Markkinatalous perustuu hypeen, suurenteluun ja markkinointiin, jossa yritetään antaa tuotteesta muita parempi kuva kilpailussa kuluttajien valinnoista.
Markkinataloudessa ei ole laadullista arvoa, vaan pelkkään lukumäärään perustuvaa arvoa. Jopa porvaritkin ovat henkilökohtaisesti pinnallisia, nousukasmaisia ja keskinkertaisia ihmisiä, jotka käyttävät paljon rahaa mutta erottuvat omaksi tappiokseen akateemisessa tai aatelisessa kulttuurissa.
Otaksun, että kaikki markkinatalouden suurimmat saavutukset maailmassa ovat niin ikään pelkkää hypeä. Yhdysvallat, maailman rikkain ja menestynein markkinatalous, vapaan kapitalismin Mekka, ei ole menestynyt omin avuin vaan tekemällä sopimuksia toisten maiden kanssa. Heikot porvarit ovat tehneet sopimuksia toisten maiden pinnallisen luokan kanssa, jotka ovat rahan vallan logiikan mukaisesti estäneet kilpailun ja antaneet amerikkalaisille vapaat kädet.
Amerikkalaisten ohjuspuolustusjärjestelmä on itse asiassa hyvä vertauskuva porvareiden laadullisesta kyvyttömyydestä. Se edellyttää sopimuksia Itä-Eurooppalaisten valtioiden kanssa tutka-asemien sijoittamisesta alueelleen.
Elokuvassa The Good Sepherd (USA 2006) amerikkalaiset kiduttivat 1960-luvulla viatonta Neuvostoliiton agenttia, joka kertoi totuusseerumipilvessä vain sen, kuinka Neuvostoliitto ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan uhka Yhdysvalloille. Siellä on vain maalattua ruostetta. Yhdysvallat tekevät siitä julkisuudessa vihollisen, jotta se saisi pidettyä yllä poliittista oikeutusta "sotateollisuuskompleksilleen".
Paljon käytetty vertaus on myös feodalismi, jossa maaherrat pitivät valtaa kuninkaalta saamallaan maa-alueella ja patistivat talonpoikia työhön, jotta he voisivat maksaa maaherran säätämät verot. Talonpojat saivat vastineeksi aatelisten suojelua ulkoisia vihollisia vastaan. Analogian mukaan kapitalismissakin hallitukset ja pikkuyrittäjät tekevät sopimuksia isojen porvareiden kanssa, koska ne uskovat saavansa porvareilta verotuloja ja paranevaa elintasoa.
Jos kuluttajat saisivat mainoksen perusteella tehdyn kauppasopimuksen ulkopuolella arvioida tuotetta riippumattomasti, he myöntäisivät, että tuotteet ovat useimmiten halpoja, heikkoja ja turhia.
Koska tavalliset ihmiset ajattelevat "luonnollisella asenteella", asioita ei tarvitse selitellä kun ne ovat aina toimineen näin, he eivät näe samoja asioita kuin kehitysmaissa, joissa länsimaiset porvarit ovat korvaamassa perinteisen kulttuurin ja perustamassa palkkatyöinstituutiot ja omistusoikeuteen perustuvan modernin teollisuuden, jotka jakelevat Coca-Colaa ja muita brändeja. Meille täällä länsimaissa olisi hyvä matkustaa kolmanteen maailmaan, perinteisen ja modernin kohtauspaikkaan, jossa paikalliset ihmiset näkevät kapitalismin puhtaalta pöydältä, omia oikeuksiaan veteen, ruokaan ja maahan rajoittavana järjestelmänä. Heille kapitalismi ei vielä ole totunnainen, "edistyksellinen" ja "tehokas" asia vaan jotakin, jonka suuryritykset tuovat heille kysymättä heidän tahtoaan, se on vastenmielinen ja väistämätön asia.
Kehitysmaiden tavalliset kansalaiset näkevät oikein millaisia porvarit ovat, vaikka heitä johtava poliittinen eliitti haluaa kapitalistien sijoittavan maahansa. Eliitti tekee omia päätöksiään, joihin kansa ei voi vaikuttaa. Tällainen demokratiavaje palvelee porvarien kasvua maailmanlaajuisesti, kun päätökset edustavat vain osaa väestöstä. Marxin esittämä sosialismi on demokraattista teollisuutta, joka perustuu tasa-arvoiseen päätöksentekovaltaan tuotantovälineistä. Poliittinen eliitti kieltää tämän ja hyväksyy alamaissuhteen saadakseen verotuloja ja elintasoa.
Lopulta kyse markkinataloudessa, porvareiden materiaalisessa rikkaudessa ja tuotteiden paremmuudessa, edistyneisyydessä tai kehittymisessä on vain sopimuksissa, joita kaikki muut, joilla ei ole pääomaa, sopivat pääoman omistajien kanssa ja varmistavat yhden porvarin yksinoikeuden tuotantoon. Ilman kaupallisia sopimuksia porvarit osoittautuivatkin tavallisiksi ihmisiksi, jotka eivät osaa tehdä mitään uutta tai mullistavaa.
Markkinataloudessa ei ole laadullista arvoa, vaan pelkkään lukumäärään perustuvaa arvoa. Jopa porvaritkin ovat henkilökohtaisesti pinnallisia, nousukasmaisia ja keskinkertaisia ihmisiä, jotka käyttävät paljon rahaa mutta erottuvat omaksi tappiokseen akateemisessa tai aatelisessa kulttuurissa.
Otaksun, että kaikki markkinatalouden suurimmat saavutukset maailmassa ovat niin ikään pelkkää hypeä. Yhdysvallat, maailman rikkain ja menestynein markkinatalous, vapaan kapitalismin Mekka, ei ole menestynyt omin avuin vaan tekemällä sopimuksia toisten maiden kanssa. Heikot porvarit ovat tehneet sopimuksia toisten maiden pinnallisen luokan kanssa, jotka ovat rahan vallan logiikan mukaisesti estäneet kilpailun ja antaneet amerikkalaisille vapaat kädet.
Amerikkalaisten ohjuspuolustusjärjestelmä on itse asiassa hyvä vertauskuva porvareiden laadullisesta kyvyttömyydestä. Se edellyttää sopimuksia Itä-Eurooppalaisten valtioiden kanssa tutka-asemien sijoittamisesta alueelleen.
Elokuvassa The Good Sepherd (USA 2006) amerikkalaiset kiduttivat 1960-luvulla viatonta Neuvostoliiton agenttia, joka kertoi totuusseerumipilvessä vain sen, kuinka Neuvostoliitto ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan uhka Yhdysvalloille. Siellä on vain maalattua ruostetta. Yhdysvallat tekevät siitä julkisuudessa vihollisen, jotta se saisi pidettyä yllä poliittista oikeutusta "sotateollisuuskompleksilleen".
Paljon käytetty vertaus on myös feodalismi, jossa maaherrat pitivät valtaa kuninkaalta saamallaan maa-alueella ja patistivat talonpoikia työhön, jotta he voisivat maksaa maaherran säätämät verot. Talonpojat saivat vastineeksi aatelisten suojelua ulkoisia vihollisia vastaan. Analogian mukaan kapitalismissakin hallitukset ja pikkuyrittäjät tekevät sopimuksia isojen porvareiden kanssa, koska ne uskovat saavansa porvareilta verotuloja ja paranevaa elintasoa.
Jos kuluttajat saisivat mainoksen perusteella tehdyn kauppasopimuksen ulkopuolella arvioida tuotetta riippumattomasti, he myöntäisivät, että tuotteet ovat useimmiten halpoja, heikkoja ja turhia.
Koska tavalliset ihmiset ajattelevat "luonnollisella asenteella", asioita ei tarvitse selitellä kun ne ovat aina toimineen näin, he eivät näe samoja asioita kuin kehitysmaissa, joissa länsimaiset porvarit ovat korvaamassa perinteisen kulttuurin ja perustamassa palkkatyöinstituutiot ja omistusoikeuteen perustuvan modernin teollisuuden, jotka jakelevat Coca-Colaa ja muita brändeja. Meille täällä länsimaissa olisi hyvä matkustaa kolmanteen maailmaan, perinteisen ja modernin kohtauspaikkaan, jossa paikalliset ihmiset näkevät kapitalismin puhtaalta pöydältä, omia oikeuksiaan veteen, ruokaan ja maahan rajoittavana järjestelmänä. Heille kapitalismi ei vielä ole totunnainen, "edistyksellinen" ja "tehokas" asia vaan jotakin, jonka suuryritykset tuovat heille kysymättä heidän tahtoaan, se on vastenmielinen ja väistämätön asia.
Kehitysmaiden tavalliset kansalaiset näkevät oikein millaisia porvarit ovat, vaikka heitä johtava poliittinen eliitti haluaa kapitalistien sijoittavan maahansa. Eliitti tekee omia päätöksiään, joihin kansa ei voi vaikuttaa. Tällainen demokratiavaje palvelee porvarien kasvua maailmanlaajuisesti, kun päätökset edustavat vain osaa väestöstä. Marxin esittämä sosialismi on demokraattista teollisuutta, joka perustuu tasa-arvoiseen päätöksentekovaltaan tuotantovälineistä. Poliittinen eliitti kieltää tämän ja hyväksyy alamaissuhteen saadakseen verotuloja ja elintasoa.
Lopulta kyse markkinataloudessa, porvareiden materiaalisessa rikkaudessa ja tuotteiden paremmuudessa, edistyneisyydessä tai kehittymisessä on vain sopimuksissa, joita kaikki muut, joilla ei ole pääomaa, sopivat pääoman omistajien kanssa ja varmistavat yhden porvarin yksinoikeuden tuotantoon. Ilman kaupallisia sopimuksia porvarit osoittautuivatkin tavallisiksi ihmisiksi, jotka eivät osaa tehdä mitään uutta tai mullistavaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.