Hei kaikille,
Tassa vahan omaa tarinaani, ehka joku osaisi auttaa tai olisi ollut samassa tilanteessa.
Aloitin kolme vuotta sitten saannollisen paivittaisen kannabiksen kayton. Luojan kiitos en ole muihin aineisiin koskenut, enka koske, olisin ihan varmasti addikti myos kovempiin huumeisiin. Ongelma on kuitenkin tama paivittainen pilven polttelu. Hoidan jotenkuten tyoni (mista aita matalin), ja poltteluni keskittyy iltaan ja viikonloppuihin. En koskaan polttele toissa tai kun tapaan ihmisia, silla pilvi jumittaa ja haluan olla vain yksin, ajatella, lukea etc. Kaikki ilo ja toimintakykyni on kadonnut, en ole vuosiin harrastanut mitaan tai tavannut ihmisia. Olen eristaytynyt ihmisista ja vapaa-aikani menee pilvessa. Joskus otan saikkua toista, etta saan olla pilvessa ja omissa ajatuksissa koko paivan. Joka paiva odotan iltaa, etta tyot loppuu ja paasen kotiin kaarimaan jointin ja paasen siihen turvalliseen unentuntuiseen kevyeen tilaan.
Tuntuu etta mopo on karannut kasista ja tama addiktio hallitsee elamaani. Poltan nykyaan kuin korsteeni, tupakkia menee kaksi askia paivassa ja siihen jointit paalle. Alkoholia en kayta, ehka pari/kolme kertaa vuodessa. Minua vaivaa jatkuva yska ja hengittaminen on vaikeaa kun poltan niin valtavasti.
Olin hiljattain reilun viikon polttamatta (pilvea) ja se oli ihan hirveeta. Olin kuin raivohullu, agressiivinen ja vihainen. Tunsin tyhjyytta ja halua paattaa elamani. Tyypillisia vieroitusoireita siis.
En valita enaa mistaan, en huolehdi asioista enka ihmisista. Olen ollut jo pitkaan "jumissa", en jaksa tehda yhtaan mitaan. Tatahan se pilvi aiheuttaa, jumitusta. Haluaisin tehda niin paljon, haluaisin menna ulos, tavata ihmisia ja nauttia puhtaasta elamasta ilman pilvea ja tupakkaa, mutta pelkaan sita tyhjyytta ja raivoa jonka pilvenpolton lopetus aiheuttaa. Tata on kuitenkin kestanyt jo kolme vuotta, joka on pitka aika vain maata kotona pilvessa tekematta mitaan. Elama menee ohitseni kun istun verhot kiinni asunnossa ihan pilvessa paivasta toiseen ja vuodesta toiseen. Asun yksin ulkomailla, enka enaa pida kehenkaan yhteytta, en suomeen eika minulla ole taalla tuttavia. Minun on helppo tutustua ihmisiin ja yleensa minusta pidetaan, mutta minua ei vain kiinnosta kenenkaan seura tai ystavyys. Osaan olla mukava ihmisten seurassa ja ulkonakoonikin olen tyytyvainen, mutta tuntuu etta moni kakku paalta kaunis ja kukaan ei tieda millainen stoner olen oikeasti, eika kukaan varmaan minusta ulkoapain tata uskoisikaan, mutta nain se nyt vaan menee.
Olen ollut vakavasti masentunut viimeiset pari vuotta ja siksi olen terapiassa, mutta olen sivuttanut taman addiktio-ongelman siella, enka siis kertonut totuutta taysin kuinka syva addiktio minulla onkaan pilveen. Olen vaihdellut tyopaikkoja tiheaan ja ottanut koko ajan sairaslomaa. Haluasin harrastaa ja tehda asioita, mutta ne tuntuvat valtavilta ponnistuksilta, haluan vain vaipua siihen unenomaiseen tilaan, valittamatta mistaan, tuntematta kipua ja tuskaa.
Johan helpotti sanoa tama aaneen. Onko muita samassa tilanteessa ja kuinka olette paasset irti?
Tassa vahan omaa tarinaani, ehka joku osaisi auttaa tai olisi ollut samassa tilanteessa.
Aloitin kolme vuotta sitten saannollisen paivittaisen kannabiksen kayton. Luojan kiitos en ole muihin aineisiin koskenut, enka koske, olisin ihan varmasti addikti myos kovempiin huumeisiin. Ongelma on kuitenkin tama paivittainen pilven polttelu. Hoidan jotenkuten tyoni (mista aita matalin), ja poltteluni keskittyy iltaan ja viikonloppuihin. En koskaan polttele toissa tai kun tapaan ihmisia, silla pilvi jumittaa ja haluan olla vain yksin, ajatella, lukea etc. Kaikki ilo ja toimintakykyni on kadonnut, en ole vuosiin harrastanut mitaan tai tavannut ihmisia. Olen eristaytynyt ihmisista ja vapaa-aikani menee pilvessa. Joskus otan saikkua toista, etta saan olla pilvessa ja omissa ajatuksissa koko paivan. Joka paiva odotan iltaa, etta tyot loppuu ja paasen kotiin kaarimaan jointin ja paasen siihen turvalliseen unentuntuiseen kevyeen tilaan.
Tuntuu etta mopo on karannut kasista ja tama addiktio hallitsee elamaani. Poltan nykyaan kuin korsteeni, tupakkia menee kaksi askia paivassa ja siihen jointit paalle. Alkoholia en kayta, ehka pari/kolme kertaa vuodessa. Minua vaivaa jatkuva yska ja hengittaminen on vaikeaa kun poltan niin valtavasti.
Olin hiljattain reilun viikon polttamatta (pilvea) ja se oli ihan hirveeta. Olin kuin raivohullu, agressiivinen ja vihainen. Tunsin tyhjyytta ja halua paattaa elamani. Tyypillisia vieroitusoireita siis.
En valita enaa mistaan, en huolehdi asioista enka ihmisista. Olen ollut jo pitkaan "jumissa", en jaksa tehda yhtaan mitaan. Tatahan se pilvi aiheuttaa, jumitusta. Haluaisin tehda niin paljon, haluaisin menna ulos, tavata ihmisia ja nauttia puhtaasta elamasta ilman pilvea ja tupakkaa, mutta pelkaan sita tyhjyytta ja raivoa jonka pilvenpolton lopetus aiheuttaa. Tata on kuitenkin kestanyt jo kolme vuotta, joka on pitka aika vain maata kotona pilvessa tekematta mitaan. Elama menee ohitseni kun istun verhot kiinni asunnossa ihan pilvessa paivasta toiseen ja vuodesta toiseen. Asun yksin ulkomailla, enka enaa pida kehenkaan yhteytta, en suomeen eika minulla ole taalla tuttavia. Minun on helppo tutustua ihmisiin ja yleensa minusta pidetaan, mutta minua ei vain kiinnosta kenenkaan seura tai ystavyys. Osaan olla mukava ihmisten seurassa ja ulkonakoonikin olen tyytyvainen, mutta tuntuu etta moni kakku paalta kaunis ja kukaan ei tieda millainen stoner olen oikeasti, eika kukaan varmaan minusta ulkoapain tata uskoisikaan, mutta nain se nyt vaan menee.
Olen ollut vakavasti masentunut viimeiset pari vuotta ja siksi olen terapiassa, mutta olen sivuttanut taman addiktio-ongelman siella, enka siis kertonut totuutta taysin kuinka syva addiktio minulla onkaan pilveen. Olen vaihdellut tyopaikkoja tiheaan ja ottanut koko ajan sairaslomaa. Haluasin harrastaa ja tehda asioita, mutta ne tuntuvat valtavilta ponnistuksilta, haluan vain vaipua siihen unenomaiseen tilaan, valittamatta mistaan, tuntematta kipua ja tuskaa.
Johan helpotti sanoa tama aaneen. Onko muita samassa tilanteessa ja kuinka olette paasset irti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen polttanut pari vuotta enemmän kuin sinä, mutta ongelmaa siitä ei ole koskaan muodostunut. En siis osaa astua saappaisiisi, mutta Dr. Philin sanoin: ensimmäinen askel on olla rehellinen. Siis terapiassa/hoidossa/tms. Jos olet ainoa kuka tietää ongelmasi, kukaan ei osaa auttaa.
Noh, ensinnäkin... tuolla käyttömäärällä olet jos siinä tilassa että aivosi saavat shokin jos pyrit irtautumaan liian nopeasti. Siitä ne raivokohtaukset yms. tulee. Turha siis yrittää täydellistä lopettamista heti.
Toinen on sitten että takaisin "normaalin elämän satulaan" pääseminen kestää aikansa. Sille ei voi mitään, se on vaan hyväksyttävä. Tää toipumisaika ei kuitenkaan ole mitenkään kohtuuton etenkään kun sä muutenkin tunnut olevan esim. töissä jne. Se kestänee sinulla 3-6kk. Sinä aikana tulet kokemaan masennusta ja tyhjyydentunnetta mutta ne kyllä väistyy.
Jos sulla ei ole siteitä mihinkään tiettyyn paikkaan tai työhön niin kannattavaa voisi olla ostaa kasa pilveä ja muuttaa paikkakuntaa. Sitten alkaa vähentämään käyttöä semi-nopeasti, laskeskella että kuukauden päästä polttelee esim. vain joka kolmas ilta savut. Uudella paikkakunnalla et tunne myyjiä joten kynnys hankkia lisää on korkeampi.
Sitten vaan opettelemaan elämää ja hyväksymään että satulaan kapuaminen on kuitenkin opettelemista.
Hyvä puoli on muuten sitten siinä että vaikka olet kuinka äärikäyttänyt niin et ole tuhonnut potentiaalisia. Jos ja kun lopetat (paitsi jos lopetetat elämäsi...) niin palaudut ennenpitkää täysin ennallesi. Siksi ei kannata ainakaan siihen vedota että "kaikki on nyt menetetty". Päinvastoin, nyt on vain voitettavaa.
Okei, tiedän että helpommin sanottu kuin tehty. Tää kuitenkin oli se millä itse nousin 4 vuoden päivittäispolttelusta nykyiseksi perheenisäksi ja muutekin elämään tyytyväiseksi sälliksi.
Itse en polta, olen tosin kokeillut ja se oli mulle aivan peestä, mä en tykkää siitä vetelästä olosta ollenkaan. Kerran kun poltin sain vielä jonkunnäköisen verenkiertohäiriön, piti nostaa jalat ylös ja sydän meinas tulla rinnan alta ulos. Mutta halusin oikeastaan sanoa, että ihmiset jotka polttaa sanoo usein, ei tule riippuvaiseksi eikä ole krapulaa ja se on kaikin puolin hyvä homma. Mutta tossa sen nyt näkee, mitä alkuperäiselle kirjoittajalle tapahtui.Oma poikakaverini polttelee, jos ainetta on käsillä varmaan 5-10 jointtia päivässä. Ja olen mäkin huomannut, että päiviä ilman jointtia siitä tulee jotenkin hermostunut. Ja sitten pitää ryypätä. Eli riippuvuus mikä riippuvuus, ei ole koskaan hyvä. Elämä olisi varmaan parempi selvinpäin.
Kyllä siihen tulee ainakin psyykkinen riippuvuus. Fyysistä riippuvuutta en ole itselleni saanut pitkilläkään poltteluputkille. Päihde kuin päihde, kyllä niihin aina jonkinlaisen riippuvuuden voi kehittää.
Totta. Kannabiksesta -varsinkin ns. katulätkästä- tulee vetelä olo. Kannabis sopii mielestäni lähinnä rauhalliseen oleiluun vaikka jotkut kyllä paukkupäissään pelaavat esim. jalkapalloa. Mutta jos jotain täytyy saada tehdyksi, niin kannabista ei kyllä yleensä kannata polttaa sitä ennen, sillä siitä tosiaan tulee rento fiilis.
Rytmihäiriöitä -ilmeisesti toisinaan pahojakin- kyllä kuulee aina välillä ilmaantuneen. Uskoisin että pääasiallinen syy on yliannostus.
Ja kannabis todella on monelle -myös minulle- sellainen aine, että kun sitä on, niin sitä pakkaa kulumaan. Siksi mielestäni tämä kieltolaki ei ole hyvä asia, sillä ihmiset kokevat helpoimpana tapana saada kannabista olevan kasvattaa sitä. Tämä taas johtaa usein ylikäyttöön, josta seuraa ongelmia. Ainakin itse pystyisi käyttämään kannabista täysin ongelmitta jos voisin käydä Coffeeshopista ostamassa pienen määrän haluaamaani kukintoa. Koska näin ei ole, kasvatan itse, ja välillä huomaan kuosaavani liikaa.
Ei selvinpäin elämisessä mitään pahaa ole. Itse kuitenkin tykkään maustaa elämääni välillä päihteellä. Mutta alkoholilla en halua sitä maustaa, sillä se on liian väkevä mauste minulle.
on kyllä vielä pahempi kuin silloin tällöin jointti, sen tiedän itse. Sä meet viinasta fyysisesti ja henkisesti niin rikki että ei ole enää mitään rajaa. Kokeilin kerran Jamaikalla, jossa kaikkia aineita on saatavilla, kokista ja sekin olin pettymys. En huomannut mitään vaikutusta ja se oli mun poikaystäväasiantuntijan mukaan parasta sorttia. Paitsi kun sitä pani ikeneen niin sai puudutuksen. Olis varmaan hyvä jos joskus on hammassärky...
Kymmenesosa kannabiksenkäyttäjistä on jonkinasteisia ongelmakäyttäjiä. Minä ja tuo edellinen stoner olemme tätä kymmenprosenttista osaa. Moni muu palstalainen pysyy kohtuukäytössä; ei sekään mikään mahdottomuus ole; kukaan kannabiksenkäyttäjätuttavistani ei ole ongelmissa harrastuksensa kanssa lukuunottamatta minua itseäni.
Suhteessa laillisiin päihteiisin olen ehdottomasti sitä mieltä että jos johonkin pitää jäädä ns. riippuvaiseksi niin sitten kannattaa jäädä kannabikseen. Pysyviä vaurioita kun ei ole (tai jos on niin äärimmäisen harvoin) ja riippuvuus on kiinni omasta tahdosta, kaikki lopettaa aikanaan tavalla tai toisella ja käyttö on ohimenevä vaihe elämässä... Tupakka on ehkä laillisen statuksen ja elämänhallinnan kannalta parempi vaihtoehto mutta siihen muodostuva vakava riippuvuus tarkoittaa pitkällä tähtäimellä hengenvaaraa terveydellisistä syistä.
Olennaista päihdekeskustelussa olis tajuta että kannabiksen ongelmakäyttäjät eivät ole niin kamalan ongelmaisia kuitenkaan, pystyvät toimimaan välttävästi ja koska parantuminen on mahdollista ja jopa käännekohdassa suhteellisen helppoa niin ei sitä ruohoa voi ongelmatapauksissakaan ihan kamalana pitää; ei ainakaan kieltolain asteeseen saakka.
Näistä väkivaltafiiliksistä kauhistelu on vähän sanahelinää kun tuolla myydään sitä litkua joka on vastuussa 70% suomalaisesta väkivallasta. Noitten kannabiksenlopettajien agressiot vähenis jos sais vaikka bentsoja lopetusahdistukseen - JOS käyttäjät uskaltais mennä lääkärille. Kieltolain aikana ei uskalla. Eikä noista lopettamisjutuista esim. valistuksessa koskaan puhuta koska valistus perustuu siihen ajatukseen ettei kukaan edes aloita...
"Eikä noista lopettamisjutuista esim. valistuksessa koskaan puhuta koska valistus perustuu siihen ajatukseen ettei kukaan edes aloita..."
Eri hyvä pointti.
"Eikä noista lopettamisjutuista esim. valistuksessa koskaan puhuta koska valistus perustuu siihen ajatukseen ettei kukaan edes aloita..."
...ja siihen, että ne jotka kuitenkin aloittavat, niin he eivät lopeta, sillä he kaikki kuolevat huumeeseen. Eihän se olisi uskottavaakaan, että kaiken pelottelun jälkeen myöntäisi, että käyttö on mahdollista lopettaa.
näin käy jokaiselle kannabiksen-käyttäjälle ja se on surullista, vielä vähän aikaa niin saat psykoosin ja kuolet tuon saatanallisen aineen vaikutuksesta. hankkiudu eroon jos pystyt ja jos et niin herra sinua auttakoon..