Elämäntapamuutoksista?

Minun verenpainettani alettiin hoitaa jo varhaisessa vaiheessa, kiitos silloisen työnantajan terveydenhoidolle.

Tällä hetkellä käytän Cozaar comp fortea päivittäin ja arvot pyörivät 140-130/88-82, pulssi on alle 70, öisin noin 40-50. Lääke ei mielestäni aiheuta oireita, joistain aiemmista sain kuivaa yskää ja vatsan sekaisuutta. Beetasalpaajia en nykyisin käytä, koska sykkeeni on jo matala.

Sydänoireita on pääasiassa levossa, siksi oletettavasti hyvänlaatuisia (hassu ilmaisu). Tutkimus niiden suhteen on vielä kesken. Onko sepelvaltimotaudin mahdollisuus suljettu sinulla pois? Minulla ei ollut niihin viittaavia oireita, olen jo pitkään elänyt suht koht terveellisesti ja liikkunut paljon.

Ankarasti olet lähtenyt liikkeelle ja on varmasti ihan hyväkin. Toisaalta luulen, että pieni hellittely tekee hyvää. Siksi istun joskus iltaa ihan hyvällä omallatunnolla ja viiniäkin silloin jonkin verran menee. Olen ymmärtänyt että verenpaineelle on parempi se, että käyttää alkoholia esim. kerran/pari viikossa kuin että tissuttelisi joka päivä. Alkoholi nostaa verenpainetta, joten alkoholittomina päivinä tilanne normalisoituu eikä kohoaminen siltä osin ole jokapäiväistä.

Minä olen nyt löytänyt liikunnakseni vesikävelyn, sauvakävelyn, kävelyn ja kesällä golfin.

Tsemppiä vaan sinulle, mutta muista, että liika "kireyskin" voi nostaa verenpainetta. Ota siis kuitenkin rennosti ja nauti elämästä.

Minulla on ollut jo lukiosta asti verenpaine seurannassa mutta ne laittoivat lääkityksen vasta kun alapaine meni sadan yli. Se ei kuulemma ole varsinkaan nuorilla vielä vaarallista, sanottiin.

Ainakin itsellä oli kyllä silloin syynä se etten nukkunut koskaan enempää kuin 4-5 tuntia kun oli kokopäiväinen työ ja opiskelin myös kokopäiväisesti. Ja välillä oli toinenkin työ kun otin asuntolainaa opiskeluiden alussa. Ja ystäviäkin piti ehtiä tavata luentojen välissä ja riennoissa:-) Sitten aloin polttaa ja valmistuttuani jouduin stressipainajaiseen muutamiksi vuosiksi. Vaihdoin simppeliin konttoriduuniin muutama vuosi sitten kun tuli eteen kuudennettoista Yt-neuvottelut viiden vuoden sisällä. Paineet paukkuivat kattoon.
Vieläkään ei tullut kuin ohje laihduttaa.

Pudotin 20 kiloa kieltämättä omituisilla tavoilla: olen lähes kaikille kasviksille ja hedelmille allerginen, joten jouduin olemaan tosi luova pudottaakseni painoani. Hiukan joudun nyt käymään vitamiinipurkeilla, kun veriarvoissa näkyy vielä puutoksia. Mutta paino jatkaa laskuaan. Enää 7 kiloa ihannepainooni.

Muutin elämäntavat samalla myös. Rakastin Pepsimaxia ja join sitä aina kun väsytti. Litrakaupalla viikossa. Tupakanpolton jouduin onneksi lopettamaan nyt uudenvuoden jälkeen kun aloin saada basilaarimigreenejä ja ne on todella vaarallisia korkean verenpaineen kanssa. Samalla laitettiin lääkitys verenpaineeseen. Sama lääke toimii migreenin estolääkkeenä.

Itsellä ei lääke aiheuta mitään sivuoireita. Niskat on niin jumissa, että niiden takia huimaa ja kuulemma pitää nyt käydä hoitosarja koska sekin nostaa verenpainetta se paha jumitila!

Niin minä olen 39 ja neljänkympin kriisissäkin vielä. Painajaisia yökaudet ja nyt kuuntelen sydäntä ja mietin, kestääkö se elämäntapani vaikka olen parannuksia tehnytkin.

Tsemppiä sulle. Olisi kiva jos eri paikkakunnilla olisi toimintaa eri ikäisille verenpaineongelmaisille. Minä en saa esimerkiksi yksin itseäni liikkumaan ja kaikki tutut ja ystävät asuvat monenkymmenen kilometrin päässä. Ei siis iltalenkkiseuraa lähimaillakaan. Enkä autottomana helposti pääsekään tykö.