Onko muut äidit törmänneet siihen, että lasten oppimista asioista ja kehityksestä kilpaillaan?
Itseäni alkaa pikkuisen kyllästyttää sukulaisten jatkuva jankutus siitä, kuinka meidän poikamme ei osaa vielä kävellä. Poika täyttää ensi viikolla 1 vuotta. Ja kaikki ovat huokailemassa, että miksi et jo kävele ja niin edelleen. Muuten poika on hyvin vilkas ja kehittynyt tapaus. Yritän aina sanoa, että kyllä se siitä aikanaan jaloilleen lähtee, mutta siltikin monia tuntuu huolettavan, että hän ei osaa kävellä.
Pojan serkku on noin puolitoista vuotias ja kävelee jo hyvin. Oppi noin pari kuukautta sitten. Tuntuu että heidän kehityksiään vertaillaan jatkuvasti vaikka ikäeroa on puoli vuotta. Ikään kun poikamme kuuluisi olla samalla kehitystasolla kuin puolivuotta vanhempi serkku. Itse haluaisin antaa lapsen kehittyä omalla tahdillaan sen suurempaa numeroa siitä tekemättä, olkoon vauva vauvana niin kauan kuin on..
Onko muilla äideillä kokemusta "kehityskilpailusta" nimenomaan aikuisten välillä?
Ja mitä tunteita se äidissä herättää?
Itseäni alkaa pikkuisen kyllästyttää sukulaisten jatkuva jankutus siitä, kuinka meidän poikamme ei osaa vielä kävellä. Poika täyttää ensi viikolla 1 vuotta. Ja kaikki ovat huokailemassa, että miksi et jo kävele ja niin edelleen. Muuten poika on hyvin vilkas ja kehittynyt tapaus. Yritän aina sanoa, että kyllä se siitä aikanaan jaloilleen lähtee, mutta siltikin monia tuntuu huolettavan, että hän ei osaa kävellä.
Pojan serkku on noin puolitoista vuotias ja kävelee jo hyvin. Oppi noin pari kuukautta sitten. Tuntuu että heidän kehityksiään vertaillaan jatkuvasti vaikka ikäeroa on puoli vuotta. Ikään kun poikamme kuuluisi olla samalla kehitystasolla kuin puolivuotta vanhempi serkku. Itse haluaisin antaa lapsen kehittyä omalla tahdillaan sen suurempaa numeroa siitä tekemättä, olkoon vauva vauvana niin kauan kuin on..
Onko muilla äideillä kokemusta "kehityskilpailusta" nimenomaan aikuisten välillä?
Ja mitä tunteita se äidissä herättää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samoja kokemuksia on minullakin. Kova vertailu on menossa ja lapsen opeilla kehutaan ja ehkä jopa hieman liiotellaankin, jotta muut äidit olisi ihmettelemässä "että onpa se teidän tyttö jo kehittynyt". Meidän poika on 1v 3kk ja ei vielä kävele, mutta minä en ota siitä mitään paineita.
tahtiinsa, mä neljän lapsen äiti ja kaks käveli rennosti alle 1v. ja kahdella meni rennosti yli 1v.ja aivan normaaleja on tullu (kun ottaa vanhemmat huomioon mitä olis voinu tulla) ;) Nuorimmaisella päivälleen samanikäinen kaveri ja se käveli paljon aikaisemmin kuin meidän mutta sitten meidän oppi "puhumaan" ennemmin joten jokainen kehittyy eri järjestyksessä. =)
kuuluu sellainenkin äiti joka kehuskelee ja samalla ihmettelee suuren ääneen asioita. Esimerkiksi kun meidän tyttö osaa vasta muutamia sanoja ja hänen tyttönsä jo paljon sanoja. Sitä sitten taivastellaan että voi että, onpa ihmeellistä kun se ei puhu paljon mitään ja että mikähän siinä on. Ja niin ihastelee kun omansa "puhuu." Eikä siinä mitään jos ihastelee, tottakai saa ihastella ääneenkin, mutta tapa jolla toisen kehittymättömyyttä arvostellaan ja ihmetellään on välillä jopa vähän loukkaavaa. Tulee joskus paha mieli.
Olen myös huomannut että sitä kilpaillaan niin monesta muustakin asiasta, omaisuudesta/rahasta. Kun on´niin varaa ja ihmetellään miksen minä ja perheeni lähde useammin esimerkiksi etelään, no, ei ole paljon ollut hinkuakaan. Ehkä olisi erilainen hinku matkustelemiseen jos olisi rahaa, mutta kun ei ole.
meillä on vielä niin onnettomasti, että kolme ensimäistä lasta on syntyneet niin että parin-kolmen kuukauden sisällä on useampi muukin piltti syntynyt ja parhaat samalla viikolla. Siinä sitten on auvoisaa vertailla sen joka ensiksi ehtii!
Kun kolmannen kanss aolin tukka täynnä tätä kisaa eikä lapsi edes oppinut puhumaan kun vasta kutakuinkin kolmivuotiaana niin oli oikeastaan hauskaa kun vähitellen mistään muustakaan ei kysytty. Kai ne ajatteli että jälkeenjäänyt mikä jälkeenjäänyt..
Ja hauska aon silloinkin kun ihminen ei muista enää omien lastensa asioita saati toisten ja sekoitta aihan kauniisti jyvät ja vellit keskenään. Meillä lapsi joka käveli 7kk vanhana oli aivan kamala kokemus jota en toivo kenellekkään! Yksi äiti sitten tuumaili, että eihän se teidän vauvakaan oppinut kävelemään kuin vasta vähän isompana kun oma hännänhuippu ei oppinut jaloillaan pysymään ennen kuin 1,5v. Oli siinä naurussa pitelemistä. Kun asian korjasi niin sitten hän muisti kuinka kyseinen lapsi ei osannut syödä/puhua/jne. Ikävää vain, että nekin hoituivat varsin sukkelaan tahtiin! Itse en aina viitsinyt oikaista asiaa, mutta ystävät reagoivat välillä oikein suuttumallakin..
Lopulta kun muuta ei keksinyt niin muisteli, että olipa se lihava pienenä ja nyt on noin sutjakka! No, painontarkkailussa juostiin vuoroviikoin, mutta mitäs niistä..
Miehen sisko on tällä saralla oikea ekspertti. On oikein hauskaa kun sieltä on tultu kylään esittelemään uutta taitoa ja välillä olemme mykkinä ihastuksesta katselleet suorituksia ja toisinaan pidätelleet naurua kun oma on osannut tempun jo ajat sitten. Kerran jopa toivoimme ettei lapsi näyttäisi taitojaan vaan nököttäisi aloillaan, mutta eikös se mokoma halunnut oikein esiintyä ja rehvastella juuri sillä kertaa!
Vaikka on sekin sanottava, että jos oma lapsi osaa tuollaisen vertaajan lasta ennen niin kyllä se vähän kutkuttaa ihan kiusallaankin. Toisinpäin taivastelu alkaa sitten jossain vaiheessa hermostuttaa. Juri tuo puhumattomuus aiheutti välillä selalisia purkauksia, että moni muistaa ne vieläkin. Meillä oli nimittäin kyllä kärsivällisyyttä lapsen kanssa, ei aikuisten..
Ärsyttäviä ovat nekin jotka ei missään nimessä tahdo vertailla, mutt asilti kommmentoivat tyyliin; eihän kaikki vielä, kielen päällekkö se on astunut jne. Tarkoitus kun ei ole aina niin kovin sydämellinen...
Joinakin kertoina olen ollut huolissani jostakin lapsesta kun kehitys ei todellakaan ole sujunut, mutta aika vaikea on siitä sanoa. Sitten harmittaa kun ei ole aikanaan aina saanut suutaan auki. Juuri yhden lapsen puheongelmasta oli taannoin kyse niin kuitti tuli takaisin ettei se teidänkään tainnut puhua ekoina vuosina mitään. Mutta kun se puhui, vaikka harvakseltaan ja valikoidusti! Toisella oli selvä ongelma joka ei koskaan edes ole parantunut kun äidille on liian iso kynnys myöntää ongelma ja viedä lapsi puheterapeutille, isä ei kai edes tiedä.. Eli joskus kaikki ymmärretään kisaksi omista lähtöasetelmista.
Meillä kyllä miehen kanssa lasketaan aina välillä leikkiä tuttujen eri lausunnoista jotka jollain lailla on jääneet mieleen. Moni liittyy lapsiin ja myös niiden kehitykseen.
Meilläkin kyllä miehen kanssa pelleillään noilla asioilla. Mut jossain vaiheessa alkaa aina vieraiden ihmisten kommentit ärsyttää.. Käsittääkseni ei edes ole syytä olla huolissaan jos vuoden ikäinen ei vielä kävele. Jos kehitys muuten kulkee ihan normaalia rataa...
huomauttelijoille, tärkeintä kai, ettette itse välitä tyhmien ihmisten kommenteista. Oman tietämättömyytensä vain tuovat julki. Oma tyttö oppi kävelemään 1,3 vuotiaana, nyt on hyvin kehittynyt 6-vuotias. Viihtyi vaan symbioosissa pitempään. Onneksi kukaan ei "huomautellut" mitään,olisin voinut sanoa pahasti takaisin.
minä rassukka luulin,että on täysin NORMAALIA,jos lapsi ei vielä kirmaa paikasta toiseen 1-vuotispäivänään!!
Minä en nimittäin ollut lukenut yhtään kasvatusopasta,enkä ehtinyt silloin keskustelupalstoillakaan paljoa vierailla,että joku olisi ehtinyt valaista..
Sanotaan,että tieto lisää tuskaa :))
höpöhöpö on hyvä kommentti, mutta ilmeisesti et todellakaan ole törmännyt näihin ihaniin kisaajiin? Ne esittää asian niin hienosti ja kavalasti, ettei aina edes heti hoksaa koko asiaa. Toisaalta kun sitä jatkuu esim yhden lähipiiriin pakosta kuuluvan osalta jo kuudettatoista vuotta niin ei oikein aina höpötytä vaan v*****tuttaa..
Eihän niitä tosissaan ota ainakaan tällainen jääräpää joka vielä tietää normirajat ja sitten vielä osaa käyttää järkeä siihen päälle paljon eikä tuosta ammatistakaan tässä asiassa ole haittaa, mutta alkaa se silti ajoittain kiristää pipoa pahasti.
Aina ei viitsi alkaa kinaamaan ja rassaamaankaan ainakana ihmisen kanssa joka on lopulta kuitenkin mielestään oikeassa koska on oikeassa. Eli hakkaisi päätä seinään noiden joidenkin emäntien kanssa vaikka mitä tekisi, turhaa..
kiire, että vauvojenkin pitäisi suurinpiirtein vähintään kontata sairaalasta lähtiessä.
Vauvat ja pikkulapset puetaan lähes aikuisten näköisiin vaatteisiin ja kaksivuotiaan pitää tietää kaikki idolit ja muut hömpät.
Ei se liian aikaisin istuttaminen ja käveleminen mitään hyvää tee lapsen kehittymättömälle luustolle.
Ja ennenvanhaan sanottiin että puhe jää jalan alle, siis jo kouluttamattomat esiäidit ymmärsi että jos lapsi lähtee aikaisin liikkeelle , puhe tulee vähän myöhemmin, ja päin vastoin!!!
Sitäpaitsi tiedän tapauksia , että lapsi on osannut esim. puhua , mutta ei ole halunnut.
Samoin on paljon mukavampaa kulkea kyydillä , kuin itse!!!
Meillä läksi nuorin kävelemään 8 kk ikäisen , ja törmäili pöytiin ja muihin esteisiin , ei ilmeisesti hahmottanut esineiden kolmiuloitteisuutta, olis kaikille ollut helpompaa kun olisi ollut vähän vanhempi.
Äläkä luekkaan niitä oppaita, ne on monesti jotain keskivertotietoja lapsettomien viisaiden kynistä.
Itse sinä lapsesi parhaiten tunnet.