hoitoihin,vaikka kiitollinen olenkin,että saan hoitoa,Kaipa se välillä masentaa,ja täytyy yrittää piristyä,
Välillä tuntuu,ettei jaksaisi
joka päivä raahautua
9975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sädehoitoa?
Mulla alkaa pian 25 kerran sädehoito.
kaikissa kokeissa,röntgeneissä,ja punktreerauksessa,ja haavanhoidossa.
Hyvähän se on että tutkitaan, niin saat varmasti parhaan, sinulle sopivan ja räätälöidyn hoidon.
Tottahan se on rankkaa rampata hoidoissa, mutta mitäs jos koittaisit luoda mielikuvaa niistä hoidoista, että ovat kuin luuta, joka viskaa syöpäsolut elimistöstäsi ulos?
Itse mietin tulevaa sytostaattihoitoa ja aion ajatella kun mömmö pulputtaa suoneen, että siitäs saatte pirulaiset, mitäs nyt sanotte? Tuliko huono olo? Hähhää, sen ovat ansainneetkin, minun elimistööni ei lupaa kysymättä majaa pysytetä, hemmetin salamatkustajat!
Seikkailin tuolla jenkkisivuilla lukemassa rintasyövästä, jotenkin usko kasvoi entisestään, että kyllä tästä selvitään, piruvie :) Niin on monenlaiset hoidot, ensin syöpä leikataan pois, sytoilla nujerretaan mahdolliset yksittäiset seikkailijat, säteillä liiskataan sitkeimmätkin ja hormonaalinen hoito vielä siihen kaiken kukkuraksi varmistamaan, ettei uusia syöpäsoluja pääse syntymään terveeseenkään rintaan.
On se tosiaan onni asua Suomessa, kun kaiken tämän hoidon saa vielä julkisin varoin. Enpä taida veronmaksustakaan enää ikinä valittaa ;)
Kyllä se ottaa voimille, mulla oli samaan aikaan vielä olkanivelen fysioterapia ja isot verenpainetutkimukset meneillään - siis kertakaikkiaan ihan joka päivä piti könytä johonkin sairaalaan ja kaikki tietty eri puolilla Helsinkiä. Kyllä tilanne siitä rauhoittuu kun hoidot pääsevät alkamaan, koita kestää!
leikkaushaavaan tullut parin sentin kuolio,Nyt se on aika rumannäköinen,kun vaihdan haavatyynyjä,Toivottavasti nyt ensi viikolla aloittaisivat ?
Minulla oli haava aika pitkään tulehtunut ja sytojen aloittamista siirrettiin vähän pitempään kuin normaalisti.
periksi ei anneta! :)))
Aina joskus kävi mielessä että voisi tämä olla helpompaakin kun viime kesänä kiipesi junaan joka hemmetin arkiaamu ja körötteli 200 km pohjoiseen. Vielä pahempaa oli takaisintulo kun oli ne helteet ja tavallisessa pikajunassa ei ole mitään ilmastointia tai edes ilmanvaihtoa. Mutta kun oikein tuntui hankalalta niin yritinpä miettiä mikä olisi toinen vaihtoehto ja kas sehän oli kuolema ja kummasti taas matkanteko maistui.
Pahimmalta tuntui katsella Oulun asemalla tupakoivaa nuorisoa kun itsellä oli syöpä jonka aiheuttamisessa tupakalla oli varmasti suurin osuus. Ei, periksi ei anneta, vaihtoehto on liian lopullinen. Tämä nyt saattaa tuntua vähän goottilaiselta mutta tarkoitus oli sanoa että olipa hoito kuinka rankkaa hyvänsä niin se johtaa parempaan lopputulokseen kuin ilman hoitoja olisi tulossa.
Tämä nyt taas näyttää päämäärättömältä kirjoittelulta mutta kun kontrolli on takanapäin ja kaikki näyttää hyvältä niin pieni euforia lienee sallittua :-) .
Sinä älä vähättele kirjoituksiasi. Osaat hyvin ilmaista ajatuksesi ja on mukava lukea niitä. Minunkin tekee pahaa katsoa ihmisiä,jotka tupakoivat -varsinkin aikuisia naisia sairaalan pihalla... No jokainen valitsee oman tiensä...
Ei tässä jouda kuolemaan. Me eletään täyttä elämää päivä kerrallaan ja nautitaan jokaisesta päivästä täysin siemauksin!! :-)