se kai se mullakin on

syytä en tiiä

2004 aloitin vähähiilaridieetin. se toimi hyvin. painoa lähti ja paljon. vaikka välillä otin alkomahooliakin niin ei käynyt mitenkään. ja vaikka ystäväni kuoli, ei sekään pilannut tuota asiaa. myöskin sitten esim 2005 kesällä tuli otettua paljonkin siideriä ja tehtyä muutakin "väärin." ei vaan mennyt elämäntapadieetti mönkään. vähän oli nousua seuraavana päivänä muttei pysyvää.

liikuinkin silloin 2004, puntteja ja kävelin.
sitten viime vuoden alussa murtui raaja. sen kanssa meni 5 viikkoa kipsissä ja muutama kuntoutuessa. se masensi. varsinkin kun ei oikein kukaan käynyt tai välittänyt. koti oli kamalassa kunnossa.

sitten se dieetti vaan vähitellen aina jonkin pyhäpäivän takia meni vähän pilalle, aina enempi ja enempi.
en tiiä ees missä vaiheessa kaikki oli niin pilalla.
perunaa en herennyt syömään missään vaiheessa jokapäiväisesti, mutta joskus jossain kyläreissulla yms.

monta monta kertaa olen alkanut muka alusta. ja sitten menee mönkään. nimittäin jos tulee syödyksi omasta mielestä liikaa ja väärin jotain, niin sitten tulee että "äh olkoot."

ja tällä hetkellä on niin, että syön paljon kaikkea, paino on reilusti päälle sadan. tänään viimeksi poljin aamulla kuntopyörää ja nostelin puntteja vähän. sitten iltapäivällä ostin kyllä raejuustoa, rahkaa ym sallittua PLUS sadan gramma toffee-suklaalevyn, joka meni hetkessä, yksin.
sitten inhoan itseäni. ja salaan kaverilta ne suklaat.

hänkin ollut samalla dieetillä jossain määrin. mutta hänen paino ei noin kauhea.
missään vaiheessa ei alettu vielä syömään makaroonia ja perunaa siis.
ja hänen kärsii syödä leipää miten vaan, myös vaaleaa leipää.

itseinho on tosi valtava. olen miettinyt ja miettinyt miksi toimin näin. tiiän että kesään ei enää kauheasti matkaa, ja ois niin kiva olla ees vähän ohkaisempi. nyt on aikalailla hankala hengittää, puuskutan ja ähisen.
en uskalla kävellä ulkona kovaa kyytiä, kun jäi kamala trauma siitä murtumasta. varsinkin kun se oli kolmas 4 vuoden sisälle.

kävely reippaaseen tahtiin on auttanut aina ennen. ja nyt sitä ei uskalla. nytkin nimenomaan kelirikot tästä lähtien edessä.
uiminen jäi monta vuotta sitten, ei uskalla enää syvään päähän allasta, sain kammon takaisin.
pilates-kasetit on, mutta se ei yksin riitä. puntit on sellaset käsipuntit joihin saa lisättyä painoa.

syön varkain, paljon. aamulla lupaan alkaa, sitten menen mässäämään. närästämään on alkanut toden teolla. vhh-dieetillä ei närästänyt. ihan kamala polte joka päivä. samarinia menee. ja joskus jopa zantacia otettava, kun ei mikään auta.

silti en saa itteä niskasta kiinni. mikä minua vaivaa. tosin parisuhde on mitä on.. ja olen viime vuoden aikana kamppaillut eroon uskonlahkosta jossa olin koko ikäni. nyt vihaan heitä ja koko hommaa. kurssi viime vuoden lopulla oli piristävä, ja silloin ei ainakaan tullut painoa lisää, mutta heti sen jälkeen avot, monen monta kiloa.

oksentamista inhoan. en ole ollut koskaan kai edes oksennustaudissa. krapulassakaan en juuri oksenna. sellaiseen en siis osaisi ryhtyä. näin ollen kaikki kasautuu vyötärölle. tosin en hirveältä mänkiltä näytä, kun kaikki on niin tasaisesti minussa. mutta hirveä olen, ja vaattet ei mahdu päälle. nytkin polttaa taas rinnassa. vetasin just mansikkajogurtin illan päätteeksi ala parisataa grammaa, sokeroitua.

olen aivan selkeästi tuhoamassa itteäni.
en käsitä miksi se vhh-dieetti aiemmin antoi parina kesänä juodakin ja niin päin pois. nyt sitten meni koko aineenvaihdunta sekasin.
ei se ees onnistu enää alottaa sitä dieettiä ((´´

mikään puuro, ruisleipä homma ja virallisterveellinen ei kumminkaan auta. kun olen leivälle niin älyttömän perso. syön määrättömästi leipää. puuroakin voisin kyllä syödä monen litran kattilallisen.

snagareilla ja sen sellasilla me ei käydä. ei olla enää sellasessa iässä. eikä limppareita harrasteta. tai kauheita karkkipusseja. mutta esim jouluna meni helev..monta suklaalootaa. ja kun joulun jälkeen sai vielä alesta..

voi h..kuustoita että olen suossa..

4

656

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rohjennut hakea apua?

      Ehkä olisi aika myöntää, että juuri sinä et saa elämääsi kuntoon ilman ulkopuolista apua. Eihän siinä ole mitään hävettävää, että mielikin tarvii joskus apua, menethän lääkärille, jos katkaiset luusikin. Kertomuksesi pohjalta minusta tuntuu, että voisit saada apua keskusteluavusta esim. mielenterveystoimistosta. Uskonlahkosta luopuminen on ollut sinulle iso juttu, koska se on aina ennen ollut elämässäsi mukana. Nyt ehkä korvaat sitä ylettömällä syömisellä?

      • varmaan on noinkin

        käyn kriisityöntekijällä. ylipäätään olen käynyt silloin tällöin vuosien mittaan, kauankin. yhdessä välissä kuljin vuosikausien ajan oikein "sykoloogilla" myös - josta en kyllä kokenu mitään apua saavani.

        kunhan katteli kelloa ja haukotteli. yksinpuhelua ja pilkun tarkkaa kellon kans. lopetin käymisen yhdessä välissä, kun löytyi mies ja kaikkea ja meni vähän paremminkin, ja kun tuntui että mitä mä siellä ravaan vaan "raportoimassa" mitä sinä päivänä olen tehnyt. kun ainut mitä psykologi sanoi oli "niin, mitä sinä itse arvelet siitä.."
        tällainen oli oma kokemus siis.. onhan niitäkin tietty monenlaisia.

        nyt tosiaan on paljon apua kriisityöntekijästä, osaa sanoa oikeat sanat. aikaa on aina puoltoista tuntia, ja vuorovaikutus pelaa.
        olen miettiny olenko masentunut.. en tiiä.
        kaipa taidan olla.

        aina vaan ollut masennuslääkkeisiinkin esim vähän sellanen asenne, että miksi syödä lääkettä ja ikäänkuin ei ois "oikeutta" tai syykin olla masentunut. että "mömmöissäkö" sitten pitää olla, tai "teko-onnellinen", jos ei ne masennuksen SYYT poistu?

        nyt olen ajatellu että sellaset voi ollakin ok, mutta: jos ne lihottaa vielä entisestään !!? vie seksihalut kokonaan? ei saa ikinä ottaa yhtään alkoholia? tai eivät sittenkään auta..

        uskosta vielä niin viime vuonna vasta kolahti lopullinen niitti jossain vaiheessa: ajattelin että ne ei olekaan oikeassa. ei oikeassa ?! en ikinä ole päästänyt ajatuksiin moista.

        oiskohan se vielä tämäkin nyt sitten sitä. paljonpa siitä hommasta saikin maksaa ;(


    • vaan ekaks

      opetella syömään säännöllisesti ja paljo salatteja ja hedelmiä, ei haittaa vaikka niitä syö paljon. Unoha vähäks aikaa laihdutus kokonaan ja yritä syödäniin et voit hyvin, no tiiän, että on vähän vaikeeta. Ja eikö bediin oo jotain ahmimista hillitsevää, serotoniini pitosta lääkettä? tai jotain sellasta. Kannattaa hakea apua oikeesti vaikka psykiatrilta jos tuntuu ettei lopettamisesta tuu mitään yksin. Ite oon menossa bulimian takia, eli mäki kyllä ahmin! ja paljon. toivon, että saan lääkkeet, mitkä todennäköisesti saanki...
      toivottavasti löydät oikeen ratkaisun, mutta kannattais hakea apua.

      • mistä apua???

        Psykologi kysyy terapiassa sulta "mitä itse tuumit" just sen takia, että terapian tarkoitus on saada aikaiseksi "ahaa-elämyksiä". Vaikka psykologilla on varmasti sun tilanteesta, syistä ja seurauksista ihan kattava oma käsityksensä, niin mikään ei mene eteenpäin, jos potilas ei itse kehity niiden OMIEN ahaa-elämystensä kautta. Jos sulle joku ulkopuolinen sanoo, että tää näin tai noin, niin sehän on sitä samaa juttua, mitä uskonlahkotkin kauppaa: epävarmojen ihmisten ohjeistusta. Itsenäinen ihminen tekee omat päätöksensä ja valintansa tietoisesti.

        Psykiatri taas on lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan. Lääkäripohjansa takia he yleensä uskovat lujasti lääkkeiden kaikenkattavaan voimaan. Nykyään kun kaiseta on pula monet potilaat jää vain lääkeiden varaan, eikä lääkitystä suunnitella siten, että se joksus loppuisikin. Psykologi taas luottaa keskusteluapuun ja omien voimavarojen mobilisointiin.

        Kriisityöntekijän koulutus voi olla mitä vain. Ehkä aloittaja tuntee saavansa häneltä enemmän apua, koksa se on konkreettista ja todennäköisesti ohjeita antavaa - mikä muistuttaa sitä uskonlahkon tyyliä. kriisityöntekijän roolin pitäisi kuitenkin olla lyhytaikainen, akuutissa hädässä auttava. Mitä sen jälkeen ja missä?

        Voimia sulle!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olit niin lähellä

      Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa
      Ikävä
      65
      3289
    2. Vaskikello osaa asiakaspalvelun

      Uskaltaako vaskikellolla asioida enää vai tuleeko turpaan, jos sinne menee? Täytyypä jatkossa hoitaa kaikki asiointi abc
      Pyhäjärvi
      68
      2208
    3. Kun me näemme taas

      Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen
      Ikävä
      17
      2000
    4. Elokapinan mielenosoitussarja alkaa

      Varma kesän merkki on, kun planeetastamme huolestuneet ihmiset alkavat pitää tilaisuuksia muistuttaakseen ihmisiä siitä,
      Maailman menoa
      424
      1870
    5. Eipäs sitten ryypätä kesälomalla

      Työnantaja voi antaa potkut, vaikka olisi ryypännyt 2-4 viikkoa sitten. Vaikka olenkin raivoraitis, niin en kannata tuo
      Maailman menoa
      159
      1661
    6. Oletko mielikuvasi kaivatusta muuttunut

      Lähiaikoina? Jos, mihin suuntaan? Miten ja miksi?
      Ikävä
      108
      1136
    7. Pysyä yhdessä vai ei

      En tiedä, ollaan asuttu samassa asunnossa kohta joku 5 vuotta. Olisi sanomista vähän kaikesta mutta eniten itseä ottaa p
      Parisuhde
      83
      1083
    8. Marinin hallitus onnistui työllisyystoimissa

      https://www.kauppalehti.fi/uutiset/marinin-hallitus-saavutti-tavoitteensa-merkittava-onnistuminen-tyollisyydessa-tuore-m
      Maailman menoa
      236
      1035
    9. Tänään oli

      Noiiiiin 🤏 vähällä ettei tapahtunut jotain mieletöntä. Valitettavasti olosuhteet esti. Odota hetki vielä 😘
      Ikävä
      33
      897
    10. En halua sua enää

      joten ihan turhaan tulet "esiintymään" mun näkö- ja kuulopiiriin. Ärsyttää vain kun omat tekemiset häiriintyy, kun en ha
      Ikävä
      37
      738
    Aihe