Valitettavsti näin se on.
Ihan alkuun voin kertoa että olen erään menestyvän firman sisäänostaja ja muutamia kertoja mukanani on on ns."pelkkä" myyjä katselemassa tuotteita.
Eli Minä olen reilusti ylipainoinen.n.100kg elopainoa ja pituutta 170.
Myyjätär on pieni sievä eikä varmaankaan paina kuin 50kg erittäin upean hoikka ja toisten mielsetä nättikin.
Eli hommahan menee niin että nämä esittelijä miehet eivät edes puhu minulle vaan katselevat seuralaistani ihailevasti ja kertovat hälle tuotteesta.Jopa kääntävät selkänsä.Olenkin ottanut yhteyttä heidän esimiehiin että MINÄ Läski olen se joka sitä rahaa liikuttaa.
Sama juttu jos ollaan hauskan pidossa,olen puhelias ja minun kauttani miehet tutustuvat tähän neitoon ja sitten eivät puhu sanaakaan siis tunne on todellakin kuin paskaläjällä .Se vaan nyt on niin että laihoilla ihmisillä on vain aivot ja me lihavat ajatellaan vaan ruokaa.
Turha tulla sopertamaan että on sinut itsensä kanssa,,kokepaaka noita fiiliksiä kun olet pelkkää ilmaa toisille ihmisille ja kokekaa se kun hokaatte että teille ei todellakaan puhuta eikä teidän seurassa viihdytä kauempaa kuin on pakko eli se aika kun kaunis kaveri on siinä mukana.
Olen kokenut niin paljon kaikkea syrjintää siis todella syrjintää ja se kyllä panee vihaamaan ihmisiä.
Siis en mä tiedä tajusko kukaan mitään mutta kunhan purin paineitani.
Ja minun oma vikanihan se on että olen läski mutta silti saan mä vihata,
Ja olen ollut myös laiha ja todellakin silloin vein miehiä kuin markan munkkeja...ja rumimpia piti kivittää.Ja heti kun läski tuli ympärilleni niin se kaikki loppui.
Eli hei vaan me kaikki läskit ..älkää koskaan unohtako että meistä ei todellakaan pidetä.Se on valhetta vainen.
Ihan alkuun voin kertoa että olen erään menestyvän firman sisäänostaja ja muutamia kertoja mukanani on on ns."pelkkä" myyjä katselemassa tuotteita.
Eli Minä olen reilusti ylipainoinen.n.100kg elopainoa ja pituutta 170.
Myyjätär on pieni sievä eikä varmaankaan paina kuin 50kg erittäin upean hoikka ja toisten mielsetä nättikin.
Eli hommahan menee niin että nämä esittelijä miehet eivät edes puhu minulle vaan katselevat seuralaistani ihailevasti ja kertovat hälle tuotteesta.Jopa kääntävät selkänsä.Olenkin ottanut yhteyttä heidän esimiehiin että MINÄ Läski olen se joka sitä rahaa liikuttaa.
Sama juttu jos ollaan hauskan pidossa,olen puhelias ja minun kauttani miehet tutustuvat tähän neitoon ja sitten eivät puhu sanaakaan siis tunne on todellakin kuin paskaläjällä .Se vaan nyt on niin että laihoilla ihmisillä on vain aivot ja me lihavat ajatellaan vaan ruokaa.
Turha tulla sopertamaan että on sinut itsensä kanssa,,kokepaaka noita fiiliksiä kun olet pelkkää ilmaa toisille ihmisille ja kokekaa se kun hokaatte että teille ei todellakaan puhuta eikä teidän seurassa viihdytä kauempaa kuin on pakko eli se aika kun kaunis kaveri on siinä mukana.
Olen kokenut niin paljon kaikkea syrjintää siis todella syrjintää ja se kyllä panee vihaamaan ihmisiä.
Siis en mä tiedä tajusko kukaan mitään mutta kunhan purin paineitani.
Ja minun oma vikanihan se on että olen läski mutta silti saan mä vihata,
Ja olen ollut myös laiha ja todellakin silloin vein miehiä kuin markan munkkeja...ja rumimpia piti kivittää.Ja heti kun läski tuli ympärilleni niin se kaikki loppui.
Eli hei vaan me kaikki läskit ..älkää koskaan unohtako että meistä ei todellakaan pidetä.Se on valhetta vainen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oot täysin oikeassa, laihat ovat menestykkäämpiä kuin lihavat, se että onko lihava vai laiha vaikuttaa koko elämään!
"älkää koskaan unohtako että meistä ei todellakaan pidetä.Se on valhetta vainen."
Tai vaihda ammattia johonkin sellaiseen missä ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä vaan suuremmoisella sydämmellä. Itse en ainakaan jaksaisi jatkuvaa syrjintää vaan sanoisin heippa ja tehkööt laihat kauniit työt. Olen niin tehnytkin.
itse tunnen olevani velvoitettu opiskelemaan, tekemään duunia ym. korvatakseni läskiyteni. vain silä tavoin minulla on mitään arvoa. josko se nyt sitten riittäisi korvamaan sen kärsimyksen mitä läskini tuottavat kanssaihmisille. ja tapan itseni kun pääsen eläkkeelle, niin ei laihojen tarvitse maksaa minun eläkettäni. tämä nyt tietysti leimataan huomionhakemiseksi ja liioitteluksi, mutta sanokaa mitä sanotte, ei paljoa liikuta. ei tässä mitään dramatiikkaa ole, se on vain elämää.
kiitos ja näkemiin.
Mutta kyllä sitä oppii taisteleen. Tuskimpa täällä ulkomaalaisillakaan helppoo on jos ihonväri vähänkään poikkee valtaväestöstä.
Paljon on muitakin ihmisiä jotka tuntevat itsensä arvottomiksi. Anna laihojen vaan maksaa jos jaksaa vittuillakkin. Älä noin helposti periksi anna.
nimissä on myönnettevä,että moni pitää lihavaa alempiarvoisena.
näin olen havainnut,olen ollut sekä lihava että laiha.
saman tyylistä arvottelua harjoittaa myös lihavat,eli lihavienkin joukossa kaikista lihavin = arvottomin.
ja lihavaa miestä pidetään arvottomampana kuin lihavaa naista(anteeksi läpipaistava katkeruus).
monimutkaisempi. Minä en ole lihava, mutta en myöskään pidä lihavia itseäni huonompina tai tyhmempinä. Olen itsekin joutunut kokemaan syrjintää, joten tiedän miltä tuntuu olla aina "toisella sijalla" tai jopa sitä alempana. Ulkonäkö ei merkitse minulle mitään ihmissuhteissani, ja niin kovin harvassa on enää ihmisiä joihin voi luottaa. Eli siis pointtini oli se, että kaikki laihat ei suinkaan ajattele negatiivisesti lihavista, tai voin kai puhua vain itseni puolesta.
Olin aijemmin hoikka, mutta kun masennuin niin lihoin kymmeniä kiloja muutamassa kuukaudessa. On kuin olisin astunut eri maailmaan kun yhtäkkiä sain niin erilaista kohtelua tutuista tuntemattomiin ja voitte varmaan kuvitella että se vaan ruokki masennustani.
No masennus on pikkuhiljaa jäänyt taka-alalle tai sen kanssa on ainakin oppinut elämään, mutta läski ei niin vaan lähde.
Ikinä en olisi uskonut miten vaikeaa laihtuminen voi olla. Ei voi liikkua koska kroppa ei kestä, nivelet huutaa jos vähänkin yrittää jotain harrastaa. Hoikkana vaan meni ja teki, ikinä ei tarvinut miettiä niveliä.
Lihaa en ole syönyt kuin lapsena viimeksi joten siinä mielessä onneksi syön luonnostanikin kevyesti, mutta siitäkin olen nipistänyt pois ranskalaiset sun muut, mutta ei mitään tehoa.
Mutta se suurin asia mikä todistaa ettei lihavalla ole ihmisarvoa tulee tässä:
Kuluttajilla on monenlaisia suojia ja on olemassa säännöksiä mitä saa mainostaa ja mitä mainoksissa saa sanoa.
Tämäkään ei koske lihavia.
Lihaville saa myydä kaikenmaailman pillereitä ja vekottimia jotka "laihduttavat" ja niissä pahimmillaan jopa kehoitetaan ahmimaan vapaasti koska siitä huolimatta muka laihtuu!
Ihan turha puhua siitä että lihavat ovat taakka yhteiskunnalle, kun samalla lihavien epätoivolla huijataan miljoonia euroja humpuukkituotteisiin jotka eivät pidä lupaustaan vaan jopa lihottavat entisestään koska niissä uskotellaan että saa ahmia rasvaa vapaasti koska pilleri imaisee rasvat itseensä yms.
Varmaan on helppo naureskella että miten joku uskoo sellaisiin, mutta itse uskoin koska ajattelin ettei suomi voi olla niin sivistymätön maa ettäkö mainoksissa saisi puhua paskaa tuosta vaan ja koska niissä yleensä luvataan rahat takaisin jollei toimi.
Ostin jotain perhanan pillereitä joissa sanottiin että senkun ahmit vaan ja silti laihdut, lopputuloksena lihoin kymmenen kiloa koska uskoin että vihdoinkin saan syödä mitä vaan.
Rahoja en alkanut vaatia takaisin koska mistä he voisivat tietää mitä minä alunperin olen painanut?
Ostin myös sellaisen ihme sähkösysäys vempaimen jossa niitä tarroja liimaillaan pitkin kroppaa ja läskit piti kuulema lähteä vaikka makaat sohvalla. Ei lähtenyt, eikä tullut rahojakaan takaisin lupauksista huolimatta.
Jos halutaan suomalaisten laihtuvan niin kaikenlaisten laihdutustuotteiden myynti pitäisi suomessa kieltää. Ainoastaan siinä tapauksessa se sallittaisiin jos se todella olisi lääketieteen tunnustama tehokas ja terveellinen tuote!
Ja ne mainokset joissa nyt luvataan että laihdut tekemättä mitään korvattaisi mainoksilla joissa kehoitetaan syömään kevyesti ja liikkumaan!
Jos lihavia ei edes kohdella ihmisarvoisesti vaan heillä rahastetaan surutta, niin on ihan turha rutista että lihavat ovat taakka yhteiskunnalle!
Puhutaan siitä vasta sitten kun lihavilla rahastaminen loppuu tässä maassa.
Olen yrittänyt etsiä itselleni aktiivisesti töitä. Olen hiljattain valmistunut ammattiin, ja ollut liki 10 haastattelussa. Koulutusta olisi, ja työkokemustakin löytyy puolen vuoden ajalta. Ja jok'ikinen kerta haastattelussa multa kysytään ett odotanko lasta. Alkaa tuntua, ett molemmat on yhtä pahoja asioita, lihavuus ja odottaminen. Ja vaikka yrittäisi vakuuttaa sitä miten asiat on, se ei näytä haastattelijoiden päätä hetkauttavat. Kai ne pelkää mun joko sairastuvan useammin tai sit jäävän pian äityislomalle.
Tein sellasen johtopäätöksen, ett lihavan on vaikea saada töitä. Kun työnantaja pitää kummajaisena, tietysti voi olla että pelätään myös työpaikkakiusaamista, mutta luulis ny ett aikuiset ihmiset osaa olla niinku kunnon kansalaiset.
Minä myös päätin kirjoittaa tuntemuksiani, alkaa TURHAUTTAA ku ei saa millää kokopäivästä työtä.