Psykiatrisessa "sairaalassa" ruokailu voi tapahtua lattialla istuen. Vankiloissa kaikki saavat syödä pöydän ääressä, tuolilla istuen.
Ruokaíltava lattialla istuen!
Eristysselli
8762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kyllä ainakaan yhdessäkään psygiatrisessa sairaalassa jossa minä olen vieraillut niin lattialla syödä. Ainakaan yleisesti. Kyllä on komeesti ollut safkat pöydässä ja ruokailuvälineet edessä. Vähän kuin ravintolassa olis. Tietenkin jos jollain potilaalla huono päivä eikä pysty käyttäytymään pöydässä voi hän syödä sit omassa huoneessa tai jossain tapauksissa joko lattialla. Mut kerro nyt ihmeessä sairaala jos jossain oikeesti yleisesti laitetaan lattialle syömään
Jos potilas on eristetty, niin ruokailukin saattaa tapahtua eristyshuoneessa. Kaikissa eristyshuoneissa ei välttämättä ole vuodetta, joten ruokailu voi tapahtua lattialla olevalla patjalla istuen.
Mutta ketään ei pidettä koko hoitojaksoa eristyksessä, joten mikään jatkuva käytäntö tuo ei ole.
J. Ellroy se pitää vuoteella tapahtuvaa ruokailua ihmisarvoisena!
Tuoli ja pöytä on saatava kaikkiin eristyshuoneisiin.
...jolloin niitä on hyvä heitellä seinille psykoosipäissään?
Menettelytavat ovat osastokohtaisia. Minun työpaikallani hyvin harvoin eristys kestää muutamaa tuntia enempää. Joskus yön ylitse. Tilanteen mukaan. Eristäminen on menetelmä, jota käytetään akuuttitilanteessa ja se lopetetaan heti kun tilanne rauhoittuu.
Itse olen muuten vienyt tilanteen niin salliessa eristetylle potilaalle pienen yöpöydän ja tuolin ruokailun ajaksi.
Mutta kyllä lattioillakin välillä syödään.
Valakaa tuoli ja pöytä betonista, lattiaan kiinni.
Lattialla, patjalla tai sängyllä ruokaileminen sotii ihmisarvoa vastaan.
Lisäksi kaikkiin sairaalahuoneisiin on saatava varsinkin suljetuille osastoille sisäpuhelimet, joilla ns. vakavasti sairaat voivat kutsua palvelusväen eli hoitajat hoitamaan erilaisia juoksevia asioita kuten lakanoiden vaihtoa, puhtaiden sairaalavaatteiden hakua ja kanttiinissa käymistä.
Ylipäänsäkin sisäpuhelimella voi ns. vakavasti sairas pyytää osaston palveluhenkilökuntaa pistäytymään huoneessaan. Onhan kyse sairaalasta eikä 1800-luvun kasvatuslaitoksesta - vai kuinka?
[email protected]
"Lisäksi kaikkiin sairaalahuoneisiin on saatava varsinkin suljetuille osastoille sisäpuhelimet, joilla ns. vakavasti sairaat voivat kutsua palvelusväen eli hoitajat hoitamaan erilaisia juoksevia asioita kuten lakanoiden vaihtoa, puhtaiden sairaalavaatteiden hakua ja kanttiinissa käymistä."
Psykiatrinen sairaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen on täysin uusavuton, liikuntakyvytön ja passattavissa. Jos hän on sellainen, niin silloin hoidon ensimmäisiä tavoitteita on se, että hän kuntoutuu itse huolehtimaan hygieniasta, vaatetuksesta. Jos koko aika kuluisi elämän perusasioiden hoitamiseen, niin eihän siitä varsinaisen sairauden hoitamisesta tulisi yhtään mitään.
Suurimmalla osalla osastoista on kuitenkin liian vähän henkilökuntaa, että he voisivat juosta potilaiden kanttiiniasioilla.
Olen itse sairastanut lapsivuodepsykoosin ja päädyin suljetulle eristyksiin, olin siellä ekat 3 pv. Ja tosiaankin söin siellä patjallani istuen. Ymmärrän varsin hyvin asian, että oli näin. Tiedä mitä lentoharjoituksia siellä olisin huonekaluille kiipeämällä pyrkinyt tekemään. Jos sellaiset olisi ollut. Olin niin sairas. =( Vaikka huone oli askeettinen, sain siellä silti nilkkanikin nyrjähtämään.
Ainakin siinä keskisuomalaisessa sairaalassa, jossa itse olin, oli kaksiosainen huone. Toisessa huoneessa oli peti, johon sidottiin yöksi lepositeillä kiinni ja annettiin reilu hörppy Levozinia ja sitten olikin aamuun asti taju kankaalla.
Toinen puoli huoneesta ( oli tietty lukittava ovi välissä )oli hyvin askeettinen. Patja lattialla ja pytty. Sai siinä ihan itse päättää että söikö istuen tai maaten tai päällään seisoen, mutta mitään pöytää sinne ei todellakaan raijattu.
Osastolle pääsin vaeltelemaan ja illalla sama juttu. En valita, olin tuon kohtelun tarpeessa, kun psykoottista masennusta sairastin. Mutta enpä siellä mitään pöytää kaivannutkaan, oli ihan tarpeeksi muuta mietittävää...