semmosta lähin kysymään että saanko kieltäytyä sokerirasitus kokeesta? olen muutaman kilon verran ylipainoinen ja en halua sitä koetta tehdä koska pelkään piikkejä ja hemoglobiini arvon ottaminenkin on todella taistelu! :D
sokerirasitus koe
kesis9007
151511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eihän ketään voi mihinkään kokeisiin pakottaa! Mutta mietin vain, että oletkohan miettinyt asian nyt loppuun asti. Eikö sinun terveytesi ja vauvan terveys mene kuitenkin edelle? Kyse on kuitenkin vain muutamasta putkesta verta.
sillä kai se selviää. Mutta miksi ihmeessä haluat niin tehdä? Sain valita, otanko testin vai en, joska olin painoindekseineni aivan rajalla. Ílman muuta halusin. Saan arvokasta tietoa odotusajaksi vauvan tulevaisuutta ajatellen sekä tietää sen, kuinka todennäköisesti saan itse diabeteksen tulevaisuudessa.
Haluatko tietämättäsi altistaa syntymättömän lapsesi diabetekselle? Oa varmaa, että suuren, liki viisikiloisen lapsen punnaaminen maailmaan on pajon epämiellyttävämpää, kun verikokeen otto. Näin olen kuullut ystäviltä, jotka moisen ovat kokeneet, eivätkä ole voineet istua viikkoihin synnytyksen jälkeen.
Jos sinulla ilmenee raskausajan diabetes ovat ym. mainitut riskit olemassa. Testaamalla ja diettiä noudattamalla voi em. asiat estää, joten mieti tarkkaan, kannattaako tarjotusta testistä kieltäytyä...
"Haluatko tietämättäsi altistaa syntymättömän lapsesi diabetekselle?" höh, eikö ole vähän ilkeästi sanottu :o Tuskin kukaan nyt oikeasti ajattelee että ilman muuta haluan lapseni altistaa.. hei haloo.
Mutta ei se kokeesta johtuva stressikään ole lapselle hyväksi, varsinkin jos jo ennen testiä sitä pelkää ja kammoaa.
Kommentin oli tarkoituskin ravistella. En usko, että kukaan on niin tyhmä, että tarkoituksella altistaa lapsensa sairaudelle, jonka voisi ehkäistä. Ajatteleppa: lapsi voi pahimmassa tapauksessa joutua piikittelemään itseään sitten koko elämänsä, koska äiti ei ole pystynyt kestämään yhtä sokerirasitustestiä. Se jos mikä on mielestäni itsekästä. No, toivotaan, ettei lapsella ole piikkikammoa.
Voi olla synnytys aika shokki, jollei kestä edes neulaa lähellään. Jos vauva on iso ja sen on äiti itse aiheuttanut, kaduttaa varmasti, ettei tullut testattua sokereita. Pahimmillaan synnytyksestä jää pahat traumat ja toipuminen alapään repeämistä kestää kauan.
On vaikea ymmärtää, miten kukaan, joka pelkää ainoastaan tutkimusta niin paljon, että on valmis ottamaan noinkin ison riskin, pystyy suoriutumaan synnytyksestä...
No, synnytystä ei voi välttää. Vauva tulee ulos, vaikka kuinka äidin hermot pettäisi.
Onko toi sulle jotenkin henkilökohtainen asia? Otat aika rankasti meinaan. :D Kukaan on tuskin nyt sun pentua tässä piikittelemässä että ole ihan huoleti vaan, relax. Ei hän tässä kysyjä kysellyt miten selviydyn synnytyksestä ja miten alapää repeää että voit varmaan jättää sen hänen huolekseen. :) Eiköhän hei jokainen tiedä mitä tekee.
Huvittaa aina ihan hulluna nää ihmiset jotka nostaa kauheen elämän ja alkaa piikitteleen että miten suoriudutte synnytyksestä. Voisin veikata että kyllä se pentu sieltä joskus tulee, ja tuskin sinun täytyy tavaraasi venyttää hänen synnytyksensä takia.
Asiaan liittyen tuli mieleen sen kun joskus luin artikkelin joka kertoi miten nainen pimahtaa lapsen saatuaan, muuttuu ihan hulluksi kanaemoksi. Aina pitää päästä sanomaan jostain jotain ja päästä laukomaan mielipiteitään :DD.
Relax, eiköhän vastailla kysymyksiin ja pysytä aiheessa jos ei kukaan ole henk. koht. mielipidettä kysynyt.
Harmittaa vaan ihmisten itsekkyys. Muuta ei tosin voi meiltä pullamössösukupolvelta kyllä odottaakkaan. Omalla mukavuusalueella on kiva olla. Kyllä täällä saa mielipiteitään kertoa, niin täällä tekevät muutkin, myös sinä. Mukavaa jos sinua asia huvittaa. Äidin ja lapsen terveys ei mielestäni ole huvittava asia.
Itse päätin kokeeseen mennä kun kysyttiin, vaikka olen kuullut, ettei se ole "mukavaa". Raskauteen ja synnytykseen liittyy paljon asioita, jotka ei ole mukavia ja itse haluan antaa lapselleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämälle. Näihin tuntemuksiin yhtyvät kaikki tuntemani äidit, joten se ei ole epänormaalia. Odotan esikoista, joten kanaemoksi en vielä tunnustaudu. Olen tosin sinua vanhempi, jos nimimerkkisi tarkoittaa syntymävuottasi, joten asenteesi (ja hymiöiden määrä) on ymmärrettävä. On vaan aivan käsittämätöntä joidenkin ihmisten minä-keskeisyys.
Onko sinusta järkevää panikoida testistä niin paljon, että asettaa itsensä ja lapsen alttiiksi diabetekselle?
Jos ei ole valmis taipumaan lääkärin suosittelemaaan testiin ja tarvittaessa noudattamaan vauvan ja itsensä hyvinvointiin vaikuttavaa diettiä, pitäisi ehkä miettiä, onko sopiva äidiksi ollenkaan. Vaikka ei testiin halua, toivottavasti painorajoilla oleva äiti sitten muuten minimoi mässäilyn ja noudattaa edes varmuuden vuoksi diettiruokavaliota. Lapsen hyvinvoinnin pitäisi mennä ainakin äidin mässäilyhimon edelle, jollei omia pelkojaan piikin edessä voi voittaa.
Luulin että olen ainoa joka mietii kieltäytymistä, osittain siksi että aina minulle sanotaan "lapsen terveys on tärkeämpi", "etko rakasta vauvaasi" "olet huono äiti" ym. Itse olen kyllä päättänyt kieltäytyä ja tämä oli myös terkkarin mielipide sillä saan todellakin paniikkikohtauksen tuollaisista toimenpiteistä eikä sekään ole lapselle hyväksi todellakaan. Nuo neula- ym hoitohenkilökuntakammot ovat oikeasti joillekin vähän enemmän kuin vaan pari pulloa verta mitä ei aina kaikki voi ymmärtää.. Itse olen niin hirveät traumat saanut kaikista toimenpiteistä että en oikeasti pystyisi menemään, ja rauhoittavia eivät mielellään ala antamaan..
Uskon että alkuperäiselläkin on ihan vakava syy kieltäytyä eikä kenenkään kannata ruveta sitä väheksymään.
Jos todella lähetteen syy on sama kuin minullakin (lievä ylipaino) eikä sokerit ole muuten ollu koholla niin kyllä mun mielestä voi ihan hyvällä omalla tunnolla kieltäytyä eikä tartte mennä ehdoin tahdoin itseään rääkkäämään. :)
minulla on siksi yksi painajainen mennä nuihin kokeisiin koska minulla on ollut hieman huonoja kokemuksia näistä piikeistä... esimerkiksi se että täällä missä asun, ei osata ottaa verikokeita vaan piikki sörkätään väärään kohtaan ja sitten vaan sanotaan oho. toinen on että olen pienenä asti pelännyt piikkejä. kolmanneksi olen ollut äitini mukana pienenä kun häneltä on otettu näytteet ja äitini on itkenyt kaameesti kun kokeit on otettu joten traumat on jäänyt. tosin eniten se kammottaa kun täällä ei niitä osata ottaa vaikka verisuoneni näkyy oikein hyvin kun pystyisin itsellin ottamaan sen kokeen niinettä osuisin suoneen...
niin ja sitten toi stressi mikä mulla on ei ole mitään pientä.. esimerkkinä kun kävin tossa pariviikkoa sitten ottamassa kokeet tosta sappihappo arvosta kaamean kutinan takia niin silloin 2 päivää ennen koetta aloin hikoilemaan ja tärisemään kun pelotti kokeen otto kamalasti... huimasikin ihan mukavasti ja neuvolassa ei mulle kerrottu tästä sokerirasituskokeesta sen enempää kun että siinä ollaan syömättä ja kysyin sitä useampaan otteeseen ja siis suorastaan tivasin että mitä siinä tehdään ja ei neuvolan täti sitten kertonu että siinä otetaan verikokeita, eiks se oo tietojen salaamista?? kaveri mulle sitten siitä kerto että verikokeet otetaan...
Joo sama täällä, hirveät traumat on noista kaikista kokeitten otosta ja pelkään aina monta päivää ennen sitä toimenpidettä.. Ei oikeasti hei kannata mennä, tiedän että toi stressi ja paniikki on ihan kauheeta ja vaikuttaahan se vauvaankin! Itse oon nyt tehny päätöksen että en mene vaikka kaikki toitottaa että pari pulloa verta ja voit pelastaa vauvas.. Lopettakaa syyllistäminen, ei meistä kukaan täydellinen ole.
Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen ja tuntee itsensä ja oman kroppansa sen verran hyvin että varmaan tietää omat syynsä miksi ei mene. Ja niinkuin jo aiemmin sanoin se kokeista tuleva stressi on pahaksi vauvalle.
Mun painoindeksi oli siinä rajalla, että tarviiko mennä sokerirasitukseen vai ei. Menin pitkin hapain, kun ajattelin, että aina sokerit on ollut hyvät ja alhaiset. Sokerisatusta jännitin ja pelkäsin veren ottoa. Tulokset olivat todella llättävät. Kaikki arvot olivat yli sallitun. Loppujen lopuksi viimeisen raskauskuukauden jouduin mittaamaan itse verensokeria 5 kertaa päivässä ja pistämään insuliinia kerran päivässä ettei vauva kasvaisi liian isoksi ja ettei syntymän jälkeen sen verensokeri putoaisi liian alas. Pistämiseenkin tottuu, mutta aikaa ja protestointia se vaatii...
Eihän ketään voi pakottaa, mutta vauvan parasta sitä vaan ajatellaan. Miten ajattelitte synnyttää, jos jo muutaman verikokeen otto on noin vastenmielistä!?
Ja, raskausajan diabetes voi olla täysin oireeton...
mietin. Siis että mitenkäs synnytys jos verensokerin mittauskin on jo noin kamalaa. Multa otettin kyseisessä rasituskokeessa verinäytteet sormenpäästä - mittaustapa ilmeisesti vaihtelee...
kaksi verikoetta käsivarresta sokerirasituskokeessa. Voihan kokeesta kieltäytyä, mutta sitä joutuu kyllä selittelemään joka paikassa miksi ei ole mennyt. Eivät välttämättä suhtaudu kovin mukavasti esim. sairaalassa jos ei ole käynyt.
Kävisit nyt silti. Onhan se hyvä tietää, että onko sitä raskausdiabetesta vai ei ja osaat sitten jatkossa elää sen mukaan. Mulla todettiin raskausdiabetes jo viikoilla 22 ONNEKSI. (Onneksi todettiin ajoissa, en siis ole onnellinen, että mulla se puhkesi)Ajatella jos olisin sairastanut sitä melkein puolet raskausajasta tietämättäni. Nyt sentään tiedän, mikä on tilanne ja osaan toimia vauvan parhaaksi syömällä oikein ja seuraamalla tilannetta. Kyllä sä nyt pari verikoetta kestät.