Oon tässä aikasemmin kirjotellut mutta ei se olo ole ollenkaan parantunut...joka päivä alkaa 4 jälkeen taas mietityttää nää asiat ja jumalaton masennus ja ahdistus iskee...pelottaa niin kovasti että onko musta tulossa pedofiili kun on seksuaalinen kiinostus alle (paljonkin) puberteetti ikäisiin poikiin...on ollu murrosiän alusta asti..en tiedä miksi tää on tullu...ja HALUUN SEN POIS!!!..tuntuu että koko elämä on pilalla..en pysty nauttimaan mistään, kun en pysty muuta kuin ajattelee miten saisin itseni "terveeksi"...kiihotun kovasti kun ajattelen näitä ja joskus jopa tekis mieli harrastaa seksiä mutta sitten huomaan kuinka SAATANAN hullu olenkaan!!! Miten jaksan pitkän ja raskaan elämän tän pedofilian kanssa? Antakaa apua kertokaa miten saan itseni onnelliseksi ja millon tää menee ohi JOS meneekään ees v*ttuuu!!! Tosi harvoin on tyttöihin ja se huolestuttaa kun en niistä niin kiihotu...en kestä tätä elämää jos joka päivä on samanlaista HELVETTIÄ! Olen kiinostunut pikkupojista vain seksuaalisesti mutta onneksi en muuten..
Pliis antakaa hyviä neuvoja että jaksan elää ja jotenkin iloita edes jostain...
Pliis antakaa hyviä neuvoja että jaksan elää ja jotenkin iloita edes jostain...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sun pitäis saada ihan ammattiapua ja kunnollista. Ei se toivomalla poistu. Terapiassa sinun on mahdollista vapautua ja parantua tästä "haavasta".
Voitko jutella kummankaan vanhemman kans tai sitten kouluterveydenhoitajan tai -psykologin? Älä kerro välttämättä mikä sua vaivaa, vaan kerro että sulla on niin paha olla että tarvitsisit kunnon apua esim. psykologin juttusille.
Moni aikuinen ei ymmärrä jos selität noin tarkkaan vaivasi, vaan vähättelee että ajatuksiahan on kellä vaan ja kyllä se ohi menee tms.
Kaikki terapeutitkaan eivät ymmärrä seksuaalisia ongelmia eivätkä tunnista ihmisessä esim seksuaalista hyväksikäyttöä. Voi olla että on hoidettu vuosikausia pelkkänä masennuksena, kun takana on varsinaisena "mätäpaiseena" seksuaalinen rikkinäisyys.
Hae terapia-apua ja kun sen saat ja luottamus hyvän terapeutin kanssa syntynyt, voit alkaa purkaa sisälläsi olevaa kuonaa ja voit alkaa eheytyä & parantua.
Tsemppiä sulle!
Pistän vielä jos/kun löydän Delfins:n sivun.
Eli olet murrosiässä ja aivosi kehittyvät huimaa vauhtia. Toisin sanoen, ajatusmaailmasi voi hyvinkin muuttua jopa vuoden päästä aivan toiseksi. Murrosiässä kaikki on päässä "sekaisin" ja myös tälläiset asiat saattavat tulla mieleen.
Tärkeintä on, että itsekin tiedostat asian ja että nuorten poikien ajattelu seksuaalisessa mielessä ei ole hyvä homma.
Ja kun kerran tiedät, että se on pahasta ja voit kieltäytyä siitä, voit myös ajatella, että olet kuitenkin järkevästi ajatteleva ihminen ja pystyt hallitsemaan itseäsi.
Tälläisestä seksuaalisesta mieltymyksestä eroon pääseminen alkaa sillä, että ensin myöntää asian olevan ongelma. Tärkeintä olisi kuitenkin päästä ammattiauttajalle, jos ongelma käy ylitsepääsemättömäksi, heiltä saa uskomattoman hyviä neuvoja tähän mieltymykseesi. Muista, että olet jo parempaan päin kun pystyt kirjoittaman siitä edes tänne nimettömänä. Seuraava askel (se helpompi), on mennä vaikkapa paikkakuntasi mielenterveystoimistoon, jotta saat apua.
Ne ovat ainoastaan ja VAIN ajatuksia. Jokaisella meistä on fantasioita ja useimmilla myös niitä "vähemmän kauniita". Ei fantasioista ketään rangaista ja niiden tarkoitus on ainoastaan oman seksuaalisen mielen virittäminen ja arjen elon värittäminen. Sairas on vasta se, joka tuo nämä sisäiset mielikuvansa todellisiin käytäntöihin toisia ihmisiä hyväksikäyttämällä. Jokainen on varmasti joskus säikähtänyt ajatuksiaan, se on enemmän kuin luonnollista. Muistan itsekin ala-asteiässä nauttineeni kun sain ystäväni pikkuveljen itkemään... tein sen salaa ja sitten olin "muina miehinä". Nykyäänkin näen unta ja fantasioin raiskatuksi tulemisesta. Todellisuudessa en kuitenkaan haluaisi joutua väkisin naiduksi... tiedänhän riskit! Minusta voit olla ihan rauhassa ja ehkä voit oman mielenrauhasi parantamiseksi keskustella ammattilaisen kanssa tuntemuksistasi. Ajatusten taustalla voi olla joitain syvempiäkin taustoja, esimerkiksi itseluottamuksen puutetta... Kun ikää tulee lisää, saat varmasti myös paremman otteen tunteistasi ja elämästäsi. Tsemppiä sulle :) !
Tosiaan kun sanoit itseluottamuksen puutteesta..se saattaa olla jopa ratkaiseva sana..jos kaikki johtuu siitä niin tiedän mistä on kyse...olen nimittäin KÄRSINYT kovasta itseluottamuksen ja itsetunnon puutteesta..kärsin vieläkin ja joskus meinaan tulla jopa hulluksi...en ole tehnyt kenellekään mitään pedofilista josta olen onnellinen...enkä halua tehdäkään, koska tiedän kuinka kauheeta se on ja sairasta..tosin joskus kuvittelen VAIKKA MITÄ!...toivon että asiat selkiintyvät eikä minun tarvi kärsiä tästä koko elämääni...
katso:
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/delfins ry.htm