Miten kauan voi nainen olla epätyydyttävässä liitossa vaikka tietää että on toinen mies joka rakastaa? Orgasmiakin teeskennellään,sellainen kuuluu saada ja kun teeskentelee yhden on soppa valmis.Loukkaa jos tekee asialle jotain,kärsii itse jos mitään ei tee.Mutta ei kai,hampaat irveessäkään voi yrittämällä yrittää pitää suhdetta kasassa loputtomiin?Vai voiko?Lastenko takia vai sukulaisten?
Mietin viime yönä,
täältä lukemaani.
121978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ikuisuuksia ainakaan voi teeskennellä mitään mitä ei oikeasti ole olemassakaan. Lasten takia ei kuulu olla suhteessa, jollei mitään muuta syytä enää ole. Lapset vaistoavat ja huomaavat jo pienestä asti, ettei kaikki ole vanhempien välillä kunnossa. Lapset näkevät mielummin onnelliset vanhemmat omissa kodeissaan, kuin vihamieliset vanhemmat saman katon alla.
Orgasmin teeskentelyä en ole ikinä ymmärtänyt..
Itselleen nainen sillä hallaa tekee, kunnei voi miehelle sanoa, mitä haluaa ja mitä toivoo miehen tekevän kunnon tyydytyksen saamiseksi. Miksi kukaan nainen haluaisi toistuvasti seksiä, jossei edes silloin tällöin saisi sitä orgasmia. Jotenkin se tuntuu loukkaavalta sitä miestäkin kohtaan..se varmaan uskoo tekevänsä parhaansa..En sano, että se orgasmi on se pääasia joka kerta siinä seksissä, mutta paremmaksi se seksi muuttuu kun sen saa.
Seksi ei ole pelkästään orgasmia edeltävä toiminto, vaan seksi voi olla ihanaa läheisyyttä, ihanaa tunnetta lähellä orgasmia, mutta kun on näitä naisia jotka eivät ehkä koskaan saa.
Itse en saanut moniin moniin vuosiin, mutta nautin aina seksistä hänen kanssaan, siitä läheisyydestä ja rakkaudesta, ja tietenkin seksin tuomasta tunteesta. En kaivannut edes orgasmia koska en tiennyt mitä se voi olla, nautin vain siitä mitä silloin sain.
Nykyisin kun olemme keskustelleet asiasta, ja olen päässyt huonon itsetuntoni kanssa sinuiksi, olen osannut avautua saamaan jopa orgasmeja.
Ensimmäinen orgasmini oli varmaan kaiken odotuksen palkinto, sain ennen kuin olimme riisuneet vaatteita, sain monta kertaa ennen kuin hän tuli sisääni. Lopulta kun hän tuli sisääni sen suunnattoman villin ja intohimoisen esileikin jälkeen, alkoi vieläkin villimpi ja intohimoisempi yhdyntä, se tuntui joka hetki siltä kun olisi ollut yhtä orgasmia, kunnes hän laukesi vetäen minut mukaansa siihen koko kehon valtaansa saaneeseen orgasmiin. Kumpikin sai samalla aikaa, se oli jotain uskomatonta, ja parani vain koko ajan...
Sen yhteisen orgasmin jälkeenkin sain monta orgasmia pelkästään painautuessani häntä vasten, sain pelkästä kosketuksestakin.
En olisi uskonut sitä iltaa ennen että pystyn saamaan ollenkaan, mutta se oli jotain uskomatonta, en tiennyt että jotain sellaista voisi tapahtua, en tiennyt miltä se voisi tuntua.
Silloin sain ekaa kertaa, ja sain todella, sain joka tavalla....ehkä se oli palkinto odotuksesta.
entäs jos tilanne onkin tämänkaltainen?
olen naimisissa miehen kanssa, jota rakastan kuin parasta ystävääni. kunnioitan ja arvostan, enemmän kuin ketään toista ihmistä, jota tiedän. meillä on ollut monta todella hyvää vuotta, joitain hetkiä kun on mennyt huonosti, mutta ikinä emme ole varsinaisesti tapelleet mistään. meillä on hyvä olla toistemme kanssa, viihdymme yhdessä ja osataan nykyään jopa puhua asioista, yhteiset harrastukset jne. seksielämä on loistavaa, niinkuin se on ollut joitain ohimeneviä kausia lukuunottamatta aina. ja ne yhteiset lapset. ne joiden eteen kumpikin on valmis tekemään kaikkensa.
minä, jopa siinä määrin, että pysyn tässä liitossa vaikka rakastan toista miestä. miksi pysyn? koska tiedän, ettei tämä toinen mies rakasta minua. koska tunnen olevani vastuussa muidenkin ihmisten elämästä, niin lasten kuin aviomiehenikin. en halua loukata ketään, etenkin kun tiedän että mieheni rakastaa minua. vei aikansa sopeutua tilanteeseen, kyllä. mutta olen valmis antamaan kaikkeni tälle liitolle, tälle miehelle, lasten tulevaisuudelle. en kärsi tilanteesta, enkä halua "vapautta", koska tiedän, ettei kohdalle osu varmasti koskaan enää miestä, joka voisi viedä jalat alta samoin kuin mies, johon rakastuin. miksi siis pilata niin monen muun ihmisen elämä, etsimällä jotain, jota ei ehkä koskaan löydä?
korviini niin epätyydyttävältä kuulosta?Kyllä arkea täytyy kunnioittaa.Omalta kohdaltani jäin pohtimaan sitä koska tajusin että en enää kunnioita miestäni,en osaa enää kaiken sattuneen jälkeen.Enkä enää löydä sitä tunnetta vaikka etsin ja etsin.Lapsia ja hyvääkin arkea.Silti jos nyt ajattelee taaksepäin niin ainakin kolme vuotta on mennyt ihan vaan jääräpäisyydellä.Juttelin miehen kanssa joka tiivisti asian"että sinulla on kaikki hyvin" ei siltä tuntunut mutta myönsin että on.Miksi ihmeessä?Olenko luuseri kun en sitä ääneen voi sanoa vaikka sydän huutaa armoa?
Kirjoituksesi kuulostaa tutulle! Olin aivan samanlaisessa tilanteessa minäkin. Tajusin jossain vaiheessa, että olin mennyt elämässä eteenpäin "hampaat irvessä", tyyliin "vaikka läpi harmaan kiven". Jälkeenpäin jutellen näin teki miehenikin.
Tuli vastaani toinen mies, johon rakastuin ja hän pysäytti sen oravanpyörän. Aloin miettimään elämää toiselta kantilta. Asiaan liittyy todella paljon muutakin, ympäristötekijöitä, pyysin siihen neuvoja tuolta toiselta mieheltä ja sitä sainkin (hän ei varmaan koskaan saa tietää, kuinka SUUREN teon hän teki, en voi koskaan kiittää!).
Elin melkoista h....tiä usean vuoden ajan, kunnes sain oman pääni kasaan. Puhuin ystävieni kanssa, sain uusia ystäviä asian tiimoilta. Päätin, että asioille tapahtuu nyt jotain. En osannut arvostaa miestäni, enkä ole 100 varma, osaanko arvostaa nytkään. Kuitenkin löysimme sen kadonneen onnen, ne kadonneet hetket ja tajusin, että ne kaikki ovat hautautuneet arjen alle. Ei ole mahdollista palata menneeseen lasten vuoksi, elämä on muuttunut, sehän on omalla tavallaan selvyyskin.
Nyt olen oppinut näkemään asiat niin, että kaikella on tarkoituksensa. Kun pystyy puhumaan asiat halki toisen kanssa ollaan jo aika pitkällä. Hitaasti se tietynlainen arvostus toista kohtaan on palannut. Näkee siinä toisessa ne hyvät asiat, joihin joskus rakastui. Se vaatii siltä toiselta myös panostusta, pelkät sanat eivät riitä vaan on oltava tekojakin. Itse kaipaan tunnetta, että toinen seisoo vierellä tukenani, vaikka mitä tulee. (Sairastuinkin fyysisesti, en kovin vakavasti, mutta "tarpeeksi", joten tätä tukea tarvitsen ja ymmärrystä sairauttani kohtaan)
Olisiko se sitten henkisen kasvun paikka ollut itselläni, näin sitä asiaa näin jälkeenpäin ajattelen. Miehelleni sanoin, etten enää anna kenenkään päättää puolestani asioita, enkä enää suostu antamaan kaikessa periksi, olemaan joku muu kuka oikeasti olen. Hän oli kuin puulla päähän lyöty ja sopersi nyrpeänä: "ai sitäkö se sitten vain olikin...!". ;-)
Sinäkään et taida olla ihminen, joka antaisi helposti periksi. Lasten vuoksi on joskus hyvä antaa vielä yksi mahdollisuus, vaikka sydän huutaa armoa. Tilanne vaatii kissan nostamista pöydälle, vaikka toinen ei ymmärtäisikään, miksi niin täytyisi tehdä. -Ainakaan minun mieheni ei ymmärtänyt, kuinka vakavasta asiasta oikeastaan oli kyse! Kun sitten oikein väänsin rautalankaa, hän alkoi nähdä... soppa oli valmis, mutta nyt hän ymmärtää, miksi kaikki piti käydä läpi. Elämä muuttui, sittenkin parempaan!
Silti rakkaus tuota toista miestä kohtaan omalla tavallaan kulkee mukana. Hän teki eteeni jotain, jota en voi koskaan unohtaa! Kiittää en voi, tein itse sen asian mahdottomaksi. Ehkä kuitenkin joskus, jos näkisin hänet, sopivalla hetkellä... näin ainakin toivon!
..Ainoa syy mikä pistää sietämään tiettyjä asioita.
VAIKKA RAKASTANKIN TOISTA!
siis rakastunut toiseen mieheen en puolisooni...
Ehkäpä naisten on vaikeampi ottaa riskiä ja luopua turvallisesta parisuhteesta kuin miesten. Itsellä ei ole lapsia, mutta pitkä liitto takana. Kunnioitan miestäni ja olemme parhaat kaverit, mutta rakastan toista. En tiedä kykenenkö loukkaamaan ja jättämään miestäni kun varsinaisia ongelmia suhteessamme ei ole.
En edelleenkään tajua miksi mitään voi käyttää syynä siihen että elämä on vailinaista.Entä jos joku aamu herää katkerana ,elämäänsä kyllästyneenä marttyyrinä joka purkaa kaiken pahan olonsa läheisiinsä?Jos kerran rakkaus on jossain muualla voiko kukaan sanoa olevansa täysillä mukana siinä valitsemassaan arjessa?
mistä kaikki katkerat ja "turhaan" kiukkuiset ihmiset on "tehty"...
tuskaa,on näköjään asioita joita ei halua tietää :)
se, että pitkä parisuhde vaatii välillä enemmän tahtoa kuin rakkautta ja että kaikki kortit halutaan katsoa loppuun saakka. Muutenhan sitä oltaisiin koko ajan lähdössä aina uuden ihastuksen (joita tulee jokaiikalle) perään ja mietitään että oliskos sittenkin pitänyt jäädä..en tosin tiedä muista kuin omista kokemuksistani. Mutta kyllähän nuo kriisit aina kasvattaa ja auttaa näkemään ne harmaankin eri sävyt, se on positiivista.