Haluaako tavallinen työntekijä antaa äänensä SDP:lle, joka etunenässä tässä maassa kannattaa koulujen pakkoruotsia.
SDP:ssä on paljon johtavia henkilöitä ja kansanedustajaehdokkaita, jotka kiivaasti toimivat pakkoruotsin puolesta yhdessä RKP:n kanssa.
Äänestäjä--äänestä vain pakkoruotsin poistamista vaativaa ehdokasta! Pakkoruotsi on este eurooppalaiselle kielitaidolle ja sivistykselle.
SDP:ssä on paljon johtavia henkilöitä ja kansanedustajaehdokkaita, jotka kiivaasti toimivat pakkoruotsin puolesta yhdessä RKP:n kanssa.
Äänestäjä--äänestä vain pakkoruotsin poistamista vaativaa ehdokasta! Pakkoruotsi on este eurooppalaiselle kielitaidolle ja sivistykselle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko puolueesi niin huono,että et` usko asiaasi itsekkään! Taitaa olla niin!
näissä vaaleissa pitää etupäässä puhua, niin tuo "pakko Ruotsisi" ei ollut ainakaan kymmenen joukossa! Jos sinulla ei ole muuta asiaa, käydä täällä räksyttämässä, niin pidä turpasi kiinni!
http://people.cc.jyu.fi/~pasaojan/pakkoruotsi/tarkoitushakuistaviestintaa/www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp%3Fb=kielipolitiikka&t=30875&p=431.html
http://people.cc.jyu.fi/~pasaojan/pakkoruotsi/tarkoitushakuistaviestintaa/www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp%3Fb=kielipolitiikka&t=30875&p=431.html
Tarkoitushakuista VIESTINTÄÄ
Vitsa kirjoitti 27.3 14:23
vastaa
Helmikuun 28 päivänä vuonna 2003, pari viikkoa ennen eduskuntavaaleja, julkaisi STT mielipidekyselyn, joka otsikoitiin:
*Niukka enemmistö säilyttäisi pakollisen ruotsin kouluissa*
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/arkisto.shtml?2003/02/157245
STT:n mielipidekyselyn kysymys (jota ei koskaan julkaistu):
*Miten suhtaudutte toisen kotimaisen kielen säilyttämiseen
pakollisena oppiaineena peruskoulussa, jolloin suomenkielisessä
koulussa tulee opiskella ruotsia viimeistään seitsemänneltä
luokalta alkaen ja ruotsinkielisessä suomea? Pitäisikö toisen
kotimaisen kielen säilyä pakollisena vai ei?*
56 % kannatti _toisen kotimaisen_ kielen pakollisuutta
Kyseessä ei siis ollut
_Niukka enemmistö_ joka säilyttäisi *pakkoruotsin,* vaan
_Niukka enemmistö_ joka säilyttäisi *toisen kotimaisen kielen,* joka
voi siis olla SUOMI tai RUOTSI. Kaiken lisäksi tulos saatiin aivan liian pitkällä ja sekavalla kysymyksellä, joka esitettiin puhelimessa, eikä kirjallisena, niin kuin olisi ollut ymmärrettävyyden kannalta välttämätöntä.
_Mustavalkoinen kirjoitti 28.2.2003_
Ilmaus _toinen kotimainen_ oli koko tarkoitushakuisen ja monimutkaisen kysymyksen avainkohta. Vaikka kysymys koski nimenomaan molempien kotimaisten kielten pakollisuutta, niin myös toimittajat menivät STT:n ansaan ja uutisoivat harhauttavasti vain pakollisesta _ruotsista_ esimerkiksi otsikoilla
*56 % kannattaa pakollista ruotsia*
*Enemmistö säilyttäisi pakollisen ruotsin*
*Niukka enemmistö säilyttäisi pakkoruotsin kouluissa*
Kun otetaan huomioon ylipitkästä kysymyksestä johtuva selvä väärinkäsitysten mahdollisuus, ei saatu lopputulos ole yksiselitteinen, eikä ilmaise missään tapauksessa ainakaan _pakollisen ruotsin_ kannatusta, niin kuin kyselyn tulosten uutisoinneissa haluttiin väittää.
Taloustutkimus Oy:n vastaavat mielipidekyselyt 1990-2003
*Pitäisikö ruotsin kielen opetus olla vapaaehtoista kaikille
suomenkielisille koululaisille?*
1990…..66 %
1991…..66 %
1997..…72 %
1999..…71 %
2001…..67 %
2003…..67 % kannatti _vapaavalintaista_ *ruotsin* opiskelua
Muita asiaa koskevia tutkimuksia, joissa kaikissa
on pakollisen ruotsin vastustus 60 – 91 prosenttia
http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply.jsp?b=politiikka&t=44167&m=17
Ainoastaan STT:n kyselyn tulos poikkeaa olennaisesti muista.
Herääkin kysymys, miksi se julkaistiin pian sen jälkeen, kun julkisessa keskustelussa vaiettu kielilaki hyväksyttiin eduskunnassa demokratian ja asian kiistanalaisuuden kannalta oudon yksimielisesti 179 – 3? Kun otetaan huomioon kymmenet yksiselitteisesti ruotsin kielen pakollisuuteen kielteisesti suhtautuvat tutkimustulokset, ymmärtää miksi asiaa ajettiin loppuun asti pimennetyin lyhdyin ja miksi sitä mm. STT:n gallupilla haluttiin jälkeenpäin ikään kuin selittää.
_Ahonlaita kirjoitti 28.2.2003_
Julkaisemalla ”gallup-tutkimuksen” vain paria viikkoa ennen eduskuntavaaleja, syyllistyi STT mitä räikeimmin politiikan tekoon aikana, jolloin pitäisi edellyttää erityistä puolueettomuutta ja varovaisuutta. En enää kykene uskomaan kyseisen tietotoimiston ehdottomaan rehellisyyteen tai korkeaan journalistiseen moraaliin.
______________________________________________________________
Suomen Tietotoimiston, STT, pääomistajat vuonna 2003
28.9% *Alma Media* ruotsalainen lehtikonserni Bonnier
22.1% *Helsingin Sanomat* ruotsinmielinen Pohjoismaiden suurin päivälehti
______________________________________________________________
Tarkoitushakuista VIESTINTÄÄ
Pauli Ojanperä (Ruotsalaisuus ei kuulu Suomeen.) kirjoitti 26.2 11:36
vastaa
Kylmän taktiikan opaskirja
Ohjeita lukenut kirjoitti 11:32
Luin erään folktinget/sfp-lähtöisen raportin
taannoin ja siinä tuotiin esiin , että kaikkein
parhaiten heidän asiaansa on edistänyt
suomalaisten oma passiivisuus ja apatia. Nyt
tämä tilanne on muuttunut oleellisesti ja
ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin ollaan
tilanteessa, jossa täytyisi panna kampoihin,
mutta taktinen ohje numero yksi kuului:
"suomalaisten passiivisuus kieliasioissa on
saatava palautumaan entiselleen, ennen kuin
korjaamattomia muutoksia pääsee tapahtumaan
kielipoliittisessa kentässä". Näin siksi, että avoin
kielipoliittinen kamppailu nousisi väkisinkin yhä
useamman nyt asiasta piittaamattoman
suomalaisen tietoisuuteen ja saattaisi aktivoida
suomalaisia siinä missä ruotsalaisiakin.
Yhteenottoja ja väittelyjä, sekä kaikenlaista
asia-argumentaatiotakin on siis visusti
vältettävä. Ohjeen mukaan tässä "status quon
palauttamisessa" on ensisijaisesti käytettävä
kaikkia mahdollisia sellaisia retorisia keinoja,
joiden avulla suomalaiset saadaan "näennäisen
itseohjautuvasti" palaamaan aikaisempaan
apatiaan ja jättämään kielipolitiikan RKP:n
"tehtäväkenttään kuuluvaksi".
http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=45008&m=21
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=45008&p=11
Tarkoitushakuista VIESTINTÄÄ
Pauli Ojanperä (Pakkoruotsalaisuus ei kuulu Suomeen.) kirjoitti 12.3 20:55
vastaa
Ruotsinkieliset opettajat suivaantuivat suomalaisuusartikkelista
STT–PK, 12.3.2006
Ruotsinkielinen opettajakunta on suivaantunut Opettaja-lehdessä helmikuussa julkaistusta haastattelusta. Siinä Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala sanoo, että lopullinen päämäärä maassamme, Ahvenanmaa mukaan luettuna, on yksikielisyys.
Suomenruotsalainen opettajayhdistys FSL haluaa, että Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n johto tuomitsee artikkelin.
- Opettaja-lehden pitäisi osoittaa arvostelukykyä, kunnioitusta ja hyvää makua, sanoo FSL:n puheenjohtaja Dan Johansson STT:lle.
Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola ei ota asiaan mitään kantaa. Hänestä näkemys on Suomalaisuuden liiton eikä hänellä ole tekemistä sen kanssa.
OAJ:n puheenjohtajan Erkki Kangasniemen mukaan olisi ollut parempi, ettei tällaisia kirjoituksia olisi ollut lehdessä. Haastattelun pääsy lehteen oli virhe eikä sellaista pitäisi tapahtua, hän pahoittelee.
- Ei ole mitään syytä vähätellä meidän toista kotimaista kieltämme. Edustamme sekä suomenkielisiä että ruotsinkielisiä opettajia, hän korostaa. Järjestönä OAJ ei hänen mielestään kuitenkaan voi ryhtyä tuomitsemaan kirjoitusta.
Turussa ilmestyvä Åbo Underrättelser-lehti kirjoitti lauantaina, että joukko loukkaantuneita ruotsinkielisiä opettajia suunnittelee eroavansa OAJ:sta. Heidän mukaansa järjestön lehdessä on aiemminkin esiintynyt ruotsin kielen vastaisia kommentteja. Suomalaisuuden liiton puheenjohtajan yksipuolinen kommentti oli heille kuitenkin liikaa.
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=87923
Tarkoitushakuista VIESTINTÄÄ
Talteen kirjoitti 13.3 11:27
vastaa
*Yhdistykäämme viimein*
otin selvää kirjoitti 10.3 17:06
Suomen puoluemuodostus ei kehittynyt samoissa yleispuitteissa kuin kolmessa muussa Skandinavian maassa. Eli että ensin konservatiiviset, sitten liberaaliset sekä sen jälkeen työväenliike. Suomen poliittisen ilmaston erikoisolosuhteet muodostivat kielitaistelu ja vuodesta 1899 toiminta Venäjän valtakunnallistamispolitiikkaa eli sortotoimenpiteitä vastaan. Tämän vuoksi syntyivät puolueista ensimmäisinä suomalainen ja ruotsalainen puolue. Suomalainen puolue jakaantui vähitellen vanha- ja nuorsuomalaisiin. Ajallisesti suhteellisen myöhään, vasta vuosisatojen vaihteessa Suomeen kehittyi koko maan käsittävät työväenliike ja vuonna 1906 perustettu Maalaisliitto moderneina massa- ja intressipuolueina.
Suomalainen yhteiskunta oli voimakkaan jakutunut säätyläisiin ja rahvaaseen, ala- ja yläluokkaan, koulujakäymättömiin ja sivistyksestä osallisiin.
Taistelu suomenkielen ja sitä puhuvan kansan oikeuksista muodosti suuren vedenjakajan 1800-luvun puolesta välistä lähtien. Ruotsinkieliset puolustivat mielestään vanhaa kulttuuriperintöä, mutta ennen kaikkea omaa vaikutusvaltaansa eliittiryhmänä maan hallinnon sekä kulttuuri- ja talouselämän aloilla. Suomenkielisellä taholla vaikuttivat taustatekijöinä sosiaalisen nousun tarve, omintakeisen kulttuurin luomistahto sekä halu päästä vaikutus- ja valtavoimaksi yhteiskunnassa ja omassa isänmaassaan.
Kokonaisuudessaan kielitaistelu valitettavasti oli omiaan synnyttämään nurkkakuntaisuutta ja jyrkkäsärmäisyyttä, joka heijastui vakavasti vielä kehittymättömään yhteiskuntaan. Vaikka kielitaistelusta tuli tärkeä kulttuuria liikkellepaneva voima, aiheutui siitä myös suuri kansallisen toimintaenergian kulutus ja siinä mielessä kansallinen rasite. Kielitaistelun myötä synnytettiin myös syviä patoutumia yhteiskuntaan aikana jolloin oli samalla taisteltava myös venäläistämistoimia vastaan.
Kun bolsevikit kaappasivat vallan Venäjällä ei Suomenkaan yhteiskunta kestänyt. Liian kauan oli sitä rasitettu järjettömällä kieliriidalla. Ruotsalaisten häikäilemätön jarrutus suomalaisten sivistys- ja sosiaalistumispyrkimyksiä vastaan kostautui traagisesti. Kun osattomat tai juuri ja juuri päätöksenteosta osallisiksi päässeet suomalaiset olivat ainutlaatuisen omaehtoisen kansansivistystyön tuloksista huolimatta törmänneet liian kauan ruotsinkielisyyteensä tarrautuneen eliitin ylläpitämään sosiaaliseen muuriin ja avoimeen halveksuntaan katkeroituivat he ymmärrettävästi. Tästä oli seurauksena se, että kriittisellä hetkellä muutamat harvat äärisosialistit saivat kiiihotuksellaan ja venäläisten bolsevikkien avustuksella tempaistua mukaansa yhteiskunnallisessa rakennustyössä ylpeinä ja päättäväisinä ensi askeleitaan ottavat, aiemmin vain ruumiilliselle työlle elämänsä uhranneet suomalaiskerrokset. Tuli vuosi 1918 ja nuoren Suomen parhaat toiveet saateltiin synkkään hautaan. Mutta suomalaisuus kesti. Kieliraja murtui, kun itsenäistynyt isänmaa oli vaarassa ajautua syntymässä olevan, maailmanhistorian suurimman tyrannian käsiin heti kätilöidyksi tultuaan. Kansakunta kesti, mutta syntyi uusi vakavampi railo, jota nyt ylläpidettiin kaikin keinoin Moskovasta käsin. Tuli 1939. Ja suomalaisuus kesti, kansakunta kesti. Mutta tuli myös 1944. Silloin olisi ollut viisasta pitää yhtä. Mutta kieliriidalla alettiin taas lyödä mynttiä. Puhalsi hyisen sateen ja päälle viiman Moskovasta ja mursi monen moraalisen selkärangan - alkoi tupsahdella punaisia kärpässieniä sinne tänne lahottamaan suuren sateen piiskaamaa kansakuntaamme. Kaikenlaisia rihmastoja alkoi tungeskella sinne tänne, joiden tuoksu vieläkin imelänä leijailee aina kansanedustuslaitoksen käytäviä myöten. Homevaurio on tiedetty, mutta sitä on yritetty poistaa vain tuulettamalla ja siksi vailla tyydyttävää tulosta. Mutta alkoi sotien jälkeen myös itää taas itäruotsalaisuuden inha ihottuma. Sen kourissa kutisten alettiin torjua ja hoitaa homekasvustosta johtuvaa potentiaalista bolsevistista punatautia rokottamalla jokainen sivistykseen osalliseksi pääsevä suomalaislapsi omassa isänmaassan pakollisella ruotsinkielellä, 1970-luvulta saakka valtiokoneiston ja oikeusjärjestelmän siunauksella. Jokaisella koulutuksen tasolla. siitä tuli myös kätevä karsimisjärjestelmä.
Tämä ei kuitenkaan toiminut tarkoitustaan vastaavasti, kuten tiedämme siitä, että ruotsalaisuudesta huolimatta äärivasemmistolaisuus ja vallankumouksellisuus kasvoivat erittäin rehevinä juuri vanhojen ruotsalaissukujen ylläpitämässä lasihuoneessa kansakunnan kaapin päällä. Ja juuri sieltä se näkyvyydellään oikein innoittikin suomenkielistä nousevaa nuorisoa. Vaikutus oli päinvastainen.
Nyt on kaatunut tyrannivalta Venäjällä ja uusi on tekeillä. Suomessa ideologisesta idiotismista jäljellä enää vasemmiston sarvikuonosuvut ja usko ruotsalaisuuteen ja valtio, joka kansanedustajiensa voimalla ylläpitää tätä uskoa.
Nyt sillä rokotetaan suomalaislapsia omaa suomalaisuuttaan vastaan. Sekä suomen- että ruotsinkielisiä. Mitähän seurauksia tällä "homeopatialla" kansallemme ja yhteiskunnallemme vielä on? Ettemme kuolisi hapenpuutteeseen muiden kansakuntien puristuksessa. Vai ollaanko heikkona hetkenä taas veli veljeä vastaan? Ei tohdi ajatellakaan moista vaihtoehtoa.
Luopukaamme pakkoruotsista ja siihen liittyvästä valheessa elämiseen yllyttävästä ideologiasta jo viimein ! Käytetään veroeurot viisaammin ja annetaan kansakunnan vaurauden kasvaa. Yksi isänmaa, yksi kansa. Suomen kieli, ruotsin kieli. Vapaaehtoisuus ja vakaus. Mutta kallehin on vapaus.
Otin selvää, mutten tämän kummempaan tyylilisesti kaikessa kiireessä pystynyt. On mentävä syömään, toivottavasti tekin löysitte pihvin... ja otatte selvää.
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=45674
Tarkoitushakuista VIESTINTÄÄ
Talteen kirjoitti 13.3 11:29
vastaa
*Opetushallituksen sivuilta*
tunnelma tihenee kirjoitti 11.3 23:14
OPH Etusivu | OPETUSHALLITUKSEN ORGANISAATIO UUDISTUU
OPETUSHALLITUKSEN ORGANISAATIO UUDISTUU
Valtioneuvosto hyväksyi torstaina 23.2. Opetushallitusta koskevan asetusmuutoksen. Opetushallituksessa siirrytään koulutusmuotokohtaisesta jaosta toimintayksikköjakoon.
Yksikköjako perustuu ovat kaikkia koulutusmuotoja koskeviin tehtäviin, joita ovat kehittäminen, laadunhallinta ja seuranta, toimialapalvelut ja ruotsinkielinen koulutus.
Yhteiskunnallinen kehitys ja valtionhallinnon kehittämistavoitteet edellyttävät valtion keskushallinnolta valmiutta joustavaan ja raja-aidat ylittävään toimintaan. Uusi organisaatiomalli tukee paremmin toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta sekä vähentää toiminnan päällekkäisyyttä.
Opetushallituksen johtamisjärjestelmää tarkistetaan vastaamaan valtion keskushallinnon organisaatioille asettamia kehittämistavoitteita. Pääjohtajan ohella Opetushallituksen strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen osallistuu johtokunta, jolla on päätösvaltaa myös muissa virastolle merkittävissä asioissa. Uusi johto-organisaatio selkeyttää vastuun jakoa.
Samalla Opetushallituksen johtokunnan kokoonpanoa vahvistetaan yhdellä uudella jäsenellä, jolloin johtokunnassa on puheenjohtajan lisäksi enintään seitsemän muuta jäsentä. Johtokuntaan kuuluvat jäseninä myös pääjohtaja ja yksi viraston henkilöstön keskuudestaan valitsema henkilö.
Asetus tulee voimaan 1. huhtikuuta 2006.
Lisätietoja:
- ylijohtaja Arvo Jäppinen, OPM, p. (09) 160 77220
- erityisavustaja Vesa Vuorenkoski, OPM, p. 040 742 6082
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=45731
Tarkoitushakuista VIESTINTÄÄ
Talteen kirjoitti 13.3 11:35
vastaa
C G Liliuksen mukaan "Suomi on valtiollisilta perustuksiltaan muukalaisvastainen, ulkopuoliset poissulkeva, rasistinen, diskriminoiva, suomenmielinen, luotaantyöntävä, rajansa suljettuna pitävä, militaristinen, alkoholisoiva ja väkivaltaisuuteen taipuvainen maa".
Tänään 12.3.06 Helsingin Sanomissa esitellään Kustaa H J Vilkunan kirja Isonvihan kauheuksista. Dosentti Panu Pulman kirjoituksen otsikko on "Isonvihan terrori synnytti suomalaisen muistin". Lukekaa ihmeessä - se antaa perspektiiviä. Kirjoitus päättyy näin: "Ruotsissa ei oikein koskaan ymmärretty mitä suomalaiset olivat joutuneet kokemaan ja tämä ymmärtämättömyyden kokemus ruokki erityistä suomalaisuuden kokemusta. Suomalaisuus kehkeytyi näin toisaalta venäläisen terrorin ja ruotsalaisen virkavaltaisuuden kokemusten yhteisenä tuotteena. Ei ihme, että sata vuotta myöhemmin suomalaiset alistuivat tsaarin alaisiksi ilman suurempia pyristelyitä, ja sangen sutjakkaasti kehittivät tästäkin välttämättömyydestä kansallisen hyveen."
*Suomalaisuuden kova ydin*
TALA kirjoitti 12.3. 12:29
Liliuksen kuvaamat suomalaisiin liitetyt ominaisuudet ovat syntyneet tästä satoja vuosia jatkuneesta alistamisesta. Se näkyy vielä tänään myös kielipolitiikassamme - alistumme suomenruotsalaisten kaikkein järjettömimpiinkin vaatimuksiin. Onneksi nyt Suomen nuoriso on herännyt ja aloittanut pakkoruotsin alasajon koulumaailmassa. Ai niin, ketkähän ovat ajamassa riikkinruotsalaista virkamiestä Suomen opetushallitukseen vahtimaan pakkoruotsin toteutusta?
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=45743
Tarkoitushakuista VIESTINTÄÄ
Talteen kirjoitti 13.3 11:36
vastaa
*Yhdenvertaisuus?*
TALA kirjoitti 7.3 18:19
Suomessa alkaa tapahtua. EU vaatii yhdenmukaisuuslainsäädäntöä kaikkiin jäsenmaihinsa. Suomessa se tarkoittaa mm. sitä, että Ahvenanmaan on lopetettava kieleen perustuva syrjintä. Ahvenmaan edellinen kansanedustaja tosin väitti Suomen televisiossa, että suomalaisten syrjintä siellä olisi sallitua, kunhan se tehdään ystävällisesti. EU on eri mieltä.
Maahanmuuttajien ja suomalaisten erilainen kohtelu kielitaitovaatimuksissa tulee myös aiheuttamaan ongelmia Suomelle juuri yhdenvertaisuuslain perusteella. Esimerkiksi Åbo akademilla on erilaiset kielivaatimukset suomalaisille, suomenruotsalaisille ja riikinruotsalaisille ja se on vastoin yhdenvertaisuuslakia.
Suomen kielilaki on alemmanasteinen suhteessa EU:n edellyttämään yhdenvertaisuuslakiin, joka puolestaan nojaa Nizzan sopimuksen 12 ja 13 kohtiin. Näiden kahden lain väliset ristiriidat on ratkaistava kielilakia muuttamalla. Sen kyllä Suomalaisuuden Liitto osasi ennustaa jo kielilain valmisteluvaiheessa - ongelmia tulee.
Nyt olemme vasta aivan alkuvaiheessa kielilain aiheuttamien ongelmien kanssa. Lisää tulee kaiken aikaa ja ratkaisu vaatii joko koko kielilain kumoamista tai sen perusteellista uusimista. Nolo juttu!
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=45535
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta ja suomalaisuuden liitosta.
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
------