BEDin psyykkinen puoli

En ole kuullut kirjoittamastasi terapiasta, mutta siitä kohta guugletan. Tuli vaan mieleen, että yksi keino vahvistaa itseään ja oppia hyväksymään itsensä, on syömisongelman myöntäminen. Kun oppii käsittelemään omaa ongelmaansa ja elämään sen kanssa, vahvistuu samalla ja saa itseluottamusta ja voimia parempaan elämään. Itseään on myös rakastettava ja tiukkapipoisuus on heitettävä romukoppaan. Tätä kautta voi päästä eteenpäin tervehtymisessä.

BED mummo kirjoitti:

En ole kuullut kirjoittamastasi terapiasta, mutta siitä kohta guugletan. Tuli vaan mieleen, että yksi keino vahvistaa itseään ja oppia hyväksymään itsensä, on syömisongelman myöntäminen. Kun oppii käsittelemään omaa ongelmaansa ja elämään sen kanssa, vahvistuu samalla ja saa itseluottamusta ja voimia parempaan elämään. Itseään on myös rakastettava ja tiukkapipoisuus on heitettävä romukoppaan. Tätä kautta voi päästä eteenpäin tervehtymisessä.

Lue lisää

basal-terapia on syömishäiriöiden hoitoon muistaakseni ruotsissa kehitetty terapiapuoto. Vähän niin kuin psyykkistä fysioterapiaa jos asia sanotaan karmean huonosti suomennettuna;)

toinen monsteri kirjoitti:

basal-terapia on syömishäiriöiden hoitoon muistaakseni ruotsissa kehitetty terapiapuoto. Vähän niin kuin psyykkistä fysioterapiaa jos asia sanotaan karmean huonosti suomennettuna;)

Lue lisää

en näin äkkiseltään löytänyt basal terapiasta muuta kuin tämän sivun http://www.ibk.nu/

toinen monsteri kirjoitti:

en näin äkkiseltään löytänyt basal terapiasta muuta kuin tämän sivun http://www.ibk.nu/

http://sahlgrenska.se/vgrtemplates/Page____14312.aspx
http://www.ajkon.se/terapier_show.php?id=240

http://sv.wikipedia.org/wiki/Basal_kroppskännedom

http://www.sinnet.nu/halsa/sjalvhjalp/basal-kroppskaennedom

Itse asun ulkomailla joten mahdollisuudesta saada kyseistä terapiaa suomessa en tiedä. mutta ehkä siitä ois englanninkielistä tietoa jossain. Sori nyt menee keskustelu vähäsen yksipuoliseksi ja ehkä hieman sivuraiteille

Kuulostaa hyviltä noi sun neuvot, täytyy kokeilla! Ite oon huomannut, että tietyt nolot muistot tekee mulle ihan hirveän olon, ja yritän aina työntää ne pois heti kun ne tulee mieleen. Yleensä jotain sellasta et mä olen nolannut itteni täysin jossain tilanteessa... Varmaan olisi hyvä idea kertoa just vaikka poikaystävälle niistä jutuista, mutta se on tosi vaikeaa. Häpeä on mulle varmaan kaikkein vaikein ja pelottavin tunne. Voisiko olla, että häpeän kieltämisen takia olen vuosien varrella alkanut pitää noloina ja inhottavina sellaisiakin asioita mihin kukaan muu ei edes kiinnittäisi huomiota... Välillä tuntuu, että melkein kaikki mitä teen tai sanon tuntuu jälkeenpäin väärältä. Onko muilla samoja tuntemuksia?

Niin, ja sitten olen myös sellainen "liian kiltti" enkä osaa ikinä kieltäytyä mistään, kun pelkään että minusta ei pidetä tai että joku suuttuu... Jos keskustelen jonkun kanssa, yritän arvata minkälaisia reaktioita hän minulta haluaa, ja jos sanon vahingossa jotain mikä ei "kelpaa", tulee taas paha olo. Ja muutan helposti mielipidettäni painostuksen tai suostuttelun alla. Pitäisi jostain hankkia vähän selkärankaa ja ottaa selvää mitä oikeastaan itse on mieltä asioista, että voisi puolustaa näkemyksiään.

monsteri2 kirjoitti:

http://sahlgrenska.se/vgrtemplates/Page____14312.aspx
http://www.ajkon.se/terapier_show.php?id=240

http://sv.wikipedia.org/wiki/Basal_kroppskännedom

http://www.sinnet.nu/halsa/sjalvhjalp/basal-kroppskaennedom

Itse asun ulkomailla joten mahdollisuudesta saada kyseistä terapiaa suomessa en tiedä. mutta ehkä siitä ois englanninkielistä tietoa jossain. Sori nyt menee keskustelu vähäsen yksipuoliseksi ja ehkä hieman sivuraiteille

Lue lisää

Näköjään tuota basal-terapiaa on Suomessakin aika hyvin saatavilla. Löysin tietoa siitä nimellä Basic Body Awareness Therapy, eli B-BAT.

Tässä on joitain linkkejä mitä löysin:

http://www.fysioka.fi/bbat.htm
http://www.hypnologia.com/fin/hypno/2004/1/kirsiniskala.html
http://www.psyfy.net/maaritelma.php
http://www.kirstiniskala.fi/bba.html
http://www.psykofyysinenpsykoterapia.fi/terapeutit.htm
http://www.bodymind.fi/fysioterapia.php
http://www.bodybalance.fi/

hirviönainen kirjoitti:

Kuulostaa hyviltä noi sun neuvot, täytyy kokeilla! Ite oon huomannut, että tietyt nolot muistot tekee mulle ihan hirveän olon, ja yritän aina työntää ne pois heti kun ne tulee mieleen. Yleensä jotain sellasta et mä olen nolannut itteni täysin jossain tilanteessa... Varmaan olisi hyvä idea kertoa just vaikka poikaystävälle niistä jutuista, mutta se on tosi vaikeaa. Häpeä on mulle varmaan kaikkein vaikein ja pelottavin tunne. Voisiko olla, että häpeän kieltämisen takia olen vuosien varrella alkanut pitää noloina ja inhottavina sellaisiakin asioita mihin kukaan muu ei edes kiinnittäisi huomiota... Välillä tuntuu, että melkein kaikki mitä teen tai sanon tuntuu jälkeenpäin väärältä. Onko muilla samoja tuntemuksia?

Niin, ja sitten olen myös sellainen "liian kiltti" enkä osaa ikinä kieltäytyä mistään, kun pelkään että minusta ei pidetä tai että joku suuttuu... Jos keskustelen jonkun kanssa, yritän arvata minkälaisia reaktioita hän minulta haluaa, ja jos sanon vahingossa jotain mikä ei "kelpaa", tulee taas paha olo. Ja muutan helposti mielipidettäni painostuksen tai suostuttelun alla. Pitäisi jostain hankkia vähän selkärankaa ja ottaa selvää mitä oikeastaan itse on mieltä asioista, että voisi puolustaa näkemyksiään.

Lue lisää

kiitti noista linkeistä, ihan hyvä saada tietoa omalla äidinkielellään.
Täytyy sanoa,että olen ihan samanlainen mitä tulee itsensä häpeämiseen. Viime aikoina se on kuitenkin vähän helpottanut.
Mitä jos ottaisit nyt muutamaksi päiväksi itsellesi sellaisen nolojen tilanteiden bongaamis-projektin? Oikein etsimällä etsisit ihmisiä tekemässä tai sanomassa noloja tai "vääriä" asioita ja katsoisit, miten ne ihmiset selviävät siitä hengissä=)
Itse huomasin ihan äskettäin vasta,että useimmiten ihmiset, jotka esim sanovat jotain noloa tai joutuvat tilanteeseen jossa täytyy paljastaa,ettei esim tiedä jotain , sanovat sen ihan suoraan ja jopa laskevat leikkiä "tyhmyydestään". Olen myös huomannut,että useimmat ihmiset vieroksuvat täydellisyyttä ja tuntevat olonsa turvalliseksi ei niin täydellisten (kuten he itse) ihmisten kanssa. Heikkouksiensa paljastaminen tuntuu yleensä lähentävän ihmisiä. Se osoittaa luottamusta keskustelukumppania kohtaan. Samalla myös keskustelukumppani saa luvan rentoutua ja olla oma ei niin täydellinen itsensä. Epätäydellisyys voi parhaillaan antaa sinusta sympaattisen, söpön ja ihanan kuvan ulospäin.
Kuvitellaan vaikka,että joudut puhumaan vierasta kieltä jonkun kanssa, ja häpeät miten huonosti sitä osaat. Siinä tilanteessa tilannetta voi keventää huomattavasti tokaisemalla vaikka että voi ei, nyt mä kuulostan ihan Boratilta tms. Huumori auttaa!
En tiedä...se on sitten asia erikseen jos onkin tarkoituksellista pitää ne ihmiset vähän kauempana ja itsensä jonkun muurin sisällä?
Mulla on myös ongelmana tuo, että joskus koen olevani toisten muovailuvahaa. Siitä on vaikea päästä, sillä en taaskaan halua olla mustavalkoinen ja laukoa liian jyrkkiä mielipiteitä asioista.
Heh, ehkä meidän pitäisi tehdä jotain riidan haastamisharjoituksia;) haukkua pystyyn tuntemattomia ihmisiä, tai lähettää tulikivenkatkuisia mielipidekirjoituksia lehtiin, nimettömänä kuinkas muutenkaan. Netin anonyymiys palvelee tätä tarkoitusta tietysti loistavasti=)
Tässä on varmaan kyse jotain minuuden etsimisestä, löytämisestä ja vahvistamisesta.
Minkälaista hoitoa olet muuten itse saanut syömishäiriöösi?

BED mummo kirjoitti:

En ole kuullut kirjoittamastasi terapiasta, mutta siitä kohta guugletan. Tuli vaan mieleen, että yksi keino vahvistaa itseään ja oppia hyväksymään itsensä, on syömisongelman myöntäminen. Kun oppii käsittelemään omaa ongelmaansa ja elämään sen kanssa, vahvistuu samalla ja saa itseluottamusta ja voimia parempaan elämään. Itseään on myös rakastettava ja tiukkapipoisuus on heitettävä romukoppaan. Tätä kautta voi päästä eteenpäin tervehtymisessä.

Lue lisää

ja opi rakastamaan itseäsi! Oikeen tosissaan ja hartaudella mietiskelin muutamia juttuja, syntyjä syviä ja seurauksia ja sain myönnettyä itselleni ekaksi sen, että olen lihava. Ja sen, että vaikka pääsääntöisesti syöminen on oikeaoppista...jossain on mätää kun bmi on yli 40... Nyt olenkin pysynyt kurissa aikas hyvin monta kuukautta ja paino on pudonnut 11 kiloa. Noh, long way to go... Voimia teille!

hirviönainen kirjoitti:

Kuulostaa hyviltä noi sun neuvot, täytyy kokeilla! Ite oon huomannut, että tietyt nolot muistot tekee mulle ihan hirveän olon, ja yritän aina työntää ne pois heti kun ne tulee mieleen. Yleensä jotain sellasta et mä olen nolannut itteni täysin jossain tilanteessa... Varmaan olisi hyvä idea kertoa just vaikka poikaystävälle niistä jutuista, mutta se on tosi vaikeaa. Häpeä on mulle varmaan kaikkein vaikein ja pelottavin tunne. Voisiko olla, että häpeän kieltämisen takia olen vuosien varrella alkanut pitää noloina ja inhottavina sellaisiakin asioita mihin kukaan muu ei edes kiinnittäisi huomiota... Välillä tuntuu, että melkein kaikki mitä teen tai sanon tuntuu jälkeenpäin väärältä. Onko muilla samoja tuntemuksia?

Niin, ja sitten olen myös sellainen "liian kiltti" enkä osaa ikinä kieltäytyä mistään, kun pelkään että minusta ei pidetä tai että joku suuttuu... Jos keskustelen jonkun kanssa, yritän arvata minkälaisia reaktioita hän minulta haluaa, ja jos sanon vahingossa jotain mikä ei "kelpaa", tulee taas paha olo. Ja muutan helposti mielipidettäni painostuksen tai suostuttelun alla. Pitäisi jostain hankkia vähän selkärankaa ja ottaa selvää mitä oikeastaan itse on mieltä asioista, että voisi puolustaa näkemyksiään.

Lue lisää

Toi oli niin tutun kuulloista! Juuri noi reaktioiden arvailut ja se, että tuntuu usein siltä että eihän mun noin olisi pitänyt sanoa..

Tuttttttua kirjoitti:

Toi oli niin tutun kuulloista! Juuri noi reaktioiden arvailut ja se, että tuntuu usein siltä että eihän mun noin olisi pitänyt sanoa..

Itsensä hyväksyminen on tärkeää. Kun minulla alkoi tulla ongelmia koulussa muiden käytöksen vuoksi, aloin miettiä asiaa. Perehdyin itseeni ja omiin tunteisiini. Punastuminen, muut jännittymisen, eli pelkäämisen reaktiot. Kaikkeen auttaa kun oppii rakastamaan maailman hyviä kuin pahojakin puolia ja uskaltaa olla rohkea ja näyttää tunteensa ja myöntää "minä reagoin asiaa näin, minä olen minä, sinä olet sinä".

hirviönainen kirjoitti:

Kuulostaa hyviltä noi sun neuvot, täytyy kokeilla! Ite oon huomannut, että tietyt nolot muistot tekee mulle ihan hirveän olon, ja yritän aina työntää ne pois heti kun ne tulee mieleen. Yleensä jotain sellasta et mä olen nolannut itteni täysin jossain tilanteessa... Varmaan olisi hyvä idea kertoa just vaikka poikaystävälle niistä jutuista, mutta se on tosi vaikeaa. Häpeä on mulle varmaan kaikkein vaikein ja pelottavin tunne. Voisiko olla, että häpeän kieltämisen takia olen vuosien varrella alkanut pitää noloina ja inhottavina sellaisiakin asioita mihin kukaan muu ei edes kiinnittäisi huomiota... Välillä tuntuu, että melkein kaikki mitä teen tai sanon tuntuu jälkeenpäin väärältä. Onko muilla samoja tuntemuksia?

Niin, ja sitten olen myös sellainen "liian kiltti" enkä osaa ikinä kieltäytyä mistään, kun pelkään että minusta ei pidetä tai että joku suuttuu... Jos keskustelen jonkun kanssa, yritän arvata minkälaisia reaktioita hän minulta haluaa, ja jos sanon vahingossa jotain mikä ei "kelpaa", tulee taas paha olo. Ja muutan helposti mielipidettäni painostuksen tai suostuttelun alla. Pitäisi jostain hankkia vähän selkärankaa ja ottaa selvää mitä oikeastaan itse on mieltä asioista, että voisi puolustaa näkemyksiään.

Lue lisää

just sellasia juttuja et ku muistelee vaikka jotain lapsena tapahtunutta noloa tapausta mikä muille olis ihan hupaisaa ni tekis mieli itkeä ja huutaa ja ampua ittensä ku tulee niin sietämätön olo. ei sais tehä yhtään virhettä tai munata itteensä muuten.