Kun joku sanoo että haluaa "palkita" itseään tai "hemmotella" itseään, niin miksi lihavat ymmärtävät sen tarkoittavan aina syömistä?
Koiranpentuja ja sirkusapinoita palkitaan makupaloilla.
Miksi ainoa palkinto, jonka lihava itselleen pystyy keksimään, on kermaleivos?
Miksei kävelylenkki kauniissa ilmassa hyvässä seurassa voisi olla palkinto, eikä suinkaan uhraus, jota pitää mässäämällä lääkitä? Miksei tunti hyvän kirjan parissa sohvalla voisi olla palkinto, eikä ponnistus johon tarvitaan suklaalevy palkinnoksi? Miksei elokuvissakäynti voisi olla palkinto eikä tuska, jota hoidetaan kilolla irtokarkkia?
Lihavuuden yksi syy on itsensä palkitseminen makupaloilla. Koittakaa nyt päästä siitä oraalivaiheesta yli ja keksiä jotain muita palkintoja itsellenne syömisen sijaan. Maailma on täynnä ihania kauniita asioita.
Yleensä ihmisen oraalivaihe päättyy parivuotiaana tutista luopumisen yhteydessä. Kaikkea ei tarvitse työntää suuhun.
-VT
"Kipu on kivaa ja tuska on tuntohäiriö."
Menkää kuntosalille ja palkitkaa itsenne kunnon treenillä !!!
Koiranpentuja ja sirkusapinoita palkitaan makupaloilla.
Miksi ainoa palkinto, jonka lihava itselleen pystyy keksimään, on kermaleivos?
Miksei kävelylenkki kauniissa ilmassa hyvässä seurassa voisi olla palkinto, eikä suinkaan uhraus, jota pitää mässäämällä lääkitä? Miksei tunti hyvän kirjan parissa sohvalla voisi olla palkinto, eikä ponnistus johon tarvitaan suklaalevy palkinnoksi? Miksei elokuvissakäynti voisi olla palkinto eikä tuska, jota hoidetaan kilolla irtokarkkia?
Lihavuuden yksi syy on itsensä palkitseminen makupaloilla. Koittakaa nyt päästä siitä oraalivaiheesta yli ja keksiä jotain muita palkintoja itsellenne syömisen sijaan. Maailma on täynnä ihania kauniita asioita.
Yleensä ihmisen oraalivaihe päättyy parivuotiaana tutista luopumisen yhteydessä. Kaikkea ei tarvitse työntää suuhun.
-VT
"Kipu on kivaa ja tuska on tuntohäiriö."
Menkää kuntosalille ja palkitkaa itsenne kunnon treenillä !!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan sama syy, kuin miksi joku ottaa ryypyn, joku tupakan, joku ostaa tavaroita, joku tekee töitä, joku katsoo pornoelokuvan..jne. Mikä nyt meille itsekullekin on hyvänolontuojaksi muotoutunut. Tuollaiset tavat valitettavasti istuvat niin syvässä ihmisen mielessä, että niitä on todella vaikeaa vaihtaa toisiksi, vaikka kuinka halua olisi.
Meillä itsekullakin on enemmän tai vähemmän mielekkäistä tapoja, useat jo lapsuudesta perittyjä, jotka eivät ole järjellä muutettavissa, tai ainakin vaativat todella pitkän "henkisen" valmennuksen. Sinullakin on varmasti tapoja, joita et niin helposti muuta, vaikkei niissä tavoissa itse asiassa ole mitään järkeä nykypäivän elämän kannalta.
Syöminen on meille monille muodostuntu/muodostettu lohduttavaksi palkinnoksi jo lapsena - ja useimmiten aivan omaa syytä vanhempien tai isovanhempien toimista. Toisekseen ihmisen biologia on sellainen, että se haluaa ja tarvitsee ruokaa, erityisesti mieli haluaa rasvaista paljon energiaa sisältävää ruokaa, koska se on aikoinaan ollut hengissä säilymisen edellytys. Siksi ruoka on niin "tärkeää" ja mielihyvää tuottavaa ja siksi siitä on niin vaikeaa olla errossa.
Ja siksi myös, että lenkki tai punttisali ei ole mikään palkinto, vaan tuska.
Ihan hyvä pointti VT:ltä.
Hyvänmakuisen ruoan sijaan olisi todellakin järkevää kehitellä jotain muita nautintoja tai palkintoja itselle. Ongelma on siinä, että ruoka on helposti saatavilla, se "tyydyttää" välittömästi, sitä on opittu käyttämään erilaisissa tilanteissa mitä on vaikea ruveta muuttamaan, ja lisäksi se on halpaa.
Monia muita asioita voisi käyttää hyvän olon lähteinä ruuan tilalla ellei se olisi rahasta kiinni. Jos voisin nyt vapaasti valita mitä tahansa tekemistä itselleni, alkaisin harrastamaan ratsastusta, tanssia, surffausta, laskuvarjohyppyä, koskenlaskua, tai mitä muuta sitten keksisinkään. Lähtisin ulkomaille, kävisin konserteissa, ostaisin moottoripyörän, alkaisin suunnitella vaatteita, sisustaisin koko talon uudelleen, pyrkisin eduskuntavaaliehdokkaaksi, tai toteuttaisin itseäni muilla tavoilla ja tekisin jotain mikä tuntuisi mielekkäältä ja innostavalta. Tuskin siinä hulinassa tulisi mieleen edes syödä mitään ennen kuin nälkä alkaisi kurnia mahassa.
Ongelma on se, että ei ole aikaa, rahaa eikä mahdollisuuksia elää sillä tavoin. Täytyy käydä töissä. Palkka menee välttämättömyyksiin. On kotityöt ja muut velvollisuudet. Ainoa asia mikä hiukan piristää mielialaa hetkellisesti on upottaa hampaansa siihen kermaleivokseen. Jos minulla olisi vaihtoehtoja, niin usko pois, valitsisin syömisen vasta viimeisenä.
Tietysti voi yrittää suklaan syömisen sijaan lähteä vaikka lenkille ja toivoa että se tuntuisi edes jotenkin miellyttävältä, mutta en usko että sitä voisi millään ilveellä pitää minään palkintona. Vaihtoehdot ovat aika vähissä, jos yrittää korvata suklaan tai jäätelön jollain mistä tulee yhtä hyvä olo, mutta vähemmän kaloreita.
Minä inhoan sydämestäni kuntoilua kaikissa muodoissaan.
Pystyn aivan hyvin elämään ilman minkäänlaista kuntoiluksi katsottavaa.
Rasvaprosentista en tiedä, enkä vähempää voisi kiinnostaa.
En ole silti yhtään lihavan näköinen, vaatteet istuvat hyvin päälläni ja näytän tyylikkäältä.
On totta, että itseään pitäisi palkita muutoin kuin herkuttelemalla, varsinkin laihdttajan. Mutta mikä on motiivisi, kun ilmaiset asia noin ilkeästi?
Palkitsit siis itsesi kermaleivoksella ollessasi lihava? Saiko se sinut tuntemaan kauheaa itseinhoa? Tunkeeko tämä tunne edelleen mieleesi kun näet lihavia ihmisiä tai ruokaa?
Onko jokainen päiväsi taistelua ruoan kanssa? Välillä itsekurisi repsahtaa ja ahmit kauheat määrät näitä kermaleivoksia, minkä jälkeen tulet tänne purkamaan pahaa oloasi?!! Otan osaa!
Kato, se johtuu siitä että ihmiset on ERILAISIA!!! Joku tykkää palkita itsensä herkulla, joku kirjan lukemisella, joku nukkumalla. Yksi koira motivoituu tekemään herkuilla ja toinen tennispallolla, omani parhaiten saamalla NOUTAA koska se on noutaja. Jos pitää verrata ihmisiä koiriin siis.
Menepä vaikka urheilemaan, vai palkitsetko itsesi kirjoittamalla soopaa täällä? Tapahan sekin tietty.
Ok, uskotaan. Lihavat ovat erilaisia.
Lihava motivoituu siis vain syömällä, kuten koiratkin? Mutta hetkinen, mitä uutta oikein kirjoitit? Sinähän toistit vain sen, minkä minä kirjoitin.
Minähän sanoin, että jos on liian lihava ja motivoituu vain syömällä niin kannattaisi kokeilla jotain toista palkintoa. Vaikka sitä noutamista.
Ja ellei ole muuta kirjoittamista, kuin aloittajan toistaminen, kannattaisi jättää tekemättä.
Kummalla linjalla olet ollut poliisikoulussa, luku- vai kirjoituslinjalla? Siksihän poliisist partioivat pareittain, kun toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Lukutaito ei taida olla vahva puolesi :)
-VT
Ja ehkäpä juuri siitä syystä en ole poliisi...
Ei kannata provosoitua hyvä mies(?), kyllä se siitä.