se kai se mullakin on

2004 aloitin vähähiilaridieetin. se toimi hyvin. painoa lähti ja paljon. vaikka välillä otin alkomahooliakin niin ei käynyt mitenkään. ja vaikka ystäväni kuoli, ei sekään pilannut tuota asiaa. myöskin sitten esim 2005 kesällä tuli otettua paljonkin siideriä ja tehtyä muutakin "väärin." ei vaan mennyt elämäntapadieetti mönkään. vähän oli nousua seuraavana päivänä muttei pysyvää.

liikuinkin silloin 2004, puntteja ja kävelin.
sitten viime vuoden alussa murtui raaja. sen kanssa meni 5 viikkoa kipsissä ja muutama kuntoutuessa. se masensi. varsinkin kun ei oikein kukaan käynyt tai välittänyt. koti oli kamalassa kunnossa.

sitten se dieetti vaan vähitellen aina jonkin pyhäpäivän takia meni vähän pilalle, aina enempi ja enempi.
en tiiä ees missä vaiheessa kaikki oli niin pilalla.
perunaa en herennyt syömään missään vaiheessa jokapäiväisesti, mutta joskus jossain kyläreissulla yms.

monta monta kertaa olen alkanut muka alusta. ja sitten menee mönkään. nimittäin jos tulee syödyksi omasta mielestä liikaa ja väärin jotain, niin sitten tulee että "äh olkoot."

ja tällä hetkellä on niin, että syön paljon kaikkea, paino on reilusti päälle sadan. tänään viimeksi poljin aamulla kuntopyörää ja nostelin puntteja vähän. sitten iltapäivällä ostin kyllä raejuustoa, rahkaa ym sallittua PLUS sadan gramma toffee-suklaalevyn, joka meni hetkessä, yksin.
sitten inhoan itseäni. ja salaan kaverilta ne suklaat.

hänkin ollut samalla dieetillä jossain määrin. mutta hänen paino ei noin kauhea.
missään vaiheessa ei alettu vielä syömään makaroonia ja perunaa siis.
ja hänen kärsii syödä leipää miten vaan, myös vaaleaa leipää.

itseinho on tosi valtava. olen miettinyt ja miettinyt miksi toimin näin. tiiän että kesään ei enää kauheasti matkaa, ja ois niin kiva olla ees vähän ohkaisempi. nyt on aikalailla hankala hengittää, puuskutan ja ähisen.
en uskalla kävellä ulkona kovaa kyytiä, kun jäi kamala trauma siitä murtumasta. varsinkin kun se oli kolmas 4 vuoden sisälle.

kävely reippaaseen tahtiin on auttanut aina ennen. ja nyt sitä ei uskalla. nytkin nimenomaan kelirikot tästä lähtien edessä.
uiminen jäi monta vuotta sitten, ei uskalla enää syvään päähän allasta, sain kammon takaisin.
pilates-kasetit on, mutta se ei yksin riitä. puntit on sellaset käsipuntit joihin saa lisättyä painoa.

syön varkain, paljon. aamulla lupaan alkaa, sitten menen mässäämään. närästämään on alkanut toden teolla. vhh-dieetillä ei närästänyt. ihan kamala polte joka päivä. samarinia menee. ja joskus jopa zantacia otettava, kun ei mikään auta.

silti en saa itteä niskasta kiinni. mikä minua vaivaa. tosin parisuhde on mitä on.. ja olen viime vuoden aikana kamppaillut eroon uskonlahkosta jossa olin koko ikäni. nyt vihaan heitä ja koko hommaa. kurssi viime vuoden lopulla oli piristävä, ja silloin ei ainakaan tullut painoa lisää, mutta heti sen jälkeen avot, monen monta kiloa.

oksentamista inhoan. en ole ollut koskaan kai edes oksennustaudissa. krapulassakaan en juuri oksenna. sellaiseen en siis osaisi ryhtyä. näin ollen kaikki kasautuu vyötärölle. tosin en hirveältä mänkiltä näytä, kun kaikki on niin tasaisesti minussa. mutta hirveä olen, ja vaattet ei mahdu päälle. nytkin polttaa taas rinnassa. vetasin just mansikkajogurtin illan päätteeksi ala parisataa grammaa, sokeroitua.

olen aivan selkeästi tuhoamassa itteäni.
en käsitä miksi se vhh-dieetti aiemmin antoi parina kesänä juodakin ja niin päin pois. nyt sitten meni koko aineenvaihdunta sekasin.
ei se ees onnistu enää alottaa sitä dieettiä ((´´

mikään puuro, ruisleipä homma ja virallisterveellinen ei kumminkaan auta. kun olen leivälle niin älyttömän perso. syön määrättömästi leipää. puuroakin voisin kyllä syödä monen litran kattilallisen.

snagareilla ja sen sellasilla me ei käydä. ei olla enää sellasessa iässä. eikä limppareita harrasteta. tai kauheita karkkipusseja. mutta esim jouluna meni helev..monta suklaalootaa. ja kun joulun jälkeen sai vielä alesta..

voi h..kuustoita että olen suossa..