Viimeaikoina on entistä suuremmalla äänella vaadittu ruoan arvonlisäveron laskemista 17 prosentista 12 prosenttiin. On väitetty, että se lisäisi kulutusta ja työpaikkoja. Kukapa nyt sitten uskaltaa katselle vaatimusta kriittisesti leimautumatta joksikin kehityksen vastustajaksi. Onko todella tällä tavoin, että veron alentamisella olisi vain kiitettäviä vaikutuksia. Alentamisilla on käänteinen puolensa.
Varsinkin Kokoomuspuolue on vaalitaistelun aikana kertonut arvonlisäveron alentamisen eduista. Mietittäessä Kokoomuksen vaikuttimia ymmärtää suuren äänen. Kokoomus tunnustautuu yritystoiminnan tukipuolueeksi, joskin samaa tietysti väittää muutkin. Ero on siinä, että Kokoomus saa henkisen ja taloudellisen voimansa suurteollisuudesta ja mm. kaupan suuryrityksistä.
Tätä todistaa mm. se, että Kokoomuksella ja Elinkeinoelämän Keskusliitolla EK:lla on samansisältöiset tavoitteet huomisen jälkeen alkavalla vaalikaudelle.
Tarkasteltaessa työnantajamaksujen alentamisen proplematiikkaa muistuu mieleen taannoiset kamppailut kaupan työpaikoista. Kaupan työnantajat saivat alennuksen, jolla piti turvata kaupan työllisyys, työpaikat. Mitä tapahtui?
Seuraavina vuosina kauppa investoi uusiin kauppapaikkoihin tai korjasi uusiakin kiinteistöjä. Kymmenettuhannet kokoaikaiset osa-ja määräaikaistettiin sitten, että entisen alle 10 prosentin sijasta oli keskimäärin 60 prosenttia osa-aikaisia ja suurissa kauppakeskuksissa ja tavarataloissa, jopa 80 prosenttia heikosti palkattuja. Käyttöön otettiin erikseen työhön kutsuttavat, jolloin työtä annettiin vain satunnaisesti ja valikoiden.
Tosiasia siis oli, että suoritettiin suurenluokan hämäys, jotta kaupan keskusliikkeet saivat toteuttaa market- ja tavaratalorakentamisensa. Kokoluokat vain kasvoivat 5000 neliöstä 15000 neliöön ja nyt jo 50 000 neliöön Tämä buumi siis jatkuu edelleen kiihtyvällä vauhdilla ja tarvitaan rahaa. Se johti siihen, että lähikaupat lopetettiin, tulivat kannattamattomiksi.
Viiden prosentin arvonlisäveron lasku ei tule näkymään kuluttajan kukkarossa kuin ehkä hetken, jos sitäkään. Seuraavana päivänä tai muutaman viikon kuluttua todetaan, ettei rahaa jäänytään määrällisesti suurempiin ostoihin. Alkutuotanto, maatalous, elintarviketeollisuus, kuljetus- ja varastointi ja lopuksi vähittäiskauppa näkevät kuluttajien irtorahan.
Maatalous tarvitsee tukea, kun Euroopan unioni lopettaa tukemisen kokonaan tai vähentää sitä. Se merkitsee tuen tarvetta keinolla millä hyvänsä. Ellintarviketeollisuudessa on ilmeisiä puutteita, ehkä vanhoja loppuun kuluneita laittetita, eivätkä uudetkaan ole sellaisia, joilla pärjätään maahan tunkeutuvia tuotteita vastaan. Kuljetus- ja varastointi vaatii yhä tehokkaampia välineitä ja rakennelmia, jotta pystytään kilpailemaan kansainvälisia ketjuja vastaan. Vähittäiskaupan on uudistuttava ja se sijoittuu uusiin yksiköihin, entistä suurempiin ja etäälle kuluttajista.
Miten me näemme muutoksen. Pakkauksia muutetaan, tuoteiden sisältöä muutetaan, uusia tuotteita, vaikka kyseessä on sama tuote pienellä näennäisellä muutoksella. Tiedämmehän me miten vaatteiden hinnat nousevat. Materiaalit ovat entiset tai arvoltaan samanarvoiset, mutta mallit uudet. Nappi sinne ja toinen tänne, ompele sinne toinen tänne, väri toinen jne.
Työnantajamaksujen alentaminen. On aivan varmaa, että niistä saatava hyöty kulkeutuu, ei hintojen alentamiseen, vaan uusrakentamiseen tai sitten osinkoihin, boonuksiin jne. Se mikä on pahinta raha kulkeutuu Suomesta yritysten investointeihin ulkomaille.
Työnantajamaksut ovat osa työntekijän palkkaa. Osa niistä on säästöjä työntekijän eläkkeeseen.
Työnantajamaksun poisto merkitsee karmeimmillaan sitä ettei yhteiskunnallamme ole kykyä vastata huutoonsa turvatusta vanhuudesta. Suomessa palkkataso tai muut henkilöstöstä aiheutuvat kustannukset eivät ole korkeimpia ja niissä maissa, joita niitä ei ole, työntekijä on turvaton Malli löytyy Kokoomuspuolueen ihanne maasta Yhdysvalloista.
Varsinkin Kokoomuspuolue on vaalitaistelun aikana kertonut arvonlisäveron alentamisen eduista. Mietittäessä Kokoomuksen vaikuttimia ymmärtää suuren äänen. Kokoomus tunnustautuu yritystoiminnan tukipuolueeksi, joskin samaa tietysti väittää muutkin. Ero on siinä, että Kokoomus saa henkisen ja taloudellisen voimansa suurteollisuudesta ja mm. kaupan suuryrityksistä.
Tätä todistaa mm. se, että Kokoomuksella ja Elinkeinoelämän Keskusliitolla EK:lla on samansisältöiset tavoitteet huomisen jälkeen alkavalla vaalikaudelle.
Tarkasteltaessa työnantajamaksujen alentamisen proplematiikkaa muistuu mieleen taannoiset kamppailut kaupan työpaikoista. Kaupan työnantajat saivat alennuksen, jolla piti turvata kaupan työllisyys, työpaikat. Mitä tapahtui?
Seuraavina vuosina kauppa investoi uusiin kauppapaikkoihin tai korjasi uusiakin kiinteistöjä. Kymmenettuhannet kokoaikaiset osa-ja määräaikaistettiin sitten, että entisen alle 10 prosentin sijasta oli keskimäärin 60 prosenttia osa-aikaisia ja suurissa kauppakeskuksissa ja tavarataloissa, jopa 80 prosenttia heikosti palkattuja. Käyttöön otettiin erikseen työhön kutsuttavat, jolloin työtä annettiin vain satunnaisesti ja valikoiden.
Tosiasia siis oli, että suoritettiin suurenluokan hämäys, jotta kaupan keskusliikkeet saivat toteuttaa market- ja tavaratalorakentamisensa. Kokoluokat vain kasvoivat 5000 neliöstä 15000 neliöön ja nyt jo 50 000 neliöön Tämä buumi siis jatkuu edelleen kiihtyvällä vauhdilla ja tarvitaan rahaa. Se johti siihen, että lähikaupat lopetettiin, tulivat kannattamattomiksi.
Viiden prosentin arvonlisäveron lasku ei tule näkymään kuluttajan kukkarossa kuin ehkä hetken, jos sitäkään. Seuraavana päivänä tai muutaman viikon kuluttua todetaan, ettei rahaa jäänytään määrällisesti suurempiin ostoihin. Alkutuotanto, maatalous, elintarviketeollisuus, kuljetus- ja varastointi ja lopuksi vähittäiskauppa näkevät kuluttajien irtorahan.
Maatalous tarvitsee tukea, kun Euroopan unioni lopettaa tukemisen kokonaan tai vähentää sitä. Se merkitsee tuen tarvetta keinolla millä hyvänsä. Ellintarviketeollisuudessa on ilmeisiä puutteita, ehkä vanhoja loppuun kuluneita laittetita, eivätkä uudetkaan ole sellaisia, joilla pärjätään maahan tunkeutuvia tuotteita vastaan. Kuljetus- ja varastointi vaatii yhä tehokkaampia välineitä ja rakennelmia, jotta pystytään kilpailemaan kansainvälisia ketjuja vastaan. Vähittäiskaupan on uudistuttava ja se sijoittuu uusiin yksiköihin, entistä suurempiin ja etäälle kuluttajista.
Miten me näemme muutoksen. Pakkauksia muutetaan, tuoteiden sisältöä muutetaan, uusia tuotteita, vaikka kyseessä on sama tuote pienellä näennäisellä muutoksella. Tiedämmehän me miten vaatteiden hinnat nousevat. Materiaalit ovat entiset tai arvoltaan samanarvoiset, mutta mallit uudet. Nappi sinne ja toinen tänne, ompele sinne toinen tänne, väri toinen jne.
Työnantajamaksujen alentaminen. On aivan varmaa, että niistä saatava hyöty kulkeutuu, ei hintojen alentamiseen, vaan uusrakentamiseen tai sitten osinkoihin, boonuksiin jne. Se mikä on pahinta raha kulkeutuu Suomesta yritysten investointeihin ulkomaille.
Työnantajamaksut ovat osa työntekijän palkkaa. Osa niistä on säästöjä työntekijän eläkkeeseen.
Työnantajamaksun poisto merkitsee karmeimmillaan sitä ettei yhteiskunnallamme ole kykyä vastata huutoonsa turvatusta vanhuudesta. Suomessa palkkataso tai muut henkilöstöstä aiheutuvat kustannukset eivät ole korkeimpia ja niissä maissa, joita niitä ei ole, työntekijä on turvaton Malli löytyy Kokoomuspuolueen ihanne maasta Yhdysvalloista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattele nyt, viljelijä ostaa traktorin, jossa ALV on 22 %.
Hän saa vähentää myynneistään tämän 22 % ALVin ja jäljelle jäävästä myynnistään viljelijä maksaa joko 17 tai 12 % ALVin.
Jos myynti ei ylitä traktorista maksettua ALVia, viljelijä saa valtiolta ALV-PALAITUSTA tuon EROTUKSEN verran.
Siis KÄYTÄNNÖSSÄ viljelijä saa säännöllisesti ALV-palautuksia eikä maksa lainkaan itse ALVia.
Mitä muuta, kuin piilotettua maataloustukea tällainen (miinus) - merkkinen ALV on viljelijöille?
että krijoitin toisesta näkökulmasta. Arvonlisäveron poisto tuotteen loppuhinnasta merkitsee, että kuluttajille pitäisi jäädä enemmän rahaa mm ruoan ostoon tai muihin hyödykkeisiin.
Alkutuotanto, maatalous, koko valmistus- ja myyntiketju huolehtii, että kuluttajille tarkoitettu ostovoiman lisäys siirtyy muihin suihin.
Toinen asia tietysti on sitten maatalouden maksamat alvit. Niihinhän ei tule muutosta. Entinen peli jatkuu kuten kerrot tapahtuneen.
traktori alv22%
eläinten rehu (ruokaa) alv17%