Kill Billit

Kaikki viitteet muihin elokuviin ovat hyvin toimivia ja hyvin hyvin suoraviivainen kostotarina on yllättävänkin tehokas. Mutta parhaat puolet leffoissa ovat kuvauksessa ja musiikeissa. Viusuaalisesti todella näyttäviä pätkiä kumpikin ja mm. Morriconen musiikit taustalla ovat upeita. Tarantinon silmä sitä kohtaan, miten rakennataan kohtaukset musiikin varaan, on ihailtavaa. Pulp Fiction ja Reservoir Dogs ovat huomattavasti parempia, mutta muuten en lähtisi vertailemaan.

Olen killbilleistä nähnyt vain ykkösen ja tykkäsin kovasti. Tyylikäs leffa.

Minua miellyttää siinä erityisesti se, että nainen pääosassa on aktiivinen, sankari, ottaa elämänsä ohjat käsiinsä (vaikka kaikki menee päin helvettiä) ja tekee vitutukselleen jotain. Ei siis mikään vellihousu, sukupuoleen katsomatta.

Nový most

-ne on aivan täyttä roskaa..alusta loppuun.Ei mitään järkeä,tuollaisia osaa tehdä kuka tahansa,jolle annetaan vehkeet ja rahoitus.

Tarantinon kunnioitus vanhempaa toimintaa kohtaan huokuu kaikista kuvallisista ja tarinallisista ratkaisuista. Kuka tahansa osaa tehdä pitsaa, mutta Tarantino tuntee vanhat hyvät reseptit..

Pitkälti nämä Tarantinot (varsinkin nämä kaksi)kannattelevat itseään kohtauksien...sanoisinko "elämää suuremmaksi" tekemisen yrittämisellä.

Omituista, että pidän ykkösestä enemmän kuin jälkimmäisestä, vaikka olin etukäteen täysin varma että käy päinvastoin. Kakkonen on hieman pitkitetty ja överiksi tyylitelty. Ykönen on cool-pätkä, kun vaan muistaa skipata typerät miekkailut. Ja tietysti on hauskaa seurata Tarantinon 70-luvun suosikkien vyöryttämistä esiin erinäisissä rooleissa (Michael "Then came Bronson"Parks, David "Kung Fu"Carradine ja tietysti jo True Romancesta tuttu Sonny Chipa. Bronson oli juniorina eräs minunkin suosikkisarjojani.

Niinpä. Se ensimmäinen kerta on aina paras.
Näin 1. ja 2. osat päivänäytöksessä, jossa oli kourallinen ihmisiä, ei popcornia rouskuttavia katselijoita.

Yletön väkivalta oli siistiä katseltavaa, kun sitä ei voi pitää uskottavana, totena. Tarantinon tyyli vain puree allekirjoittaneeseen aika lujaa.
Palapelin tyyliset dialogit ei aukene kaikille, jolloin voi tulla ajatus sekavasta leffasta.
Muutama hyvä näyttelijä tekee sivuosassaan laadukasta työtä ja täten nostaa leffan arvoa, vaikka joukkoon olisikin päätynyt jokunen enemmän minuutteja saava b-ryhmän näyttelijä(tär).

Ensimmäisellä katselukerralla se sai maailmani suorastaan pois radaltaan, niin mahtava kokemus se oli. Upeita elokuvia! Upea Uma!