Vaalitarkkailija Asko Suikkanen
Mikä näissä vaaleissa on uutta, mikä vanhaa tai mitä niistä puuttuu? Kaikissa vaaleissa aina jokin on uutta. Vaalien teemat ovat periaatteessa aina uusia, mutta toisaalta niihin sisältyy paljolti samaa, kuten viime kirjoituksessa 23.2. 2007 pyrin osoittamaan.
Uutta on nähdäkseni näiden vaalien huomattava yleisyys, pari teemaa, joihin kaikkien puolueiden on paljolti keskityttävä: vähemmän veroja tai vähemmän palveluja, nykyiset verot ja enemmän palveluja. Verot ja palvelut erilaisilla vastakkainasetteluilla höystettynä tuodaan kaikkien jakamalle yhteiselle näyttämölle.
Vaalit on käsikirjoitettu valmiiksi, roolit jaettu ja juoneksi on otettu, miten säilyttää Suomi taloudellisesti menestyksellisenä kansakuntana. Talouskeskeinen puhe ja tehtävien ratkaisujen vaihtoehdottomuus hallitsevat näissä vaaleissa. Samassa yhteydessä hallitsevat poliittiset puolueet eivät tuo esiin sitä yhteiskunnallista kehitystä, joka Suomessa on alkanut 1990-luvun taloudellisen taantuman aikana ja joka on voimistunut 2000-luvulla.
Uusliberalistinen talouden pito ja yhteiskunnan ohjaaminen ovat voimistuneet, jolloin tuottavuuden lisäämisestä kaikessa ja kaikkialla on tullut uskomusten uskomus. Julkisen sektorin alistaminen tähän oppiin on edennyt nopeasti osin meidän huomaamattamme ilman laajaa vastarintaa.
Selvästi ei esitetä, että Suomen, myös sen julkisen sektorin organisaatiot kuten korkeakoulut, oppilaitokset, kunnat, virastot kaikkineen on vallannut jo 20:n viimeisen vuoden ajan uusi yksityisestä taloudesta johdettu hallintatapa ” New public management”, jota viime keskiviikkona Lapin yliopistolla ansiokkaasti eritteli professori Merja Kinnunen virkaanastujaisesitelmässään. Yleisellä vastakkainasettelulla parissa yleisen tason populistisessa kysymyksessä peitetään selkeä kuvan antaminen Suomen kehityksen suunnasta ja merkittävien vaihtoehtojen pohdiskelu.
Vaaleissa käytetään vähän tietoja, puolueet eivät tulkitse faktatietoja, vaan ne käsittelevät yleisiä mielikuvia. Luodut mielikuvat hallitsevat meitä. Mielikuvista siirrytään vaaliohjelmissa toimintaperiaatteiden esittämiseen, kun vaihtoehto voisi enemmän olla tulevaisuuden ennakointi ja tarvittavien uudistusten eli reformien esittely. Puolueet eivät esitä hankalia kysymyksiä itselleen, eivätkä valtiotoimijalle.
Nämä vaalit ovat ensimmäiset, jossa valtiolta ei kysytä sen halukkuutta suureen aluepolitiikkaan eikä pienenkään aluepolitiikan uusien keinojen perään heikommin menestyville alueille. Puolueet ovat unohtaneet aluepolitiikan vaatimukset. Valtion sitkeys ja hyvien liikenneyhteyksien turvaaminen ei riitä esimerkiksi Lapin kehittämistyössä.
”Uusi julkishallinto” yhdistettynä syrjäseutujen tilanteisiin tulee vaikeuttamaan huomattavasti ihmisten arkea ja sen sujuvuutta. Lapin ehdokkaiden tulisi esittää valtiolle vahvempaa roolia ja vaatimuksia erilaisten palveluiden parantamisessa ja säilyttämisessä pohjoisessa Suomessa. Tuottavuuden lisäämisvaatimuksilla syrjäseuduilla julkisten palvelujen osalta on aivan toinen tulos ja merkitys kun kasvavilla, suurilla keskusalueilla. Toiset hyötyvät, toiset häviävät julkisten palveluiden ”tehostamistoimien” seurauksena.
Keskittäminen ei ole lainkaan yksimerkityksinen so. säästöjä aikaansaava, kuten Kainuun mallin tulokset terveyspalveluiden keskittämisestä osoittavat. Valtio on vetäytynyt jo pitkään Lapista, puolueet vahvan aluepolitiikan vaatimuksista ja paikalliset ehdokkaat aluepoliittisten tilanteiden erittelystä. Miksi? Kysymys ei voi olla tietämättömyydestä tai osaamattomuudesta, vaan yhtenevän liiketalouspainotteisen opin yleisestä omaksumisesta. Yksityisten markkinoiden toimintaperiaatteiden soveltamisen julkisessa hallinnossa katsotaan ratkaisevan julkisten palveluiden resurssi-, toimivuus-, kohdentumis-, tai vaikuttavuusongelmat. Julkisen sektorin osalta tämän talousopin toimivuus perustuu uskomuksiin ja niiden pohjalta synnytettäviin mielikuviin.
Nämä vaalit ovat opilliset mielikuvavaalit, jossa ei kysytä tiedon, toimeenpannun politiikan vaikuttavuuden tai eri yhteisöllisten hyötyjen perään. Se näissä vaaleissa ainakin on uutta.
Häviävänä osapuolena ovat ne alueet, organisaatiot, toiminnot yms. jotka tarvitsevat erityistä tukea ja erityisiä resursseja. Omaksuttuun talousoppiin ja sen mielikuviin olennaisesti liittyy kehityksen yhtenevyys ja läpäisevyys. Vaalipuheissa oletetaan, että globalisaatio, tuottavuus, innovaatiot jne merkitsevät kaikkialla ja kaikille ihmisille samoja asioita. Ei myönnetä, että niiden seuraamukset tai vaikutukset voivat olla erilaisia eri alueilla tai erilaisissa yhteisöissä.
Mikä näissä vaaleissa on uutta, mikä vanhaa tai mitä niistä puuttuu? Kaikissa vaaleissa aina jokin on uutta. Vaalien teemat ovat periaatteessa aina uusia, mutta toisaalta niihin sisältyy paljolti samaa, kuten viime kirjoituksessa 23.2. 2007 pyrin osoittamaan.
Uutta on nähdäkseni näiden vaalien huomattava yleisyys, pari teemaa, joihin kaikkien puolueiden on paljolti keskityttävä: vähemmän veroja tai vähemmän palveluja, nykyiset verot ja enemmän palveluja. Verot ja palvelut erilaisilla vastakkainasetteluilla höystettynä tuodaan kaikkien jakamalle yhteiselle näyttämölle.
Vaalit on käsikirjoitettu valmiiksi, roolit jaettu ja juoneksi on otettu, miten säilyttää Suomi taloudellisesti menestyksellisenä kansakuntana. Talouskeskeinen puhe ja tehtävien ratkaisujen vaihtoehdottomuus hallitsevat näissä vaaleissa. Samassa yhteydessä hallitsevat poliittiset puolueet eivät tuo esiin sitä yhteiskunnallista kehitystä, joka Suomessa on alkanut 1990-luvun taloudellisen taantuman aikana ja joka on voimistunut 2000-luvulla.
Uusliberalistinen talouden pito ja yhteiskunnan ohjaaminen ovat voimistuneet, jolloin tuottavuuden lisäämisestä kaikessa ja kaikkialla on tullut uskomusten uskomus. Julkisen sektorin alistaminen tähän oppiin on edennyt nopeasti osin meidän huomaamattamme ilman laajaa vastarintaa.
Selvästi ei esitetä, että Suomen, myös sen julkisen sektorin organisaatiot kuten korkeakoulut, oppilaitokset, kunnat, virastot kaikkineen on vallannut jo 20:n viimeisen vuoden ajan uusi yksityisestä taloudesta johdettu hallintatapa ” New public management”, jota viime keskiviikkona Lapin yliopistolla ansiokkaasti eritteli professori Merja Kinnunen virkaanastujaisesitelmässään. Yleisellä vastakkainasettelulla parissa yleisen tason populistisessa kysymyksessä peitetään selkeä kuvan antaminen Suomen kehityksen suunnasta ja merkittävien vaihtoehtojen pohdiskelu.
Vaaleissa käytetään vähän tietoja, puolueet eivät tulkitse faktatietoja, vaan ne käsittelevät yleisiä mielikuvia. Luodut mielikuvat hallitsevat meitä. Mielikuvista siirrytään vaaliohjelmissa toimintaperiaatteiden esittämiseen, kun vaihtoehto voisi enemmän olla tulevaisuuden ennakointi ja tarvittavien uudistusten eli reformien esittely. Puolueet eivät esitä hankalia kysymyksiä itselleen, eivätkä valtiotoimijalle.
Nämä vaalit ovat ensimmäiset, jossa valtiolta ei kysytä sen halukkuutta suureen aluepolitiikkaan eikä pienenkään aluepolitiikan uusien keinojen perään heikommin menestyville alueille. Puolueet ovat unohtaneet aluepolitiikan vaatimukset. Valtion sitkeys ja hyvien liikenneyhteyksien turvaaminen ei riitä esimerkiksi Lapin kehittämistyössä.
”Uusi julkishallinto” yhdistettynä syrjäseutujen tilanteisiin tulee vaikeuttamaan huomattavasti ihmisten arkea ja sen sujuvuutta. Lapin ehdokkaiden tulisi esittää valtiolle vahvempaa roolia ja vaatimuksia erilaisten palveluiden parantamisessa ja säilyttämisessä pohjoisessa Suomessa. Tuottavuuden lisäämisvaatimuksilla syrjäseuduilla julkisten palvelujen osalta on aivan toinen tulos ja merkitys kun kasvavilla, suurilla keskusalueilla. Toiset hyötyvät, toiset häviävät julkisten palveluiden ”tehostamistoimien” seurauksena.
Keskittäminen ei ole lainkaan yksimerkityksinen so. säästöjä aikaansaava, kuten Kainuun mallin tulokset terveyspalveluiden keskittämisestä osoittavat. Valtio on vetäytynyt jo pitkään Lapista, puolueet vahvan aluepolitiikan vaatimuksista ja paikalliset ehdokkaat aluepoliittisten tilanteiden erittelystä. Miksi? Kysymys ei voi olla tietämättömyydestä tai osaamattomuudesta, vaan yhtenevän liiketalouspainotteisen opin yleisestä omaksumisesta. Yksityisten markkinoiden toimintaperiaatteiden soveltamisen julkisessa hallinnossa katsotaan ratkaisevan julkisten palveluiden resurssi-, toimivuus-, kohdentumis-, tai vaikuttavuusongelmat. Julkisen sektorin osalta tämän talousopin toimivuus perustuu uskomuksiin ja niiden pohjalta synnytettäviin mielikuviin.
Nämä vaalit ovat opilliset mielikuvavaalit, jossa ei kysytä tiedon, toimeenpannun politiikan vaikuttavuuden tai eri yhteisöllisten hyötyjen perään. Se näissä vaaleissa ainakin on uutta.
Häviävänä osapuolena ovat ne alueet, organisaatiot, toiminnot yms. jotka tarvitsevat erityistä tukea ja erityisiä resursseja. Omaksuttuun talousoppiin ja sen mielikuviin olennaisesti liittyy kehityksen yhtenevyys ja läpäisevyys. Vaalipuheissa oletetaan, että globalisaatio, tuottavuus, innovaatiot jne merkitsevät kaikkialla ja kaikille ihmisille samoja asioita. Ei myönnetä, että niiden seuraamukset tai vaikutukset voivat olla erilaisia eri alueilla tai erilaisissa yhteisöissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
.. eikä tekojen aika!
Siinä on se hyvä puoli, etta puheissa menevät vain sanat sekaisin. Tehdessä menee kaikki muukin perseelleen.
aloittajan viesti oli erittäin hyvä. Näitä juttuja sopisi miettiä yhden jos toisenkin.
Kansaa ja politiikkoja johtaa todellisuudessa 4.s valtiomahti.
Olemmeko mielipidevaikuttajan johtaman maan mielipidemuokkaajien muokkaamia mielipidemuokattuja vaaliriippuvaisia vaikutushaluisia vallankäyttäjiä jotka joka 4.s vuosi allekirjoittavat valtakirjaansa numeron, jonka avulla kuvittelevat voittavansa hyvinvointia seuraavalle nelivuotiskaudelle jonka aikana muut saavat hallita ja jakaa hyvinvointia puolestamme.