Musta tuntuu, että olen mieleltäni niin maskuliininen, että mun olis ollu parempi syntyä mieheksi. En tarkoita tätä mitenkään seksuaalisessa mielessä; sellaiset asiat on toissijaisia tällä hetkellä.
Naisten kanssa en tule toimeen, koska en ole naisellisen tunteellinen, juonitteleva tai iloinen. En pidä siitä, että kun me jostain jutellaan ja paikalle tulee miehiä, naispuolinen keskustelukumppanini vastaa miesten mistäs juttelette kysymykseen "naisten juttuja". Kun emme jutelleet mistään naisten jutuista! Emmekä koskaan juttele. En usko sellaisiin. Miehet tekevät pesäeroa minuun heti ja suhtautuvat minuun naisena, eli sellaisena joka ei ikinä pääse samalle tasolle heidän kanssaan. Ei siinä toisaalta mitään, en varmasti koskaan tule olemaan mikään miesten mies, enkä haluaisikaan, mutta en pidä sukupuolijaottelusta,
Miestenkään kanssa en tule toimeen, koska joskus tuntuu, että minussa on enemmän munaa kun kourallisessa miehiä. Miehetkin ovat niin naisellisia ja pinnallisia nykyään. En kaipaa mitään machoja vaan rehellisiä ja rauhallisia, totuudellisia ja oikeastaan sukupuolettomia hengen kumppaneita.
Minulle sukupuoli on niin tasan toissijainen asia ja uskon sukupuolten joka tapauksessa olevan vain psyykkisiä pinttymiä.
Tiedän, että olen vesimiehenä maskuliininen merkki, mutta jotain rajaa. Tai ehkä ongelma ei olekaan siinä, että minä olen liian maskuliininen, vaan että ne miehet joihin itseäni vertaan ovat liian feminiinisiä.
Ruumiinrakenteeltani olen melko pitkä, hoikka ja hento, vaikka jotain miesmäistäkin löytyy.
Onko muilla veskarinaisilla tällaisia ajatuksia, vai jäänkö yksin? Haluan korostaa, että en usko henkiseen tai mielelliseen sukupuolijakoon, mutta stereotypioiden perusteella olen kyllä todella puhtaan maskuliininen. Ja nimenomaan puhtaan.
Kokemuksia
8
1256
Vastaukset
- minä vähäsen
siis itsekään en ole mikään naisellinen nainen, aina ollut enemmän poikatyttö, vahva ja itsenäinen. viihdyn mieluummin housuissa ja meikkiä en käytä. mutta miesmäinen en kuitenkaan ole. en myöskään tule naisten kanssa toimeen, suurin osa ystävistäni on aina ollut miehiä, ihan vaan ystävinä. en osaa puhua "tyttöjen juttuja" puhun mieluummin vaikka autoista.. ja olen vesimies.
- veskarinaiset
Juu itsekään en mielelläni pukeudu mekkoon. Farkut ja huppari on mun juttu. Ei mulla mitään periaatetta ole tuosta pukeutumisesta muuta kuin se, että en halua edistää miesten henkistä hukkaan menemistä provosoivalla pukeutumisella (tulee huono omatunto) ja että mukavuus ennen kaikkea.
Provosoivalla pukeutumisella en myöskään saavuta yhtään mitään itseni kannalta hyödyllistä; en halua kiimaisia miehiä kuolaamaan vartaloani. Kaipaan älyllistä ja terveellä tavalla itsevarmaa henkistä ja älyllistä virikettä.
En myöskään meikkaa, koska se on minusta valehtelua ja saa minut näyttämään heikolta. Ja se myös tekee minusta heikon sillä huonolla tavalla. Ja olen siinä mielessä tyytyväinen ulkonäkööni, että arvostan luonnollisuutta ja meikittömänä, kas vain, olen luonnollinen.
Minä en tykkää jutella autoista, vaan käytännöllisistä filosofisista asioista ja katsomusten epäkohdista. En halua niitä tuomita, haluan vain ymmärtää niitä.
Yritän keskittyä asioihin, jotka ovat tärkeitä olemassaolon ja elämisen mielekkyyden kannalta. Pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja puolueeton ja senkin takia minusta on ihan turha käsittää itsensä sukupuolijaon kautta naiseksi. Nainen voi kyllä olla, mutta mitään roolia ei tarvitse omaksua. Itseasiassa uskon sellaisen, kuten myös kaikkien muidenkin käsitteiden omaksumisen estävän henkisen kehittymisen.
Minusta tuntuu, että veskarit (ainakin minun tapauksessa pitää paikkaansa) jaotellaan maskuliinisiksi sen takia, että he eivät ole naisellisia. Miehekkyydestä ei varmaan tarvitse puhua, koska uskon sen olevan jotain aivan muuta kuin maskuliinisuus. Miehekkyys varmaan määritellään, tai kannattaisi ainakin määritellä aikakausittain. Maskuliinisuus sitten varmaan tarkoittaa juuri sitä älyn painottumista, itsevarmuutta, riippumattomuuden arvostamista ja rehtiyttä.
Kun mieli on kirkas, en tunne itseäni naiseksi (tai mieheksi). Tunnen vain olevani siinä hetkessä ja että minulla on elävänä olentona mahdollisuuksia. - helmikuu16
Juu,et ole yksin.Minustakin tuntuu,että tosiaan munaa on enemmän kuin useimmissa miehissä.Olen välillä jopa jollain tasolla raaka.Olen tehnyt yksin kaikkia sellaisia asioita,mihin suurin osa naisista tarvitsee miestä.En kestä sellaisia tosikki,piipittävia naisia.Toisaalta,tahtoisin välillä olla tooosi naisellinen ja viehättävä.Mieheni tahtoisi sellaisen hametta pitävän ihanaisen kiharapilven mutta minäpä kuljen farkuissa yms,ajalen mopolla ja teen muutenkin kaikkea hullua.Sellaista tää veskarin elämä on.LIsäksi tahtoisi usein olla yksin ja sitoutumaton keneenkän...vaikeeta eiks nih.
- ZixZax
Kyllä, ainakin jotain tuttua tuossa sinun kirjoituksessa...
Itse olen ulkonäöltäni lähinnä sporttinen;en hirveän naisellinen, mutten äijämäinenkään.Tulen kyllä toimeen naisten kanssa, mutta juoruilu, kadehtiminen ja tosi turhamaiset ämmämäiset kotkotukset saavat minut aina perääntymään pari askelta.Naisporukassa olen aina se, jolle uskoudutaan ja kerrotaan henkeviä asioita, koska en ikinä levittele niitä eteenpäin.
Miesten kanssa tulen ehkä paremmin toimeen....koska seuraan urheilua,tiedän autoista ja koneistakin jotain, niin kaverillista juttua riittää. On eräs mies kohteliaisuutena laukonut minulle joskus,että "sulla on pallit aivoissa".Mutta, jos jotain seksuaalisia jännitteitä on ilmassa, niin kuittaan ne yleensä huumorilla.
Minäkin haluaisin tällaisen miehen kuin kirjoitit:" En kaipaa mitään machoja vaan rehellisiä ja rauhallisia, totuudellisia ja oikeastaan sukupuolettomia hengen kumppaneita."
Pelkään vain, että se on mahdoton yhtälö.Olen joskus jopa miettinyt, että pitäisikö meillä veskarinaisilla olla kaksi eri miestä, seksikumppani ja sielunkumppani.Joskus vain tuntuu, ettei sellaista saa samassa pakkauksessa. - vesimies-tyttö
on koko ikänsä halunnut olla poika. Ehkä senkin takia koska jo lapsuuden ystävät olivat poikia. En siis leikkinyt tyttöjen-leikkejä niin kuin muut ikäiseni tytöt (barbeja-yäk) ;) Vaan olin veljeni ja naapurin poikien kanssa sotasta tms.
Minut pojat hyväksyivät joka tapauksessa pojaksi, asiaan on kenties vaikuttanut sekin että olen ollut aika suosittu (varsinkin poikien keskuudessa). Vielä miehen iässäkään he eivät juttujansa osaa varoa, eikä tarvikaan, siksi että myös tämä nuori nainen on kuulemassa, ei edes uudet tuttavuudet siitä välitä kun huomaavat ettei se ole minulle mitään uutta. On muuten miehilläkin omat juttunsa, kyllä hekin puhuvat keskenään ns. arkoja asioita, ainakin nämä minun tuntemani.
Nuoruus kuitenkin on tuonut elämääni myöskin nais-sukupuolen edustajia, jotka vetivät minutkin siihen "pinnalliseen" maailmaan. Muodin ja meikkien sekaan. Olen silti tyytyväinen tähän tilanteeseen vaikka oikeastaan elänkin "kaksoiselämää".- minttu-vesimies
Kokemuspohjaltani yhdyn teidän tarinoihinne/ tunteisiinne, mutta tässä kolmenkympin rajapyykillä sitä mieltää asioita jo hieman toisin.
Ihmettelen suuresti haluanne samiastua miehiin/ kokea maskuliinisuuttanne. Unohtaen samalla kuinka onnellisia olemme naisina?
Ei tarvitse näyttää, tai käyttäytyä kuin pimu, ei. Voit vapaasti olla se mikä sinä olet. On turha keskittää ja hukata energiaa epäolennaiseen.
Vaikka ystäväpiirini on aina koostunut poijista/miehistä, ja tunnen olevani ns. omieni joukossa miehien parissa, niin minua inhottaa aina yhtä paljon kun joku tokaisee; sä olet hyvä jätkä! Ei näin!
Olen ylpeä siitä että olen nainen, vaikka ajatus/käyttäytymismaillini on kuin miesten. Hyväksykää ja rakastakaa siskot itseänne sellaisina, kuin olette! Silloin teillä on paljon enemmän annettavaa kaikille =D
Muistaen, että onnellisuuteen ei ole tietä, tie on onnellisuus
- Kaurisn/vesim Ani40+
Heips, kun olin nuorempi minulla oli samanlaisia tunteita. Olin kiinnostunut vielä 20-vuotiaana enemmän kuorma-autoista kuin pojista/miehistä. Mua ne jopa "ällös", käännän vieläkin kun juttelen jonkun miehen kanssa keskustelun tekniikan puolelle, se on luonnevika ainakin mulla, mutta toisaalta karsiutuu tyhjän puhujat ympäriltä. Nuo flirttailija naiset/miehet:anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... älä käytä heihin energiaa, se on tuhlausta... älä edes käytä ajatustakaan,sekin on tuhlausta, älä sorru ali/yli-lyönteihin( minusta se on ala-tyyliä... "korkeamman ajatuksen ihmiset ei tee niin" anteeksi vaan muut immeiset, x- kooppiin puuttumatta
(minä olen syntynyt 20.01) eli olen rajalla kauris/vesimies), ole ystävällinen ja nauti elämästäsi, ohita kaikki sellainen, mikä vie energiaasi olethan viisas nainen, mä aina jos voin, siirryn takavasemmalle. Nyt kun mä olen jo vanhempi on helpompi sietää ja olen suvaitsevampi erilaisuuksille. ÄLÄ ANNA MUIDEN HEILAUTELLA SINUA, OLE MITÄ OLET ... kyllä vakka kantensa löytää... Ystävyydellä Ani40 - hulda36
Hih ihaa sama juttu mulla on niinku enemmä miespuoleisii "kavereita" ku likka ku niihi on tutustunu ton ukon kautta! Ja mitä oon huomannu nii mulle tullaa aika nopeesti juttelee tai toisinpäi EMT
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1012120
Oulussa puukotettu lasta
Onko perussuomalaiset huolissaan julkisten tilojen turvallisuudesta. Miten sisäministeri Rantanen suhtautuu lapsiin kohd4321619Mitä tekisit jos
täällä ois viesti sulle, otsikossa sun etunimi ? Ja viestissä sanotaan "minä rakastan sua" ja allekirjoituksena kaiva911333Nyt pärähtää - Uusi lavatanssiohjelma starttaa tv:ssä!
Oletko toivonut lavatanssiohjelmaa televisioon? Puoli seiskan kesäilta tuo lavatanssit suomalaisiin koteihin. Juontajin151153- 761113
Kokki Akseli Herlevin ex-rakas Emmi Suuronen kisasi Diilissä - Nyt Selviytyjissä: "Vaikka olen..."
Emmi Suuronen ja Akseli Herlevi ovat ex-pariskunta. Nyt Emmi nähdään taas tosi-tv-ohjelmassa. Takana on jo Diili ja mis111075- 1801013
Onpas punavihreät taas ärhäkkäinä
😺 Ihan tuntuu kuin syyttäisitte meikäläisiä/meikäläistä Oulun puukotuksesta. Tapaus on hyvin ikävä ja tuomittava. En2791011Miten ihmeessä
on kaksi niin samanlaista. Älä ymmärrä väärin, en yritä mitenkään itseäni ylentää mutta eiköhän me jollakin radioaallol49979- 74847