tällaista armonkerjäläisyyttä ja lohdutettua syntikurjuutta?
Kun olen kirjoittanut, että Pietari ei kelpaa uskon esikuvaksi, että monien ns. uskovaisten usko on eräänlaista pietarinuskoa, olen aina tarkoittanut seuraavaa:
Aletaan IHANNOIDA Pietarin vajavaisuutta. Kiinnitetään huomio ihmiseen, sen sijaan että pysähdyttäisiin tarkastelemaan, mikä suunnitelma Jumalalla oli Pietarin suhteen. Niin paljon kuin ihmiselon vastoinkäymiset, kurjuus ja surkeus voi ollakin Jumalan kuritusta ja puhuttelua, se aletaankin käsittää Jumalan LOPULLISEKSI tarkoitukseksi, "olemme nyt Jumalalle erityisen rakkaat kun saamme olla kurjia." Kurjuus ja kerjäläisyys alkaa muodostua eräänlaiseksi omaksi ansioksi Jumalan edessä. Siitä tulee nöyryyden kaapuun puettua nöyristelyä.
Jumalan puhuttelu on todellakin sellaista, että kun ihminen Pietarin tavoin joutuu hätään, hänen kuuluu ei vain ruhjoutua vaan murskaantua KUOLIAAKSI loukkauskiveen, joka on Jeesus. Voi, kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että Jeesus, joka on sovinto Jumalan vihan ja ihmisen välillä, on siis laki ja rakkaus yhdessä. Siksi Jeesus ei vain inhimilliseltä kannalta rakasta, vaan ruhjoo. Ruhjoo kuoliaaksi sen, minkä ei kuulu elää, ja herättää eloon uuden, ei paikatun. Sellainen loukkauskivi on Jeesus. Näin minä koen.
Nyt vain on niin, että moni nostaa Saatanan avulla itsensä ylös kiven alta, saa vain pieniä ruhjeita, mutta ei anna Jumalan murskata kuoliaaksi. Saatana nykäisee hihasta ja sanoo: "Ei hätää, selviät kyllä, olet ennenkin selvinnyt. Peli ei ole pelattu, ei menetetty vielä."
Onko unohtunut, että vain kuolemalla voi syntyä uudesti?
Se pietarinusko, joka haluaa ihailla Pietarin inhimillistä vajavuutta ja JÄÄ KIELTÄMÄÄN Jeesuksen, ei ole oikea usko. Mutta se pietarinusko, joka käsittää, että oma PELI ON MENETETTY, on oivallinen uskon esikuva.
Tämä esikuva täydentyy Uskon täydeksi kuvaksi, kun Jumala saa puhdistaa ihmisen sydämen, ja muuttaa sinne asumaan. Silloin ihmisessä alkaa Uskoa itse Vapahtaja.
Kun olen kirjoittanut, että Pietari ei kelpaa uskon esikuvaksi, että monien ns. uskovaisten usko on eräänlaista pietarinuskoa, olen aina tarkoittanut seuraavaa:
Aletaan IHANNOIDA Pietarin vajavaisuutta. Kiinnitetään huomio ihmiseen, sen sijaan että pysähdyttäisiin tarkastelemaan, mikä suunnitelma Jumalalla oli Pietarin suhteen. Niin paljon kuin ihmiselon vastoinkäymiset, kurjuus ja surkeus voi ollakin Jumalan kuritusta ja puhuttelua, se aletaankin käsittää Jumalan LOPULLISEKSI tarkoitukseksi, "olemme nyt Jumalalle erityisen rakkaat kun saamme olla kurjia." Kurjuus ja kerjäläisyys alkaa muodostua eräänlaiseksi omaksi ansioksi Jumalan edessä. Siitä tulee nöyryyden kaapuun puettua nöyristelyä.
Jumalan puhuttelu on todellakin sellaista, että kun ihminen Pietarin tavoin joutuu hätään, hänen kuuluu ei vain ruhjoutua vaan murskaantua KUOLIAAKSI loukkauskiveen, joka on Jeesus. Voi, kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että Jeesus, joka on sovinto Jumalan vihan ja ihmisen välillä, on siis laki ja rakkaus yhdessä. Siksi Jeesus ei vain inhimilliseltä kannalta rakasta, vaan ruhjoo. Ruhjoo kuoliaaksi sen, minkä ei kuulu elää, ja herättää eloon uuden, ei paikatun. Sellainen loukkauskivi on Jeesus. Näin minä koen.
Nyt vain on niin, että moni nostaa Saatanan avulla itsensä ylös kiven alta, saa vain pieniä ruhjeita, mutta ei anna Jumalan murskata kuoliaaksi. Saatana nykäisee hihasta ja sanoo: "Ei hätää, selviät kyllä, olet ennenkin selvinnyt. Peli ei ole pelattu, ei menetetty vielä."
Onko unohtunut, että vain kuolemalla voi syntyä uudesti?
Se pietarinusko, joka haluaa ihailla Pietarin inhimillistä vajavuutta ja JÄÄ KIELTÄMÄÄN Jeesuksen, ei ole oikea usko. Mutta se pietarinusko, joka käsittää, että oma PELI ON MENETETTY, on oivallinen uskon esikuva.
Tämä esikuva täydentyy Uskon täydeksi kuvaksi, kun Jumala saa puhdistaa ihmisen sydämen, ja muuttaa sinne asumaan. Silloin ihmisessä alkaa Uskoa itse Vapahtaja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja helppo tajuta uudestisyntyneellä sydämellä.
Moniko ymmärtää hyvän oivalluksesi?
se oman minän ylpeys saa jäämään siihen vajavuuteen.
Oma minä on niin ylpeä, että se ei kertakaikkiaan halua myöntää, että ihmisessä itsessään on pelkkää pimeyttä ja lihan teot on pimeyden tekoja, vaikka sitten miten yrittäisi sitä lihaansa jalostaa.
Ihmisen oma minä tosiaan täytyy kuoliaaksi murskata ennen kuin sitä tajuaa sen, ettei kertakaikkiaan mihinkään omassa voimassaan kykene.