Olen huomannut, että vainoharhaisia ihmisiä on kahta sorttia. Toiset epäilevät, että muut puhuvat pahaa selän takana tai juonivat jotain (esimerkiksi kirjoittelemalla ilkeyksiä yleisönosastoihin), eivätkä voi usein luottaa läheisiinkään ystäviin, vaan eristäytyvät sosiaalisista suhteista.
Toiset taas kuvittelevat omaavansa jotain "salattua korkeampaa tietoa" ja olevansa maailmanhistoriallisessa keskiössä ja siksi esim. CIA:n tai Illuminatin tappolistalla. He eivät välttämättä eristäydy, vaan päinvastoin julistavat harhojaan kaikille jotka vain viitsivät kuunnella.
Voiko sanoa, että kyse olisi samasta sairaudesta (paranoidinen psykoosi), kun se ilmenee niin eri tavoin? Mitä tällainen ero kertoo ihmisen persoonasta? Kumpi on mielestänne "vakavampaa" hulluutta? Onko eristäytyjä enemmän vaaraksi itselleen ja julistaja muille?
Toiset taas kuvittelevat omaavansa jotain "salattua korkeampaa tietoa" ja olevansa maailmanhistoriallisessa keskiössä ja siksi esim. CIA:n tai Illuminatin tappolistalla. He eivät välttämättä eristäydy, vaan päinvastoin julistavat harhojaan kaikille jotka vain viitsivät kuunnella.
Voiko sanoa, että kyse olisi samasta sairaudesta (paranoidinen psykoosi), kun se ilmenee niin eri tavoin? Mitä tällainen ero kertoo ihmisen persoonasta? Kumpi on mielestänne "vakavampaa" hulluutta? Onko eristäytyjä enemmän vaaraksi itselleen ja julistaja muille?
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>Kumpi on mielestänne "vakavampaa" hulluutta? Onko eristäytyjä enemmän vaaraksi itselleen ja julistaja muille?
Jos pidät itsestään selvyytenä, että mielisairaat ovat vaarallisia, niin se on väärin. Mielisairaiden joukossa on jonkin verran vaarallisia, mutta yleensä he lienevät vaarattomia.
En pidä itsestäänselvyytenä että hullut olisivat vaaraksi itselleen tai muille. Useimmiten ne ovat vain rasittavia. Esittäisit mieluummin kantasi esittämääni kysymykseen.
"Olen huomannut, että vainoharhaisia ihmisiä on kahta sorttia. Toiset epäilevät, että muut puhuvat pahaa selän takana tai juonivat jotain (esimerkiksi kirjoittelemalla ilkeyksiä yleisönosastoihin), eivätkä voi usein luottaa läheisiinkään ystäviin, vaan eristäytyvät sosiaalisista suhteista."
Olet siis vakaasti sitä mieltä että joka ikinen ihminen puhuu tuntemastaan ihmisestä hienovaraisemmin selän takana kuin hänen edessään. Selän takana moittiminen on tuomittavaa ja siksi sitä ei siis mielestäsi tapahdu, psykologia kun on tehnyt ihmisestä rohkean, hyveellisen ja rehellisen ja poistanut kaksinaamaisuuden koko maailmasta. Sosiaalisena ja ei-eristyvänä ihmisenä et siis ikinä ole kuullut puhuttavan pahaa kenestäkään selän takana vai onko se minkä minä miellän pahanpuhumiseksi mielestäsi pelkkää "pyyteetöntä ystävän auttamista ja vain itsestäänselvä totuus jonka kaikki uskovat".
Olet siis suuressa psykologisessa erehtymättömyydessäsi havainnut että missään julkisessa sanassa kuten vaikkapa täällä netin keskustelupalstoilla ei koskaan solvata toista nimettömänä tai ainakin solvauksen kohdetta ei millään pysty yksilöimään, johan sen osoitti juuri käydyt eduskuntavaalitkin, psykologian mukaan kohteen nimen mainitseminen jotenkin estää kohteen yksilöimisen. Arkirealiteettien tajusi on niin tyrmistyttävää tasoa että voisit saada joltain sosiaalisäätiöltä vuoden kriittinen ääni palkinnon kyvystäsi ajatella itsenäisesti.
Mielestäsi paras tapa säilyttää työpaikkansa ja edetä urallaan on se että ammattitaidoton pätkätyöläinen antaa Jone Nikulan tyyliin murskakritiikkiä työpaikkansa ylimmälle johdolle päin näköä kiroilun ja haistattelun kera. Johto ei tietenkään reagoi tähän mitenkään tai jos reagoi vihaisesti niin tämä pätkätyöläinen voi laittaa johdon pakkohoitoon rauhoittumaan, mikä onkin mielestäsi yleinen käytäntö kaikkialla, mielisairaalat kun tunnetusti toimivat sokeasti yksittäisen psykologiaan uskovan pieneläjän ehdoilla, johan sen sanoo jo Stakesin tutkimukset ja esitteetkin, ja nehän ovat ehdottomasti totta koska mielisairaalan virheettömyyden epäily on psykologian mukaan mielisairautta.
Vanhan kertomuksen mukaan saksalainen, ruosalainen ja suomalainen näkivät eläintarhassa virtahevon. Ruotsalainen mietti mitähän se syö, saksalainen mietti kuinka monta tossunpohjaa sen nahasta saa ja psykologian mukaan suomalainen ei tietenkään murehdi mitä se minusta ajattelee vaan koskapa kaikilla ihmisillä, varsinkin suomalaisilla, on niin hyvä itsetunto ettei muitten mielipiteet häntä hetkauta tai sitten psykologian mukaan heikko itsetunto siis estää suomalaista antamasta painoarvoa virtahevon mielipiteelle.