mun rakas poikani kuoli anoreksiaan viime keväänä.Mun poika oli lievästi ylipainonen,Hän alkoi laihduttamaan ja jatkoi sitä.Hän aina sanoi,että on syönnyt koulussa.ekaksi uskoin.pari kertaa hänet vietiin pyörtyneenä sairaalaan,kun suola neste paino oli mennyt sekaisin.poikani ei halunnut mennä hoitoon .Hän halusi olla kotona.löysimme poikamme huoneesta kuoleena.Tälläistä en toivoisi kenekään.
mun poikani kuoli anoreksiaa
särkynyt äiti
12
1831
Vastaukset
- tiinu24..
Otan osaa.. Kiitos kun tulit kertomaan meille, kuinka vaarallisesta mielenterveyshäiriöstä on kyse.. toivottavasti tämä avaa monen silmät. Voimia sinulle.
- särkynyt äiti
Kiitos osan ottosta!
toivon todella paljon,että mun poikani kuolin tapaus olisi oppetus syömishäiriöissä.
Kukaan ei saa mun poikaani takaisin.Mun rakkauteni ei kuole milloinkaan,mulla oli tosi ihana ja tunnollinen poika.Olen monesti jälkeen päin miettinyt,että missä tein virheitä,että minun poikani sairastui.oliko minun laihdutuskuuri se joka rohkaisi poikaani väärällä tavalla.Mun poikani oli järkevä ja kaikin tavoin kiltti. - "Martukka"
särkynyt äiti kirjoitti:
Kiitos osan ottosta!
toivon todella paljon,että mun poikani kuolin tapaus olisi oppetus syömishäiriöissä.
Kukaan ei saa mun poikaani takaisin.Mun rakkauteni ei kuole milloinkaan,mulla oli tosi ihana ja tunnollinen poika.Olen monesti jälkeen päin miettinyt,että missä tein virheitä,että minun poikani sairastui.oliko minun laihdutuskuuri se joka rohkaisi poikaani väärällä tavalla.Mun poikani oli järkevä ja kaikin tavoin kiltti.Järkyttävää :(
Osan ottoni.
Muuta en oikein osaa sanoa...kylmänväreet hiipi joka paikkaan kun luin tekstisi. - Salima- miu
särkynyt äiti kirjoitti:
Kiitos osan ottosta!
toivon todella paljon,että mun poikani kuolin tapaus olisi oppetus syömishäiriöissä.
Kukaan ei saa mun poikaani takaisin.Mun rakkauteni ei kuole milloinkaan,mulla oli tosi ihana ja tunnollinen poika.Olen monesti jälkeen päin miettinyt,että missä tein virheitä,että minun poikani sairastui.oliko minun laihdutuskuuri se joka rohkaisi poikaani väärällä tavalla.Mun poikani oli järkevä ja kaikin tavoin kiltti.Voi, älä soimaa itseäsi. Anoreksia on sairaus joka myrkyn lailla osaa vallata ihmisen niin ettei jäljelle jää tervettä päätä arvioimaan mikään on hyväksi ja mikä ei.
Järkevät ja kiltit sekä tunnolliset ihmiset juuri sairastuvat kun elämänhallintaa on saatava joka osa-alueella.
Olet särkynyt, ja äiti, toivon sinulle todella paljon voimia ja toivon että jaksat tätä elämää. Toivottavasti olet myös käynyt itse puhumassa jonkun kanssa, tuo on liian raskas taakka yksin kannettavaksi. Ja ehkä tulevaisuudessa, sinä voit puhua poikasi suulla tästä sairaudesta ja sen vaarallisuudesta.
Kunnioittaen: Salima - Anonyymi
Salima- miu kirjoitti:
Voi, älä soimaa itseäsi. Anoreksia on sairaus joka myrkyn lailla osaa vallata ihmisen niin ettei jäljelle jää tervettä päätä arvioimaan mikään on hyväksi ja mikä ei.
Järkevät ja kiltit sekä tunnolliset ihmiset juuri sairastuvat kun elämänhallintaa on saatava joka osa-alueella.
Olet särkynyt, ja äiti, toivon sinulle todella paljon voimia ja toivon että jaksat tätä elämää. Toivottavasti olet myös käynyt itse puhumassa jonkun kanssa, tuo on liian raskas taakka yksin kannettavaksi. Ja ehkä tulevaisuudessa, sinä voit puhua poikasi suulla tästä sairaudesta ja sen vaarallisuudesta.
Kunnioittaen: SalimaRakkautta omaan lapseen ei muuta edes kuolema. Jossakin hän on kun maallinen maja on kuihtunut pois. Lohduttaa ajatella että hän on elossa sielunsa voimin jumalansa luona. Kiltti kuin enkeli hirveän sairauden tappamaan hän nukkui omaan vuoteeseensa sairastettuaan anoreksiaa 15 v puolet elämästään aivan loppuun saakka viimeiseen aamuun usvaiseen. Emme ymmärrä minne ihminen menee kun lähtee kehostaan pois. Kuolema pelottaa. Jäljellä on vain sumuinen ikävä ja 30 v äitinä olemista.
- Anonyymi
"Martukka" kirjoitti:
Järkyttävää :(
Osan ottoni.
Muuta en oikein osaa sanoa...kylmänväreet hiipi joka paikkaan kun luin tekstisi.Täällä kohtalotoveri. Kaikki anoreksiaan sairastuneet eivät parane. Minunkin tyttäreni kuoli nyt tammikuussa. Luopumista. Loppuun asti. Näin kävi. Mikään ei korvaa liian nuorena menetettyä elämää. En pystynyt enää edes itkemään. Niin annettiin kuolemantuomio jo kolme vuotta sitten. Hän eli loppuun asti täysillä sairaanakin. Jäljelle jäi vain tuhkauurna kun hän toivoi polttohautausta. Katselen ikkunalaudalla olevaa 10v sitten otettua ylioppilaskunta. Sen jälkeen hän sairastui. Nyt sitten kuoli pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri. Kaikki anoreksiaan sairastuneet eivät parane. Minunkin tyttäreni kuoli nyt tammikuussa. Luopumista. Loppuun asti. Näin kävi. Mikään ei korvaa liian nuorena menetettyä elämää. En pystynyt enää edes itkemään. Niin annettiin kuolemantuomio jo kolme vuotta sitten. Hän eli loppuun asti täysillä sairaanakin. Jäljelle jäi vain tuhkauurna kun hän toivoi polttohautausta. Katselen ikkunalaudalla olevaa 10v sitten otettua ylioppilaskunta. Sen jälkeen hän sairastui. Nyt sitten kuoli pois.
Otan osaa. Olen pahoillani. Voimia ja jaksamista.
- Anonyymi
Minun rakas tyttäreni kuoli anoreksiaan 31 v sairastettuaan tuota hirveää tautia yli 10 v. Viimeiset viisi vuotta hän kuihtui pois vaikka söi. Ruoka ei enää imeytynyt normaalisti. Painoa oli arviolta 30 kg kun hän nukkui pois tästä maailmasta ja hänet löydettiin kuolleena omasta vuoteestaan. Enää ei tarvitse kitua hengissä. Jääkaapista löytyi puuro aamuksi valmiiksi laitettuna. Viimeisten kolmen vuoden aikana hän kävi isänsä luona mökillä kotikaupungissa kesäisin ja talvisin Espanjassa, missä isä talvisin asui. Naisystävä oli lähtenyt toisen miehen matkaan. He olivat yhdessä 15 v ja sitä ennen olimme avioliitossa 14 v. Olin yksinhuoltaja eikä isä huomioinut omaa lastaan koska tämä ei hankkinut kovapalkkaista ammattia vaan tyytyi vaatimattomiin töihin. Lukion jälkeen tytär sairastui vakavasti. Taiteilin työnteon ja syömishäiriöisen nuoren kanssa seuraavat 13 v. Ruokavaliot ja hoidot maksoivat ja ruokiin kului isoja summia. Velkaannuin ja lopulta piti myydä asunto. Tytär asui tien toisella puolella. Maksoin kummankin laskuja. Tilanne ajautui umpikujaan viisi vuotta sitten. Maksoin 33 000 e velkoja pois. Laitoshuoltajan palkka ei riittänyt enää muuhun kuin lainoihin ja korkoihin. Minä sairastuin psykoositasoiseen masennukseen ja olin työkyvytön. Työt hiljalleen hiipuivat eikä tullut sitä pientäkään palkkaa. Asunto meni ja majailin ystävän sohvalla. Laitoin asokodin, mutta tuet eivät riittäneet kuin kaurapuuroon. Vuosi meni ja olin taas ystävän luona maksaen ruuasta. Sairastuin pahemmin ja jouduin puoleksi vuodeksi laitoshoitoon. Olin asunnoton. Haettiin sairaalasta käsin asunto minne muutin, mutta en ollut kunnossa ja muutin takaisin ystäväni luo. Jäseniä eivät kunnolla toimineet olin väsynyt ja voimaton. Kului vuosi. Tyttären tilanne vaan huononi samoin omani. Elettiin tonnilla kuussa. Maksoin asumisesta ja ruuasta ja vielä laitoin tyttärelle ruokarahaa. Ystäväni eli veloissa ja talo minne vuokrasopimus tehtiin piti myydä. Taas muutto jo kuudes neljän vuoden sisään. Tyttären tilanne vaan paheni ja oma tilanne kuin painajaisunta. Makasin päivät sängyssä katsellen katon viivoja ja odotellen tekstiviestejä. No sitten muutin kerrostalokaksioon. Tilanne vähän parempi. Ongelmana pieni eläke. Saan asumistukea. Tyttären kuolema tuli tammikuussa. Muistona valokuvat ja tekstiviestit. Tulevaisuutta ei ole. Kaikki kariutui viisi vuotta sitten. Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat olleet. Jäljellä sanaton ikävä. Pitääkö ihmiseltä viedä kaikki millä on ollut merkitystä, lapsi koti terveys ja toimeentulo. Minulla on suruaika. Olen kuin elävältä haudattu ilman normaalia elämää. Olen ylipainoinen ja käyn iltaisin kävelyllä. Minulla on kissa Maija. Ystävät ovat muuttaneet Helsinkiin. Soitellaan ja voi edes puhua. Kengissä on liukuesteet. Yritän säästää pienistä tuloista. Keitän joka päivä puuroa ja syön lääkkeenä masennukseen mielialoihin ja nukahtamiseen. Elämältä putosi pohja. Taivaskin putoaa päälle. Tämä on kuten kauhuscifielokuva, missä painajainen toisensa jälkeen osuu kohdalle. Lapseni on siellä missä Jumala on ja siellä missä enkelit laulavat.
- Anonyymi
Olet saanut kärsiä valtavasti, kun tyttäresi hiipuneen menehtymisen ohella olet menettänyt arkielämäsi ja terveytesi niinkin perusteellisesti. En voi muuta kuin toivoa voimaa elämääsi ja että pääset vielä näkemään ja kokemaan niitä iloisia hetkiä, olkoot ne sitten vaikkapa linnunlaulua tai ystävällisten ihmisten seuraa. Toivottavasti olet myös hakenut ja saanut apua paikkakuntasi vapaaehtoistoiminnasta.
- Anonyymi
Rukoilen sun puolesta. Että kaikki järjestyisi. Tsemppihalit sinne ja tuli sitä kyynel silmäkulmaan
- Anonyymi
Menetin tyttäreni tammikuussa anoreksialle. Hän sairasti 15 v puolet elämästään. Sairaus vei minulta kaiken työn kodin ja rahat sekä työkyvyn. Ei jäänyt mitään. Olen pienituloinen. Velkaannuin yrittäessäni laitoshuoltajan palkalla hoitaa kahta taloutta. Koti piti myydä. Nyt eläke on 1200 ja asumistuki 300 vähän olen säästänyt. Paluuta normaaliin elämään ei ole.
- Anonyymi
Yritä jaksaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747694Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583203- 372496
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj152126Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto352064- 221998
- 131897
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151673- 611621
- 181599