Merkityksetön elämä

Mustaki vähän tuntuu välil et elämä on turhaa, kulutanpahan täällä vain aikaani. Haluaisin toteuttaa unelmiani, mut järki (ja pelko) laittaa sydämelle vastaan.. Mut mitäpä mulla on menetettävää? Oon nyt lukiossa ja vähän tuntuu et kaikki "frendit" on kaikkonnu, mut se on vaan sitä, et me ei olla samalla aaltopituudella, en tajuu niitä, ne ei tajuu mua.. Mutta eipä haittaa.. Mä en taida edes haluta kuulua tähän joukkoon.. Joku päivä mun pää räjähtää, mä sanon paskat ja etin elämän :)
Enpä tiiä miten osaisin sua auttaa, on turha sanoo et mee vaan tutustuu ihmisiin, koska jos ei pysty ni ei tällänen netin kautta kehottaminen paljoo auta.. :(.. "Mitä on elämä jos pitää aina pelätä" (Seremoniamestarii).. Elämän tarkoitus.. Jaa`a..

Haluaisitko olla kavereitten kanssa, vai viihdytkö mieluummin yksin? Itse ainakin nautin siitä kun saan olla yksin, vaikka minua siksi ehkä vähän kummallisena erakkona pidetään. Nuorena kyllä olisin halunnut olla kavereiden kanssa, mutta olin myös niin ujo ja hiljainen että en uskaltanut hankkia itselleni kavereita. Ihminen on kai niin sopeutuvainen, että lopulta alkaa pitää siitä mistä aikaisemmin joutui kärsimään. Jos löytäisit jotain kautta samanhenkisen ihmisen, esim vaikka netin tms kautta. Varmasti on muitakin yksinäisiä ja ujoja. Toisaalta, kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, saa olla myös niitä ujoja, itsensä vaan täytyy hyväksyä sellaisen kuin on, ja arvostaa itseään juuri sellaisena. Olet aivan yhtä hyvä kuin ne jotka ovat rohkeita ja ulospäin suuntautuneita. Katsele ympärillesi, ehkä jossain on joku toinen sinunlaisesi. Ihmiset jotka eivät ole koko ajan äänessä ovat paljon mielenkiintoisempia kuin koko ajan äänessä olevat hölösuut. Minuakin pelottaa käydä kaupassa, mutta menen vaan, yritä keksiä jokin asia joka tuo sinut iloiselle mielelle kun menet kauppaan ja ajattele siellä sitä, jos et huomaisi ajatella pelkoasi.