyt treenata, mutta tähän mennessä minua on motivoinut eniten se että laji on yksinkertaisesti kiva. Saa harjoitella paljon erilaisia tekniikoita ja kuntokin kehittyy vähän. Rehellisesti sanoen, toki on hyvä jos tämä kohottaa itsepuolustusvalmiuksia myös, mutta se on oikeastaan lähinnä yksi osatekijä, ei ainoa tai edes pääasiallinen syy harrastamiseen.
Aion aloittaa itsepuolustuslajin harrastamisen, mutta syynä ei ole ollenkaan tarve osata puolustautua tositilanteessa. Todennäköisyys että joutuisin johonkin todelliseen tappelutilanteeseen kun on niin mitättömän pieni.
Tärkein syy minulla on varmaan kunnon kohottaminen. Tulee säännöllistä ja varmaan aika fyysistäkin harjoittelua. Lisäksi oppii muutenkin hallitsemaan kehoa paremmin. Ja reeneissä tapaa uusia tuttavuuksia jne.
Eli kyse ei ole ainakaan minulla "todellisesta" puolustustarpeesta vaan ihan tavallisesta harrastuksesta.
se että jaksaa treenata vuosia täytyy treenin olla mielekästä, itselleen sopivaa. Joutuu etsimään itsestään rajoja mihin pystyy ja pyrkii parantaa niitä. Täytyy olla myös itse kriittinen, ei saa tyytyä vähään, aina on parannettavaa. Jos treenaaminen alkaa tuntua liian helpolta,niin into alkaa pikku hiljaa laantua.
Tavotteita on hyvä lyödä itselleen (realistisia, joita pystyy varmasti toteuttamaan) ne palkitsee ja auttaa jatkamaan eteen päin...
Kiitos kaikille kirjoittaneille ja toki niille myös, jotka haluavat tuoda joitain tämän jälkeenkin. Mulla on vain hitusen kokemusta parista IP-lajista, jonka harrastus jäi peruskurssin jälkeen pariin kertaan kun en niitä itselleni mielekkääksi kokenut.
Kilpaurheilussa pienestä asti mukana olleena, myös kamppailulajeissa haluan pitää kilpailun elementtiä mukana kokoajan vaikka en ikänipuolesta voi enää sitä liian tosissaan tehdä. Kun molskilla vääntää, saa palautteen heti onko treenaaminen tällä hetkellä kunnossa vai nou... Tämähän on mielestäni parasta mahdollista palautetta ja motivointia käydä treeneissä ja huolehtia itsestään myös treenien ulkopuolella.
Lisäksi minua kiehtoo kilpaurheilun syklisyys. On peruskuntokausi, lihaskuntokausi, kilpailukausi ja palauttavakausi. Valmentajat auttavat pitämään huolta siitä, ettei treenaaminen ole yksipuolista jauhantaa vaan riittävästä palautumisesta on huolehdittava. Vaikka tämä ei kaikissa kamppailulajeissa ole yleisempi tapa, olen kokenut (AD/HD -tapaus kun olen) että vähintään itse huolehtimalla aina tietystä syklisyydestä on avain jaksamiseen. En voi ymmärtää sitä, että ihmiset käyvät kymmenen vuotta joka tiistai ja perjantai klo 18:30-20:00 treenaamassa samalla kaavalla toteutettavia treenejä. No olemme erilaisia ja ihmisten lahjakkuus keskittymiseen ja kärsivällisyyteen ovat erilaiset!
Tälläistä mietintää tällä kertaa! Parhasinta jatkoa kaikille IP -lajien treenaajille!
Mulla on dementia. Siksi mä käyn treenaas uudestaan ja uudestaan ja...
Mikä olikaan kysymys?
Mulla on dementia. Siksi mä käyn treenaas uudestaan ja uudestaan ja...
Mikä olikaan kysymys?
Mulla on dementia. Siksi mä käyn treenaas uudestaan ja uudestaan ja...