Ei haluta enään

Minulla on myös jokseenkin samanlainen ongelma. Mieheni ei ole kyllä koskaan tehnyt kuten miehesi. Suhteemme alussa olin suht estoton ja halusin kokeilla erilaisia juttuja. Mutta hän loukkaantui milloin mistäkin. Esim. kun koskettelin itseäni rakastelun aikana niin hän sanoi että eikö hänen koskettelu riitä. Kerran halusin kokeilla että tyyny olisi pyllyn alla korokkeenna, hän sitten sai siitä päähän että hänellä ei mun mielestä ole tarpeeksi iso. No sen tyyppisiä tapauksia oli muitakin. Ja jatkuva jankutus siitä että minulle muka ei riitä hänen kokonsa. Vaikka todellisuudessa hänellä on just sen kokoinen mistä tykkään. Ja sanoinkin sen hänelle satoja kertoja.
Pikkuhiljaa mun haluni vähenivät, olisin halunut sellaista energistä, estotonta, kokeilevaa seksiä, mutta kun piti aina varoa että ei loukkais toista jotenkin. Muutuin passiiviseksi, hän tietysti ihmetteli että mikä mua vaivaa. Ollaan me puhuttu tästä asiasta mutta en mä tiedä, olen jotenkin ihan lukossa ja avain kadoksissa.

Onpa hassua huomata täysin vastakkaisia ongelmia..

Itse olen aina ollut jotenkin "arka" seksin suhteen. En tykkää kailottaa asiasta ulkopuolisille, enkä ikinä voisi kuvitella harrastavani sitä vieraan kanssa. Meidän seksielämäämme olen aina ollut tyytyväinen. Mutta voisin myös elää ilman seksiä ja tunnen aika syvää inhoa kaikkea pornoteollisuutta tms. kohtaan.

Mieheni on aina "valittanut" tästä. Hänestä voisimme tehdä sitä milloin missäkin ja keskustella asiasta ulkopuolistenkin kanssa.
Minun on hyvin vaikeaa ymmärtää häntä.. Tavallaan pelkäänkin, että hän haluaisi mielummin jonkun "riettaan" naisen tai kokeilla erilaisia seikkailuja.

Harmittaa kauheasti jos tulee ero tämän takia kun itse pidän sitä kuitenkin niin pienenä asiana..

Oletko kysynyt suoraan, mitä äijäsi tuolla toiminnallaan oikein haki/hakee? Seksi on helvatan huono asia pilailulle, edes leikkisälle. Ellei se sitten ole molemmin puolin ymmärrettävissä hyväntahtoiseksi. Seksissä molemmat ovat kuitenkin vastatusten lähes täysin ilman haarniskaa. On todella uittumaista, että vapautunut ihminen pilataan ja se menee lukkoo jonkun tuollaisen hölmöilyn takia. Maailma kaipaisi niiiin paljon juuri estottomia ihmisiä, jotka uskaltaisivat totetuttaa itseään.

Se että seksi on suoritusta... välillä on, mutta kyllä siitäkin voi nauttia. Turhat ajatukset pois ja menoksi. Mutta kokonaisuudessaan seksi kyllä vaatii panostusta ja omien tarpeiden tyydytyksen vaatimista. Monimuotoisuus, sekä ideat tulevat molemmilta. Jos odottaa jotain toiselta antamatta itse mitään, seksistä tulee tylsää. Siinä on molempien laitettava itsensä peliin.

Seksin toimimiseen vaikuttaa suuresti myös se, kuinka käyttäydymme toisiamme kohtaan ihan yleisesti. Tunteeko toinen olevansa se yksi ja ainoa (sellainenhan hän on ollut, koska yhteen on päädytty), sellainen jota arvostetaan ja jonka rinnalla ollaan ja johon luotetaan, oli tilanne mikä hyvänsä.

Miksi ihmeessä seksistä yleesä tulee ongelma ja sitä pitää miettiä niin liikaa? Seksihän on nauttimista, itsensä toteuttamista ja paljon enemmän. Kunnon seksiä ei voita mikään. Ei edes kuppi helvetin hyvää kahvia kevään aamuauringossa. ;)

Ja muistakaa naiset, meille miehille pitää puhua asiat suoraan päin kasvoja. Minä haluan että... Minua harmitaa sinun käytöksesi... Olen päättänyt... jne.

Tai siis oikeastaan sama pätee molemmin puolin. kukaan ei ole ajatusten lukija, eikä kukaan näe pelkästä synkästä ilmeestä, että kaikki ei ole ok.

Mutta yritetään pitää tämä maailma parempana paikkana ja ala dear vaimo vaan olemaan sama estoton itsesi kuin ennenkin. ;)

kävisi noin, rupeaisin huutamaan ukolle seuraavana päivänä jollen heti ja haukkumaan. Minä en katselisi tuollaista touhua, ja jos mies rakastaisi mua hän kyllä sietäisi huutamiseni. Oikeastaan, jos nyt oikein rehellinen olen, niin todennäkösesti pitäisin tosiaan sen illan hämmennyksen takia mykkäkoulua, enkä saisi nukuttua. Tästä seuraisi se että mittani täyttyisi pikkuhiljaa tästä paskamaisesta loukkauksesta jonka vuoksi en saanut kunnolla edes nukuttua. Seuraavana aamuna taikka illalla kun mies tulisi kotiin pitäisin huutoshown ja saattaisin jopa käydä mieheni kimppuun. Huutaisin, ivailisin ja heittelisin tyynyillä päin naamaa ja jopa saattaisin hakata sillä tyynyllä niin kauan että mies raivostuisi ja tekisi hommasta lopun ottamalla lujan otteen ranteistani. Tästä loukkaantuisin kaksinverroin enemmän, soittaisin vanhemmilleni ja lähtisin kotiin, syyttäisin miestä väkivaltaiseen viittaavasta käytöksestä. Minua ei loukata. Aivan sama jos tämän jälkeen menisi koko suhde paskakis, keskesitä on se että minä en niele tuollaista vaikka rakastaisinkin miestä muuten. Mun luonteeni pitää huolen että tietyn tyyppiset miehet jättää mut mielummin kuin rupeaa halveeraan päin naamaa.

Ja olen ylpeä siitä. Kaikkea ei tarvitse sietää.

siinä miehessäs. Itse menisin ihan lukkoon, jos mulle jotain tollasta sanottas. Joskus olen * sen* jälkeen miehelleni punastellen todennut, että tulipa taas huudettua niin, että varmaan naapuritkin kuuli mitä meillä tehtiin ;). Mieheni mielestä ääntelyni ja eläimellisyyteni on vaan kuulemma ihanaa. Minä en kyllä nauti yhtään, jos täytyy pidätellä itseäni. Taas kerran totesin sun kirjoitukses luettuani, että kylläpä mulla on mahtava mies. Saan olla juuri itseni, en yhtään enempää enkä vähempää.
Minä sinuna avautuisin miehellesi kertomaan tästä ongelmasta. Kysyt suoraan, että haluaako hän sinun yleensä nauttivan seksistänne vai ei. Toisen arvostelu ei auta asiaa. Tuskin hänkään tykkäisi, jos arvostelisit tai naureskelisit hänen ilmeilleen.