Täytyy kyllä sanoa,että toiset ihmiset on niin ilkeitä, niin ilkeitä!!!! Kyllähän minä sen tiesin, että sen piti just se sanoa minun kuulteni...voi paska mikä ääliö mäkin olen!!!
Minusta tuntui, että sinäkin vaikutit hieman häiriintyneen tuosta kysymyksestä, vaikutti että yritit vastata siihen niin välinpitämättömästi, vai kuvittelinko vain?
Järki vaan ei tottele, minkäs teet?
Voisin haudata itseni elävältä, saisinpa minäkin kärsiä lisää. Kuka hiivatin idiootti meni keksimään tunteet????
Voi luoja mä olen ihan hukassa nyt...ei tiedä mitä tekisin ja mihin pääni hukkaisin.
Toisaalta, ei sustakaan kyllä ota erkkikään selvää, mitä sun päässäs liikkuu, kun et sitä kerro. Voit olla varma etten minä ainakaan enää uskalla sanoa/tehdä mitään.
Se hymy ja nauru minkä useimmiten saat nähdä huuliltani, on useimmiten pakkopullaa. Silmistä näet sen surun ja kaipauksen, mikä sisimmässäni oikeasti asustaa. Se hymy on minun tapani suojautua, en haluaisi enää rikkoa itseäni enempää.
En vain voi ymmärtää, miten jonkun ihmisen lähellä voi tuntua siltä, että olisi aina kuulunut siihen ja alkaa jo oikeasti ihmetyttämään, miten meidän tiemme aina kulkee "yksiin" vaikka se on silkkaa sattumaa? (tietääkseni)
Tunnen sisimmässäni sinun läheisyytesi, vaikka en sinua näkisi.
kiitos ja hyvästi ;) tämä nyt oli yhden pikkutytön tasalle taantuneen tollon terapia-tunti....
Minusta tuntui, että sinäkin vaikutit hieman häiriintyneen tuosta kysymyksestä, vaikutti että yritit vastata siihen niin välinpitämättömästi, vai kuvittelinko vain?
Järki vaan ei tottele, minkäs teet?
Voisin haudata itseni elävältä, saisinpa minäkin kärsiä lisää. Kuka hiivatin idiootti meni keksimään tunteet????
Voi luoja mä olen ihan hukassa nyt...ei tiedä mitä tekisin ja mihin pääni hukkaisin.
Toisaalta, ei sustakaan kyllä ota erkkikään selvää, mitä sun päässäs liikkuu, kun et sitä kerro. Voit olla varma etten minä ainakaan enää uskalla sanoa/tehdä mitään.
Se hymy ja nauru minkä useimmiten saat nähdä huuliltani, on useimmiten pakkopullaa. Silmistä näet sen surun ja kaipauksen, mikä sisimmässäni oikeasti asustaa. Se hymy on minun tapani suojautua, en haluaisi enää rikkoa itseäni enempää.
En vain voi ymmärtää, miten jonkun ihmisen lähellä voi tuntua siltä, että olisi aina kuulunut siihen ja alkaa jo oikeasti ihmetyttämään, miten meidän tiemme aina kulkee "yksiin" vaikka se on silkkaa sattumaa? (tietääkseni)
Tunnen sisimmässäni sinun läheisyytesi, vaikka en sinua näkisi.
kiitos ja hyvästi ;) tämä nyt oli yhden pikkutytön tasalle taantuneen tollon terapia-tunti....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei! sä kyllä tiedät minkä pikkiin se mokaus meni... ja voit vaan kuvitella kuinka ihastunut suhun oon niistä katseista ja nauruista mitä sulle annan..
jotenkin ollaan junnattu nyt vähän paikoillaan ja jätetty noi vakavista puhumiset kokonaan pois..
siihen "läheisyytees" kun on niin vaikea jäädä kuten tiedät :)
purkaus. Mikä oli kysymys?