Mitä tekisit jos sota syttyisi?

atlantin paremmalla puolella ja antaisin Pohjois - Euroopassa paukkua. En varmasti tulisi auttamaan.

kotona.... kirjoitti:

atlantin paremmalla puolella ja antaisin Pohjois - Euroopassa paukkua. En varmasti tulisi auttamaan.

Jäisit siis kotiisi kun Kansalliskaartin ja muiden aseistautuneiden joukkojen pyssymiehet alkavat kuljeksia ympäriinsä valvomassa "kansallista turvallisuutta" kuolemanpartioin?

Lukkijurpo kirjoitti:

Jäisit siis kotiisi kun Kansalliskaartin ja muiden aseistautuneiden joukkojen pyssymiehet alkavat kuljeksia ympäriinsä valvomassa "kansallista turvallisuutta" kuolemanpartioin?

Lue lisää

Edellinen kirjoittaja tuskin asuu Suomessa, jos et sitä ymmärtänyt.

tuskin... kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja tuskin asuu Suomessa, jos et sitä ymmärtänyt.

syntymätyhmä.

Jos vaikkapa Suomen johtoon valittaisiin sellaisia hulluja, että varmasti sota syttyisi.

Hyviä kysymyksiä. Tässä olisi vastauksia:
1. Köyhät jää ja varakkaat lähtee. Niin se on ja niin sen pitää ollakin. Siitähän seuraisi kansainvaellus jos kaikki pääsisivät lähtemään. Rahoituksen osalta tulee lisäksi huomata, että suomalaisia sijoituksia ei todellakaan voi hyödyntää tällaisen reissun tekemiseen. Onneksi sijoitustoiminta on nykyään mahdollista Suomen rajojen ulkopuolellakin.
2. Maasta on lähdettävä hyvissä ajoin. Poliittisen tilanteen kiristyessä on osattava vetää ajoissa oikeat johtopäätökset. Poikkeustilalainsäädäntö tulee kriisitilanteessa rajoittamaan radikaalisti liikkumismahdollisuuksia, joten ajoitus on tärkeintä.
3. Suomalaisen lainsäädännön ja lainkäytön kulttuuriin näyttää kuuluneen erittäin notkeat muutokset kansalaisten asemaa huonontavaan suuntaan. Itseasiassa Suomen historia on hyvä osoitus siitä, miten kulloisetkin vallanpitäjät haluavat alinomaan heikentää kansalaisten oikeuksia (poliittiset oikeudet, perusvapaudet, omaisuuden suoja, tss -oikeuksista vakituisen työn saaminen muutamia katkolla olleita/ - olevia oikeuksia 1920 -luvulta tähän päivään kronologisessa järjestyksessä luetellakseni). B -ihmisiä tullaan varmasti kohtelemaan huonosti, mutta sehän koskee vain niitä, jotka jäävät tänne venäläisten ja suomalaissadistien armoille.
4. Jos ylipäänsä Suomeen on sodan jälkeen järkevää palata, ei varmasti tarvitse pelätä mitään vankilatuomiota. Suomi ei ole ennenkään voittanut muita sotia kuin sisällissodan ja senkin vain siksi, että molemmat osapuolet olivan suomalaisia. Hävinneessä maassa ei ole varaa rangaista ulkomaille sotaa paennutta. Sellainen katsotaan revanssihenkisyydeksi ja se on siten ehdottomasti poissuljettu mahdollisuus.
5. Kateelliset sotaveteraanit olisivat pakolaisen suurin ongelma, mutta ronskilla otteella ja kovilla nyrkeillä sellaisista on ennenkin selvitty. Kateus ja keskinkertaisuushan ovat suomalaisen taviksen tunnusmerkkejä, mutta niin on myös lasileuka.

Realismia on ensinnäkin se, että jokaisella meillä on vain yksi ainoa elämä. Elämän tarkoitus on pysyä hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Se onnistuu parhaiten välttämällä sellaiset seikkailut kuin sodat. Markkinatalouteen ei edes kuulu sellaiset yhteisölliset tunnetilat kuin isänmaallisuus. "Missä hyvä, siellä isänmaa". Realismia on toiseksi sekin, että pieni kansa ei tule koskaan voittamaan suurempaa kansaa, ei ainakaan pysyvästi. Joutuessaan sotaan Suomi on mennyttä. Ei siinä katastrofissa yhden rynkynheiluttajan panos paljoa paina.

silmät avannut vänrikki kirjoitti:

Hyviä kysymyksiä. Tässä olisi vastauksia:
1. Köyhät jää ja varakkaat lähtee. Niin se on ja niin sen pitää ollakin. Siitähän seuraisi kansainvaellus jos kaikki pääsisivät lähtemään. Rahoituksen osalta tulee lisäksi huomata, että suomalaisia sijoituksia ei todellakaan voi hyödyntää tällaisen reissun tekemiseen. Onneksi sijoitustoiminta on nykyään mahdollista Suomen rajojen ulkopuolellakin.
2. Maasta on lähdettävä hyvissä ajoin. Poliittisen tilanteen kiristyessä on osattava vetää ajoissa oikeat johtopäätökset. Poikkeustilalainsäädäntö tulee kriisitilanteessa rajoittamaan radikaalisti liikkumismahdollisuuksia, joten ajoitus on tärkeintä.
3. Suomalaisen lainsäädännön ja lainkäytön kulttuuriin näyttää kuuluneen erittäin notkeat muutokset kansalaisten asemaa huonontavaan suuntaan. Itseasiassa Suomen historia on hyvä osoitus siitä, miten kulloisetkin vallanpitäjät haluavat alinomaan heikentää kansalaisten oikeuksia (poliittiset oikeudet, perusvapaudet, omaisuuden suoja, tss -oikeuksista vakituisen työn saaminen muutamia katkolla olleita/ - olevia oikeuksia 1920 -luvulta tähän päivään kronologisessa järjestyksessä luetellakseni). B -ihmisiä tullaan varmasti kohtelemaan huonosti, mutta sehän koskee vain niitä, jotka jäävät tänne venäläisten ja suomalaissadistien armoille.
4. Jos ylipäänsä Suomeen on sodan jälkeen järkevää palata, ei varmasti tarvitse pelätä mitään vankilatuomiota. Suomi ei ole ennenkään voittanut muita sotia kuin sisällissodan ja senkin vain siksi, että molemmat osapuolet olivan suomalaisia. Hävinneessä maassa ei ole varaa rangaista ulkomaille sotaa paennutta. Sellainen katsotaan revanssihenkisyydeksi ja se on siten ehdottomasti poissuljettu mahdollisuus.
5. Kateelliset sotaveteraanit olisivat pakolaisen suurin ongelma, mutta ronskilla otteella ja kovilla nyrkeillä sellaisista on ennenkin selvitty. Kateus ja keskinkertaisuushan ovat suomalaisen taviksen tunnusmerkkejä, mutta niin on myös lasileuka.

Realismia on ensinnäkin se, että jokaisella meillä on vain yksi ainoa elämä. Elämän tarkoitus on pysyä hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Se onnistuu parhaiten välttämällä sellaiset seikkailut kuin sodat. Markkinatalouteen ei edes kuulu sellaiset yhteisölliset tunnetilat kuin isänmaallisuus. "Missä hyvä, siellä isänmaa". Realismia on toiseksi sekin, että pieni kansa ei tule koskaan voittamaan suurempaa kansaa, ei ainakaan pysyvästi. Joutuessaan sotaan Suomi on mennyttä. Ei siinä katastrofissa yhden rynkynheiluttajan panos paljoa paina.

Lue lisää

1. Kerropa meille minkä takia silti luulet kaikkien mahdollisten henkilöiden olevan yhteistyöhaluisia kanssasi? Erityisesti kun petollisuutesi ja pelkurimaisuutesi on jo tullut ilmi?

2. Kerropa kuinka tiedät milloin häipyä ja miten?

3. Saisinko noille väitteille todisteet? Todisteiden puute ei todista mitään muuta kuin väitteen kestämättömäksi spekulaatioksi.

4. Kerropa mitä teet jos maa, joka sinut otti vastaan päättää että saat häipyä ja alleviivaa sanojaan jäädyttämällä omaisuutesi siellä?

5. Tuo sinun ylimielinen horinasi kateudesta ja lasileuasta unohtaa yksinkertaisen tosiasian - järjen. Se, joka osaa käyttää päätään voittaa ylivoiman.

Realismia on, että sen oman elämän haaskaaminen sen varjeluun muiden elämiä riskeeraamalla on aikamoisen itsekästä ja itsekkyyteen on aina osattu vastata oikeilla tavoilla. Elämän tarkoitus ei ole pysyä hengissä loputtomiin, vaan luoda uusia muotoja. Staattisuus on lopulta se asia mikä aiheuttaa kuoleman.

Kerropa myös miksi olet niin vuorenvarma siitä että sotatila on tälle maalle automaattinen katastrofi jolloin voidaan automaattisesti antaa itsekkyydelle ja anarkialle valta? Ne maat ja paikat, joissa yhteisöllisyys on vahvaa omaavat parhaat mahdollisuudet selviytyä katastrofeista, koska ketään ei jätetä yksin.

silmät avannut vänrikki kirjoitti:

Hyviä kysymyksiä. Tässä olisi vastauksia:
1. Köyhät jää ja varakkaat lähtee. Niin se on ja niin sen pitää ollakin. Siitähän seuraisi kansainvaellus jos kaikki pääsisivät lähtemään. Rahoituksen osalta tulee lisäksi huomata, että suomalaisia sijoituksia ei todellakaan voi hyödyntää tällaisen reissun tekemiseen. Onneksi sijoitustoiminta on nykyään mahdollista Suomen rajojen ulkopuolellakin.
2. Maasta on lähdettävä hyvissä ajoin. Poliittisen tilanteen kiristyessä on osattava vetää ajoissa oikeat johtopäätökset. Poikkeustilalainsäädäntö tulee kriisitilanteessa rajoittamaan radikaalisti liikkumismahdollisuuksia, joten ajoitus on tärkeintä.
3. Suomalaisen lainsäädännön ja lainkäytön kulttuuriin näyttää kuuluneen erittäin notkeat muutokset kansalaisten asemaa huonontavaan suuntaan. Itseasiassa Suomen historia on hyvä osoitus siitä, miten kulloisetkin vallanpitäjät haluavat alinomaan heikentää kansalaisten oikeuksia (poliittiset oikeudet, perusvapaudet, omaisuuden suoja, tss -oikeuksista vakituisen työn saaminen muutamia katkolla olleita/ - olevia oikeuksia 1920 -luvulta tähän päivään kronologisessa järjestyksessä luetellakseni). B -ihmisiä tullaan varmasti kohtelemaan huonosti, mutta sehän koskee vain niitä, jotka jäävät tänne venäläisten ja suomalaissadistien armoille.
4. Jos ylipäänsä Suomeen on sodan jälkeen järkevää palata, ei varmasti tarvitse pelätä mitään vankilatuomiota. Suomi ei ole ennenkään voittanut muita sotia kuin sisällissodan ja senkin vain siksi, että molemmat osapuolet olivan suomalaisia. Hävinneessä maassa ei ole varaa rangaista ulkomaille sotaa paennutta. Sellainen katsotaan revanssihenkisyydeksi ja se on siten ehdottomasti poissuljettu mahdollisuus.
5. Kateelliset sotaveteraanit olisivat pakolaisen suurin ongelma, mutta ronskilla otteella ja kovilla nyrkeillä sellaisista on ennenkin selvitty. Kateus ja keskinkertaisuushan ovat suomalaisen taviksen tunnusmerkkejä, mutta niin on myös lasileuka.

Realismia on ensinnäkin se, että jokaisella meillä on vain yksi ainoa elämä. Elämän tarkoitus on pysyä hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Se onnistuu parhaiten välttämällä sellaiset seikkailut kuin sodat. Markkinatalouteen ei edes kuulu sellaiset yhteisölliset tunnetilat kuin isänmaallisuus. "Missä hyvä, siellä isänmaa". Realismia on toiseksi sekin, että pieni kansa ei tule koskaan voittamaan suurempaa kansaa, ei ainakaan pysyvästi. Joutuessaan sotaan Suomi on mennyttä. Ei siinä katastrofissa yhden rynkynheiluttajan panos paljoa paina.

Lue lisää

Sanoisin pakoretken taloudellisista mahdollisuuksista, että ainoastaan hyvin varakkailla, jopa rikkailla, on mahdollisuus kattaa reissun kustannukset. Jopa ylemmän keskiluokan pikkuvarakkaalle on mahdottomuus irroittaa tarpeelliset varat nopeasti tuhoamatta tulevaisuuttaan Suomessa.

Olet ymmärtänyt kohdassa 3. mainitsemani B-ihmisen täysin väärin. Huonosti kohteleva maa ei ole tässä tapauksessa Suomi, vaan pakomatkan kohdemaa.
Jos Suomi joutuu sotaan, silloin on jo muitakin Euroopan maita sodassa ja liikkeella hyvin suuri määrä pakolaisia.
Pakolaisvirrat suuntautuvat myös Euroopan ulkopuolelle. Kohdemaitten on itseään suojatakseen pakko sulkea rajoja, asettaa kulkemisrajoitusia, perustaa suljettuja pakolaisleirejä ja tehdä muita tarpeellisia toimia. Yksittäisen karkulaisen mielipiteillä ei ole merkitystä, kun kohdemaa huolehtii ensisijaisesti omien kansalaistensa hyvinvoinnista ja sitten vasta muista.

Jopa hävinneessä maassa voidaan rangaista karkureita. Ainakin tuntemani venäläiset ovat niin isänmaallisia, etteivät katsoisi edes vihollisen maanpettureita hyvällä. Henkilöhän on jo pettänyt yhden valtion. Häneen ei siis voi kukaan luottaa.
Oman pesän putsaus siis suvaittaisiin.

Luonnollisesti jos Suomi olisi rankaissut kommunistipettureita toisen maailmansodan jälkeen, sitä ei olisi hyväksytty. Mutta se on silloinen tilanne ja nyt on eri ajat.

Oletko täysin varma selviämisestäsi sodan kovettamien veteraanien käsistä. Ronskeja otteita ja kovia nyrkkejä löytyisi jopa halveksimiltasi keskinkertaisuuksilta.
Päällimmäisenä tunteena tuskin olisi kateus, vaan viha ja halveksunta.

Meillä on tosiaan vain tämä elämämme kuljettavana. Jos sen omistaa vain markkinataloudelle eikä halua kokea mitään yhteisöllisiä tunnetiloja, silloin ihminen on tosissaan rahan vanki ja vain ihmisen kuori.
Jos ihminen ei halua kuulua johonkin joukkoon ja vaikka tehdä henkilökohtaisia uhrauksia yhteisön lujittamiseksi, hän ei ole saavuttanut mitään arvokasta, vaikka kahlaisi rahassa.

Siihen, että Suomi ja suomalaiset olisi mennyttä joutuessaan sotaan en usko.
Tuhoa ja kuolemaa tulee varmasti, mutta on sitä selvitty pahoistakin sodista ja miehityksista. Ruptuurisota , iso- ja pitkä viha olivat huomattavan raakoja kokemuksia suomalaisille.

Ei tässä tarvitse Venäjää voittaa. Sehän on lähes mahdotonta. Suomalaisista pääosin koostunut sotajoukko valtasi Moskovan 400 vuotta sitten. Sitä ei tarvitse uusia. Kunhan pysytään olemassa.

silmät avannut vänrikki kirjoitti:

Hyviä kysymyksiä. Tässä olisi vastauksia:
1. Köyhät jää ja varakkaat lähtee. Niin se on ja niin sen pitää ollakin. Siitähän seuraisi kansainvaellus jos kaikki pääsisivät lähtemään. Rahoituksen osalta tulee lisäksi huomata, että suomalaisia sijoituksia ei todellakaan voi hyödyntää tällaisen reissun tekemiseen. Onneksi sijoitustoiminta on nykyään mahdollista Suomen rajojen ulkopuolellakin.
2. Maasta on lähdettävä hyvissä ajoin. Poliittisen tilanteen kiristyessä on osattava vetää ajoissa oikeat johtopäätökset. Poikkeustilalainsäädäntö tulee kriisitilanteessa rajoittamaan radikaalisti liikkumismahdollisuuksia, joten ajoitus on tärkeintä.
3. Suomalaisen lainsäädännön ja lainkäytön kulttuuriin näyttää kuuluneen erittäin notkeat muutokset kansalaisten asemaa huonontavaan suuntaan. Itseasiassa Suomen historia on hyvä osoitus siitä, miten kulloisetkin vallanpitäjät haluavat alinomaan heikentää kansalaisten oikeuksia (poliittiset oikeudet, perusvapaudet, omaisuuden suoja, tss -oikeuksista vakituisen työn saaminen muutamia katkolla olleita/ - olevia oikeuksia 1920 -luvulta tähän päivään kronologisessa järjestyksessä luetellakseni). B -ihmisiä tullaan varmasti kohtelemaan huonosti, mutta sehän koskee vain niitä, jotka jäävät tänne venäläisten ja suomalaissadistien armoille.
4. Jos ylipäänsä Suomeen on sodan jälkeen järkevää palata, ei varmasti tarvitse pelätä mitään vankilatuomiota. Suomi ei ole ennenkään voittanut muita sotia kuin sisällissodan ja senkin vain siksi, että molemmat osapuolet olivan suomalaisia. Hävinneessä maassa ei ole varaa rangaista ulkomaille sotaa paennutta. Sellainen katsotaan revanssihenkisyydeksi ja se on siten ehdottomasti poissuljettu mahdollisuus.
5. Kateelliset sotaveteraanit olisivat pakolaisen suurin ongelma, mutta ronskilla otteella ja kovilla nyrkeillä sellaisista on ennenkin selvitty. Kateus ja keskinkertaisuushan ovat suomalaisen taviksen tunnusmerkkejä, mutta niin on myös lasileuka.

Realismia on ensinnäkin se, että jokaisella meillä on vain yksi ainoa elämä. Elämän tarkoitus on pysyä hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Se onnistuu parhaiten välttämällä sellaiset seikkailut kuin sodat. Markkinatalouteen ei edes kuulu sellaiset yhteisölliset tunnetilat kuin isänmaallisuus. "Missä hyvä, siellä isänmaa". Realismia on toiseksi sekin, että pieni kansa ei tule koskaan voittamaan suurempaa kansaa, ei ainakaan pysyvästi. Joutuessaan sotaan Suomi on mennyttä. Ei siinä katastrofissa yhden rynkynheiluttajan panos paljoa paina.

Lue lisää

En ole reservin upseeri mutta samaan johtopäätökseen tulin minäkin 1990 -luvun töistä poispotkittuna ja myöhemmin liike-elämässä menestyneenä. Suomi on paska maa ja suomalaiset kateellisia ääliöiltä joille elämän suurin ongelma on jos toisella on asiat paremmin tai toinen ei joudu tekemään juuri samanverran töitä kun itsekin joutuu. Se on historiallinen tosiasia ettei suomalaiset ole koskaan mitään sotia voittaneet eivätkä voitakaan. Ainoa suunta joka Suomea uhkaa on Venäjä ja sillä riittää aina voimaa yhden uhoavan pikkunaapurin tarpeisiin.

Uikuttakaa te kateelliset mitä uikutatte ja käykää kertausharjoituksissanne leikkimässä pyssyleikkejä. Me toiset maksamme veroja rahoittaaksemme teidän leikkinne ja samalla katsellaan olisiko jossain muualla mukavampaa.