Mua ärsyttää suunnattomasti mun vanhemmat. Olen itse nuori äiti, täytän kesällä 21 ja poikani on nyt 5 kk. Oma äitini on saanut minut 21-vuotiaana, eli täyttää syksyllä 42 ja isäni on pian 50, poikani on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa. Asumme samalla paikkakunnalla ja välillä he kuskaavat minua ja poikaa kaupassa koska mieheni tarvitsee autoa päivittäin. Kaupassa ollessamme äitini tai isäni haluaa välttämättä työntää ostoskärryjä, koska olen nostanut pojan niiden kyytiin. Sitten ihmiset tulevat sanomaan, että onpa siinä sisaruksilla ikäeroa ja kysyvät vanhemmiltani missä välissä te tämän olette tehneet? Ei se muuten mitään, mutta vanhempani eivät vaivaudu korjaamaan asiaa ja kun olen itse sanomassa asiasta, tämä kysyjä jatkaakin jo matkaansa.
Ymmärrän kyllä, että he ovat niin haltioissaan tyttärenpojastaan, ja on ihanaa, ettei tarvitse montaa kilometriä raahata painavia kauppakasseja. Ärsyttää vaikka kuinka ja monta kertaa olen sanonut heille asiasta, että minua häiritsee se etteivät he korjaa ihmisten käsityksiä, he muistavat sen vain hetken aikaa ja taas alkaa sama homma. Minut syrjäytetään täysin, mielipiteilläni ei ole näköjään mitään virkaa. Ja sitten jos irse työnnän ostoskärryjä ja hetkeksikin irroitan otteeni ottaakseni esim maitopurkin niin johan on toinen vanhemmistani kärryissä kiinni.
Tiedän aika mitätön "valituksen" aihe, mutta mielestäni he ovat jo yli-innokkaita! No, sainpahan kevennettyä mieltäni...
Ymmärrän kyllä, että he ovat niin haltioissaan tyttärenpojastaan, ja on ihanaa, ettei tarvitse montaa kilometriä raahata painavia kauppakasseja. Ärsyttää vaikka kuinka ja monta kertaa olen sanonut heille asiasta, että minua häiritsee se etteivät he korjaa ihmisten käsityksiä, he muistavat sen vain hetken aikaa ja taas alkaa sama homma. Minut syrjäytetään täysin, mielipiteilläni ei ole näköjään mitään virkaa. Ja sitten jos irse työnnän ostoskärryjä ja hetkeksikin irroitan otteeni ottaakseni esim maitopurkin niin johan on toinen vanhemmistani kärryissä kiinni.
Tiedän aika mitätön "valituksen" aihe, mutta mielestäni he ovat jo yli-innokkaita! No, sainpahan kevennettyä mieltäni...
Vastaukset 5
Vanhimmat
tilanne miniän kanssa , pojantyttäret olivat siinä kahtapuolta viiden, ja minua ihmiset äiditteli, oitis korjasin että olen mummo ja sanoin että tässä on minun miniäni ja nämä pikkuneidit on mummon kulta -aarteita.
Olihan se imartelevaa , kun esim. myyjät alkoi selittämään että ihan luulivat äidiksi ja tyttäriksi, mutta minusta oli tärkeää , että jokainen oli omalla "paikallaan".
Nyt on senverran naama rupsahtanut , että moisia väärinkäsityksiä ei enää tule.
Hyvää kevättä sinulle ja huikkaa jotain asiaa mummolle silloin kun niitä tuttuja törmää paikalle.
Ja voithan niille tutuille esitellä että " tässä on mummo ja ukki .....ja tässä on lapseni ....!"
Vanhempasi jhotenkin aliarvioivat sinua , älä nyt suutu, loukkaantuisin moisesta käytöksestä minäkin. Pidä vaan puolesi älä ole liian kiltti!!!!
on niin tutunoloista teksiä! Mutta anoppini varoitti minua etukäteen siitä :))
Hän kertoi,että koska äitinä pojilleen joutui olemaan jämpti ja päättäväinen ja järkevä,hän meinaa höpsähtää ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa totaalisesti!! Ja höpsähti kanssa..
Lapsi sattui vielä olemaan tyttö,eikä anopilla sellaista ole ollut,niin neidillä riittää kaappi täynnä epäkäytännöllisiä hörhelöprinsessamekkoja :))
Ei ne sinunkaan vanhemmat pahaa tarkoita..
Anna nyt mummin ja vaarin nauttia vauvasta, ei kai se sinulta ole pois jos ne haluaa ostoskärryjä työntää? Ne on ylpeitä kun niillä on semmonen pikku napero kyydissä :)
Sinä vietät lapsen kans vuorokaudet ympäriinsä, joten relaa. Mitä väliä vaikka joku nyt (vitsinä luulen) heittää että se ois sun mutsin ja faijan muksu..
Voi kuulkaa kyllä ihmiset ihan kevyesti voivat luulla 21-vuotiasta 42-vuotiaan lapseksi. Mun siskoa luultiin monesti mun äidiksi silloin kun olin nuorempi, nyt ei sentään enää, kun jo lähestyn kolmeakymmentä. Ihmiset ei aina myöskään näytä ikäisiltään, 42-vuotias voi näyttää 35-vuotiaalta ja 21-vuotias voi näyttää 16-vuotiaalta.
...se suurin. Itse en tuossa ongelmaa näe, en siis omalla kohdallani, mutta sinä oletkin eri ihminen ja sinua asia voi kiusata varsin eri tavalla. Oma äitini työnteli kärryjä kaupassa minun muksuni kyydissään, ja samantyyppisia kommentteja sateli :D itse en ottanut niistä nokkiini, äitini on melko nuorekas ja väärinkäsitys varsin ymmärrettävä. Joka tapauksessa, väliäkö sillä oli kuka sanoi mitä, minun muksuni ne olivat joita ihasteltiin ja äidin sydäntä se lämmitti. Ja varmasti mummon myös.
Isona erona tuossa tosin se että äitini hekotti minulle sitten kuinka "taas meni joku halpaan" eli se oli ikäänkuin sisäpiirin vitsi ja sillä kätevästi mitätöi sellaiset omimisen tunteet joita olisi voinut muuten olla.
Hyvä että kevennät, huoli usein pienenee huomattavasti kun sen kirjoittaa ulos, isokin ongelma näyttää ruudulla usein paljon pienemmältä. Toivottavasti niin.
***