Jymy Eetu kirjoitti Jippiin vitsipalstalla
Tyttölasta (25v) oli siunattu varsin pienillä rinnoilla. Koska asia häntä kovasti harmitti ja
monia öitäkin oli jo asian suhteen tullut valvottua… ajatteli hän asian suhteen tehdä jotain.
Siksipä seuraavana aamuna tytön askeleet kävivätkin jo kohti tutun lääkäriaseman ovea…
Astuessaan lääkärin pakeille ja esiteltyään itsensä, kysäisi lääkäri mikä neidolla oli huolena.
”Vaan kun nuo rintani ovat niin kovasti pienet” tyttö ujosti selittäen.
”Nostappas hieman mekkoasi, jotta näen paremmin” totesi lääkäri.
Tyttö siitä paikasta riuhtaisi nuttunsa ylös ja lääkäri totesi
”Ai ai jai, vaan ovatpas ne kovasti pienet. Nyt ei taida lääketieteestäkään olla sinulle apua”
Tytön parkaistessa lääkäri kuitenkin rauhoitti häntä ”Yksi pettämätön konsti minulla sinulle on…”
”Mitäpä tohtorilla olisi mielessään” jo hieman rauhoittunut neito tivasi.
Lääkäri kirjoitti paperille osoitteen ja ojensi sen neidolle ”Tässä on erään hyvän ystäväni,
erinomaisen psykiatrin, vastaanoton osoite…”
”Mitäääääääääää enhän minä kai mikään HULLU ole !!!” parkaisi tyttö ja polki jalkaansa lattiaan.
”No ei, ei !!! Neitopa on nyt käsittänyt hieman väärin. Tämä kaveri on TODELLA pätevä korjaamaan tämänkin vaivan” totesi lääkäri taluttaessaan tytön vastaanottonsa ovelle.
Nyt tyttöparka oli aivan hämmennyksissään ja ihmeissään. Muutaman tunnin kaupunkia kierrellessään hän kuitenkin uteliaisuuttaan päätti pistäytyä lääkärin hänelle antamassa
osoitteessa…
Psykiatrin vastaanotolla tyttö esitteli itsensä ja kertoi saaneensa lääkäriltä ”passituksen” tämän luo.
”Mikä se kauniin neidon tänne luokseni tuo” kysäisi aivotohtori iloisesti.
”Vaan kun nuo rintani ovat niin kovasti pienet” tyttö selitti punastellen.
”Vaan nostappas hieman tuota mekkoasi, jotta näen ne hieman paremmin” riemuitsi lanttutohtori.
Tyttöhän siitä paikasta riuhtaisi mekkonsa kaksin käsin korviin ja psykiatri totesi lakonisesti
”Ai ai jai, vaan ovatpas ne kovasti, kovasti, kovasti pienet.”
Tyttö parkaisi surkeasti jälleen, mutta aivotohtori keskeytti hänet napakasti lausuen
”Vaan eipä tuo haitanne mitään. Minullapa on sinulle lääke tähän vaivaan…”
”Aivanko totta, onkos se tohtorisetä nyt aivan tosissaan? Mitäs se hoito oikein tulee maksamaan?”
”Tosissaanhan tässä ollaan ja 3.000,00 euroa sinulle tulee hoidosta kustannuksia !” liversi tohtori.
”3000 euroa !!!” kiljaisi tyttö pompaten melkein kattoon…
”Miten se on, haluatko sinä isommat rinnat vai et ???” psykiatri kysyi.
Toivuttuaan hämmennyksestään tyttö kaivoi luottokorttinsa ja ojensi sen aivotohtorille.
Kuitattuaan suorituksen lanttumaakari ojensi kortin tytölle ja valisti tätä
”Hoito on aivan yksinkertainen toimenpide. Joka iltapäivä tasan kello 17:00 sinä nostat
mekkosi ylös, tartut ’rintoihisi’ kunnon kämmenotteella ja laulan ’sä kasvoit neito
kaunoi… kolmen minuutin ajan. Ja muista tasan kello 17:00 !!”
”Täh ? Maksoinko minä 3.000,00 euroa TÄSTÄ” neito ällistyi.
”Kyllä juu… Mutta minä takaan että se toimii…” lanttutohtori saatteli tytön ovelle.
Tyttö oli aivan ihmeissään ja lähti selvittelemään mieltään läheiseen ruokakauppaan.
Ruokaostoksiaan kärryynsä nostellessaan hän sattui vilkaisemaan kelloansa ja huomasi
Sen olevan 16:55. Nytpä tytölle tuli hirmuinen kiire… Keskellä käytävää, ihmisten keskellä, ei
voi mennä nostelemaan mekkoa ja alkaa laulamaan. Etsittyään aikansa rauhallista nurkkausta tyttö
alkoi jo olla paniikissa, mutta kuin sattumoisin huomasi ettei lihatiskin takana ollut ketään…
Kellon ollessa tasan 17:00 tyttö riuhtaisi mekkonsa korviin, tarttui ’rintoihinsa’ ja alkoi livertää
”Sä kasvoit neito kaun…”
Kunnes samassa lihalaatikoiden takaa kuului möreä miesääni ja vetoketjun vingahdus…
”EI PERKULE !!!… onkos se kello jo VIISI ? Jänis istui maassa torkkuen…”
Tyttölasta (25v) oli siunattu varsin pienillä rinnoilla. Koska asia häntä kovasti harmitti ja
monia öitäkin oli jo asian suhteen tullut valvottua… ajatteli hän asian suhteen tehdä jotain.
Siksipä seuraavana aamuna tytön askeleet kävivätkin jo kohti tutun lääkäriaseman ovea…
Astuessaan lääkärin pakeille ja esiteltyään itsensä, kysäisi lääkäri mikä neidolla oli huolena.
”Vaan kun nuo rintani ovat niin kovasti pienet” tyttö ujosti selittäen.
”Nostappas hieman mekkoasi, jotta näen paremmin” totesi lääkäri.
Tyttö siitä paikasta riuhtaisi nuttunsa ylös ja lääkäri totesi
”Ai ai jai, vaan ovatpas ne kovasti pienet. Nyt ei taida lääketieteestäkään olla sinulle apua”
Tytön parkaistessa lääkäri kuitenkin rauhoitti häntä ”Yksi pettämätön konsti minulla sinulle on…”
”Mitäpä tohtorilla olisi mielessään” jo hieman rauhoittunut neito tivasi.
Lääkäri kirjoitti paperille osoitteen ja ojensi sen neidolle ”Tässä on erään hyvän ystäväni,
erinomaisen psykiatrin, vastaanoton osoite…”
”Mitäääääääääää enhän minä kai mikään HULLU ole !!!” parkaisi tyttö ja polki jalkaansa lattiaan.
”No ei, ei !!! Neitopa on nyt käsittänyt hieman väärin. Tämä kaveri on TODELLA pätevä korjaamaan tämänkin vaivan” totesi lääkäri taluttaessaan tytön vastaanottonsa ovelle.
Nyt tyttöparka oli aivan hämmennyksissään ja ihmeissään. Muutaman tunnin kaupunkia kierrellessään hän kuitenkin uteliaisuuttaan päätti pistäytyä lääkärin hänelle antamassa
osoitteessa…
Psykiatrin vastaanotolla tyttö esitteli itsensä ja kertoi saaneensa lääkäriltä ”passituksen” tämän luo.
”Mikä se kauniin neidon tänne luokseni tuo” kysäisi aivotohtori iloisesti.
”Vaan kun nuo rintani ovat niin kovasti pienet” tyttö selitti punastellen.
”Vaan nostappas hieman tuota mekkoasi, jotta näen ne hieman paremmin” riemuitsi lanttutohtori.
Tyttöhän siitä paikasta riuhtaisi mekkonsa kaksin käsin korviin ja psykiatri totesi lakonisesti
”Ai ai jai, vaan ovatpas ne kovasti, kovasti, kovasti pienet.”
Tyttö parkaisi surkeasti jälleen, mutta aivotohtori keskeytti hänet napakasti lausuen
”Vaan eipä tuo haitanne mitään. Minullapa on sinulle lääke tähän vaivaan…”
”Aivanko totta, onkos se tohtorisetä nyt aivan tosissaan? Mitäs se hoito oikein tulee maksamaan?”
”Tosissaanhan tässä ollaan ja 3.000,00 euroa sinulle tulee hoidosta kustannuksia !” liversi tohtori.
”3000 euroa !!!” kiljaisi tyttö pompaten melkein kattoon…
”Miten se on, haluatko sinä isommat rinnat vai et ???” psykiatri kysyi.
Toivuttuaan hämmennyksestään tyttö kaivoi luottokorttinsa ja ojensi sen aivotohtorille.
Kuitattuaan suorituksen lanttumaakari ojensi kortin tytölle ja valisti tätä
”Hoito on aivan yksinkertainen toimenpide. Joka iltapäivä tasan kello 17:00 sinä nostat
mekkosi ylös, tartut ’rintoihisi’ kunnon kämmenotteella ja laulan ’sä kasvoit neito
kaunoi… kolmen minuutin ajan. Ja muista tasan kello 17:00 !!”
”Täh ? Maksoinko minä 3.000,00 euroa TÄSTÄ” neito ällistyi.
”Kyllä juu… Mutta minä takaan että se toimii…” lanttutohtori saatteli tytön ovelle.
Tyttö oli aivan ihmeissään ja lähti selvittelemään mieltään läheiseen ruokakauppaan.
Ruokaostoksiaan kärryynsä nostellessaan hän sattui vilkaisemaan kelloansa ja huomasi
Sen olevan 16:55. Nytpä tytölle tuli hirmuinen kiire… Keskellä käytävää, ihmisten keskellä, ei
voi mennä nostelemaan mekkoa ja alkaa laulamaan. Etsittyään aikansa rauhallista nurkkausta tyttö
alkoi jo olla paniikissa, mutta kuin sattumoisin huomasi ettei lihatiskin takana ollut ketään…
Kellon ollessa tasan 17:00 tyttö riuhtaisi mekkonsa korviin, tarttui ’rintoihinsa’ ja alkoi livertää
”Sä kasvoit neito kaun…”
Kunnes samassa lihalaatikoiden takaa kuului möreä miesääni ja vetoketjun vingahdus…
”EI PERKULE !!!… onkos se kello jo VIISI ? Jänis istui maassa torkkuen…”
Vastaukset 1
Vanhimmat
juu.. meillä on ollut tämä juttu leireillä sketsinä... tosin eri lauluilla...
yleisön saa ainakin nauramaan...