Onkohan tavallista, että pikkulasten äiti on kolmen tai neljän kuukauden välein niin väsynyt, että sanoo haluavansa kuolla? Meillä tulee näitä aina vähän väliä. Lapset on 2,5 v ja 7 kk, joita äiti hoitaa kotona. Voiko olla kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vielä? Äidillä ollut jo ennen lapsia kaamosmasennusoireita aina talvisin, joihin on hankkinut lampun. Nyt on kevään tullen oltu pirteämpiä ja touhukkaampia, mutta tänään taas sanoi ohimennen haluavansa kuolla. Ahdistuu pelkästä kotona olemisesta, joten olen yrittänyt järjestää hänelle mahdollisuuksia käydä ulkona ja harrastaa. Itse teen osa-aikatyötä, joten se onnistuu kohtuullisesti. Viime aikoina tosin olen joutunut tekemään pidempiä päiviä, joten viime viikolla hän pääsi vähemmän käymään ulkona ilman lapsia.
Kuinkahan vakavaa on? Tiedän, että huomenna kaikki on taas paremmin eikä hän tunnusta tarvitsevansa apua. Mutta pitäisikö painostaa lääkäriin? Onko siitä mitään apua? Tuntuu, että kyllä näinkin pärjätään ja kun valtaosan ajasta olotila on suht koht normaali, joten lääkehoito tuntuu liian rajulta ratkaisulta tässä tilanteessa.
Kuinkahan vakavaa on? Tiedän, että huomenna kaikki on taas paremmin eikä hän tunnusta tarvitsevansa apua. Mutta pitäisikö painostaa lääkäriin? Onko siitä mitään apua? Tuntuu, että kyllä näinkin pärjätään ja kun valtaosan ajasta olotila on suht koht normaali, joten lääkehoito tuntuu liian rajulta ratkaisulta tässä tilanteessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaimosi kanssa sillä hoitamattomana masikset tuppaavat syvenevän ja voihan kyseessä olla myös muuta mielialoihin liittyvää häikkää.
Niin sitä mielellään tekisi. Hän vain on sellainen vetäytyjätyyppi. Haluaa selvitä itse ja on elämässään selvinnytkin rankoista ajoista sisulla. Ei halua puhua muille juuri silloin kun on vaikeaa. Sitten kun on helpottanut vähän, voi jotain purkaakin.
pistä se nainen lääkäriin,vaikka väkisin!! Ensinnäkin masennus voi olla alkujaan jo ensimmäisestä lapsesta,tai mistä sen tietää kuinka pitkältä!! Toisekseen lääkäri(psykiatri)katsoo,tarvitaanko lääkkeitä vai riittääkö terapia.Kolmannekseen parempi lääkkeet kuin itsemurha,vai mitä?
Ja kokemusta on siitä,kun itse ei tajua omaa masennustaan,vaan mennään siihen pisteeseen,ettei enää halua elää. Mitä aikaisemmin pääsisi paremman olon alkuun,sitä nopeammin alkaa uskoa,että sitä parempaa oloa on!
Kuin olisin lukenut itsestäni, mutta kuolemista en ole miettinyt. Olen lähtenyt apua hakemaan ja käyn psykologin luona. tuo kuolemasta puhuminen kuullostaa siltä kuin vaimosi ahdinko olisi aikamoinen. Kun syksy tulee syöksyn todella synkkiin aatoksiin ennen pitkää. Ajattelen itsestäni, tekemisistäni, muista ihmisistä negatiivisesti. Pahimmillaan yöunet loppuu ja öisin saan itkukohtauksia. Pahimmillaan kuvittelin että talossa on joku ja herätän mieheni tarkistamaan asian. Ei tarvita kuin pieni vihje negatiiviseen päin niin se mielessäni paisuu todella pahaksi. Tulee miettineeksi ystävyyssuhteita, sairauksia jne.. Pinna on pitkä mitä tulee tämän asian myöntämiseen. Yritän järkeilemällä tavallaan voittaa tämän taipumuksen. Nykyisin järkeilen vähemmän ja hyväksyn enemmän. Olenkin oikeastaan aika tavallinen tantta, kaippa sitten melko heikko henkisesti, mutta kova taistelemaan :0). Nyttemmin puhun asiasta paljon miehelleni ja parille läheisimmistä ystävistäni sekä psykologille. Liiallista kertomista vältän kuitenkin koska tuntuu että ihmiset ei hirveästi halua kuunnella tällaista, ainakaan niin paljon kuin haluaisin puhua. Niin juu, lapsia saman verran, molemmat muutaman kuukauden vanhempia. Nyt viimeisimmän jälkeen myös kesällä ikäviä oireita joten liekö synnytyksestä johtuvaa vai jotain muuta...ja kuten sanoit, kevät tuo pirteyttä, kuin myös itselleni! Ja lopuksi vielä että tällä hetkellä yritän oppia elämään tämän kanssa ja ennalta ehkäisemään esim. syksyn mukanaan tuomat ikävät jutut. Lampun ostin minäkin mutten mitään parannusta havainnut..katsotaan syksyllä taas miten käy.Mitään poppaskonstia ei kait sitten ole. Lääkkeitä en käytä, mutta mulla on aika lääkärin kanssa jutusteluun aiheesta...varsinkin syksyä peläten. Uskon tosin että jos pääsisin paremmin liikkumaan, saamaan itseni kropaltani kuntoon niin pääkin siinä paranee. Jos vain pystyt niin patista vaimosi liikuntaharrastuksen pariin ilman lapsia.
..voi masennus syvetä psykoosiksi ja silloin voi tapahtua mitä vain, joten hoidattakaa masennus ehdottomasti.